Kategoria: Uncategorized

”Kalaa, kalaa! Ja nyt on muuten iso kala!” Heräsin torstai-aamuna kuhinaan kannella. Oli pakko nousta kannelle katsomaan, mikä on homman nimi. Mikko ja Perttu vkelasivat vimmatusti vapaa, joka näytti painuvan kalan voimasta kaksinkerroin. Rimpis kutsuttiin kuskiksi, sillä hän on virallinen kalan nostovaiheen ruorimies. Kala pisti vimmatusti hanttiin samaan aikaan, kun ajoimme vauhdikkaasti eteenpäin. Ensimmäistä kertaa kuulin taktikkomme vaarantavan vauhdin kalan tai minkään muunkaan vuoksi. ”Keulapurje sisään!”, huusi Perttu. Teimme työtä käskettyä ja nappasimme Genuan rullalle. Vauhti oli vieläkin liian kova kalan saamiseksi kyytiin. Seuraavaksi juoksin mastolle vetämään iso-purjetta sisään. Purjeet reivattuina Perttu ja Mikko hilasivat kalan kannelle. Tälläkin kertaa saaliina oli Dorado, painoa 7,5 kg! Taktikko muisti heti roolinsa, kun kala oli turvallisesti ylhäällä. ”Hei, purjeet ulos! Miksi purjeet ei ole jo ulkona!” Vauhti saatiin nopeasti takaisin normaaleihin lukemiin. Asianmukaisten saaliskuvien jälkeen söimme lounaaksi erityisen tuoretta kalaa!

LETTUJA JA POKERIA

Ruokapäivä oli muutenkin yllätyksiä täynnä! Saimme nimittäin lättyjä. Olimme tilanneet Tiksin vanhemmilta muutaman pussin Sunnuntain lettutaikinapusseja. Oli aika jees fiilis, kun kesken purjehduksen keittiöstä alkoi virtaamaan lättyjä pöytään! Kuulostaa ehkä hullulta, että valmistaikinapussit roudattiin suomesta asti. Meillä oli huomattavia vaikeuksia löytää Las Palmasista oikeita jauhoja, saati sitten hiivaa tai leivinjauhetta. Ehkä konditoriakulttuuri on niin vahva, että espikset eivät leivo itse tai sitten leipovat aivan erilaisista aineksista.

Ilta jatkui suotuisissa tuulissa ja pokerinpeluun merkeissä. Meillä on menossa jatkuva turnaus St Luciaan asti. Vallitseva massikeisari, eli voitolla oleva pelaaja, saa pitää kultaista pokerivoittajan kelloa. Kello on tietenkin kiina-kaupasta, ehtaa tavaraa!

VHF-HUUTELUA

Torstaina emme olleet merillä aivan yksin. Tiemme ristesivät yhden katamaraanin kanssa. Ohitimme heidät itse asiassa aika läheltä, puolen mailin päästä. Heillä oli lähettävä AIS, joten näimme heidät koko ajan plotterissa. Meillä ei lähettävää AISIa ole, joten mietimme tietenkin kaikkien koiruuksien tekemistä pimeydessä ja häipymistä vähin äänin paikalta. Tyydyimme kuitenkin vain valaisemaan lampulla purjeemme, jotta he huomaisivat meidät helpommin. He vastasivat valotteluun valaisemalla omia purjeitaan.

Otimme heihin myös VHF:llä yhteyden, mutta meille vastasikin toinen vene, Euphoria, XP42. He kertoivat olevansa myös ARCissa ja kuulumisia kysyttäessä kertoivat olevansa luokkansa kakkosia. Tähän taktikkomme Perttu kuittasi, että me olimme kyllä oman luokkamme johdossa. St Luciassa sitten tavataan!

JÄÄKAAPPI-PROBLEEMEJA

Juuri kun olimme suunnitelleet konnuuksia katamaraanille, huomasimme, että jääkaappi oli järjestänyt konnuuksia meille. Se nimittäin lakkasi toimimasta ja meillä oli vielä aikas paljon tuoretavaraa, kuten lihaa jäljellä.

Olen vahvasti sitä mieltä, että jokaisessa veneessä kuuluu olla yksi diplomi-insinööri. Pääsin vähän apulikaksi, kun Perttu paikansi vian termostaattiin. Sitten menikin vain puoli tuntia ja jääkaappi pelasi paremmin kuin ennen! En ole itse diplomi-insinööri, joten tyydyn kuvailemaan, että vian korjaukseen liittyi ohitus ja uuden kytkimen asennus ja sen sellaista. Sitloodasta kuului hurraa-huutoja, kun selvisi, että jääkaappi meni kondikseen. Tämä tarkoitti, että jatkossakin saattoi saada kylmää olutta!

Kaksi kolmasosaa matkasta on takana. Defyr taivaltaa viimeistä 900 mailia kohti St Luciaa!

Ps. Meillä ei ole täällä googlea. Olemme pohtineet seuraavia asioita: – Miksi lentokalat lentää? Onko se pakokeino, ruoanhaku vai huvittelua?
– Olemme aamusta törmänneet pieniin levämättäisiin. Ovatko ne jostain rannasta irronneita leviä, vai kasvaako ne mättäät Atlantilla?
– Kuinka kovaa Kolumbuksen laivat purjehti parhaimmillaan? Kuinka kauan niillä kesti ylittää Atlantti?

Jos joku tietää, lähettäkää meille meilinä!

Eilen saavutimme matkan puolivälin! Puolimatkaa kuuluu ehdottomasti juhlia. Puolimatka sujui isojen aaltojen ja reippaan myötäisen tuulen merkeissä. Heti puolimatkan mailien kohdalla korkkasimme makuelämys Verkstrands Bitterin. Samalla pidimme puolenvälin palaverin, jossa käytiin läpi matkan sujuminen tähän asti. Todettiin, että olemme huippujengi ja sovittiin pientä tarkennusta esimerkiksi tiskivuoroihin.

Axel teki puolimatkajuhliin upeat lammas-falafel annokset. Miehistö hurrasi ääneen ja santsiannokset katosivat suihin. Ruokajuomaksi oli ensimmäistä kertaa matkan aikana limsaa. Taktikko-Perttu tarjosi jälkiruoan. Hän taikoi kätköistään salmiakkilajitelman. Jokaiselle oman rasian pikkusalmiakkeja ja lisäksi ison kulhon turkinpippureita, panttereita ja Halvan salmiakkia. Pöytään kannettiin myös antiikkinen Trivial Pursuit. Meillä ei ollut nappuloita, joten jokaisen pitiitse muistaa kuinka monta lohkoa oli hoitanut plakkariin. Keksimme myös muutamia lisäsääntöjä esimerkiksi pisteiden ryöstämisen osalta. Lopulta säännöt olivat niin monimutkaiset, että harkitsimme Trivial-neuvoston perustamista kiistanalaisia kohtia ratkomaan. Pokerissa meillä on jo yhden miehen pokerineuvosto, joka ei nauti ihan kaikkien pelaajien täyttä luottamusta.

Neuvostoa ei kuitenkaan tarvittu ja voittajaksi selviytyi jälleen Rimpiläinen. Risteilyisäntä Mikko ja Axel palkitsivat hänet osuvalla palkinnolla. Veneessä ei pääse jatkuvasti suihkuun, joten palkinnoksi Rimpis sai Carling Klevinin uutuustuoksun Man, suoraan Kiina-kaupasta.

KALASTUSTA

Olen unohtanut raportoida kalastuksesta! Saimme toissapäivänä Doradon! Taktikko-Perttu kuvasi kalastusta seuraavasti.

—-

ajellaan spinnulla rennosti 6ms tuulessa
…kaivetaan vavat kannelle ja valikoidaan vieheitä
…heitetään eka viehe veteen
…heitetään toinen viehe (toinen vapa) veteen
…vaihdetaan nro 2 viehe paremmin uivaan
…tuuli nousee 8-9,5 ms lukemiin …ollaan spinnun sovitulla ylärajalla
…1 viehe ollut vedessä alle 15 min
…huuto: Kala!
…tuuli nousee 10-11 ms lukemiin …Rimpis ajaa keskittyneenä ja väistelee kahta vapoja kelaavia kalastajaa.
…Dorade (? Kultaotsaahven) väsytetään parhaiten ajamalla spinnulla 8+ solmua, jolloin dorade surffaa perässä kyljellään
…4,5 kg kala nostetaan koukulla peräkannelle (punnitus oli hetkeä myöhemmin)
…Rimpis kyselee 3. Kertaan milloin spinnu lasketaan
…aletaan kalan tappoon
…n 20 vinssikammen iskua myöhemmin kala jo hieman rauhoittuu ja saalis jätetään koukussa peräkannelle
…lasketaan spinnu
…nostetaan g1 virsariin
…teurastetaan kala …tuloksena 17 isoa kyljystä
…pestään pyyntialuksen peräkansi ja kalastajat enimmästä verestä
…tuuli tyyntyy
…nostetaan jälleen spinnu
…tuuli nousee
…hymyillään ja otetaan päiväkaljat

—-

Olikohan tuuliluvuissa ja veren määrässä vähän kalamiehen lisää? 😉 Lujaa kuitenkin menimme ja dorado tuli veneen perässä täysin kyljellään aalloissa pomppien. Axel valmisti kalasta hurjan hyvän illallisen. Seuraava kalastus tehdään parin päivän päästä, nyt meilläon vielä sen verran tuorekamaa, ettei kannata kalastella.

Täällä on aamu juuri alkanut. Ajelemme purjeet virsarilla kohti St Luciaa mukavaa vauhtia. Viime yö oli rauhallinen, mutta pääsimme etenemään hyvissä tuulissa sen kummempia manöövereitä tekemättä. Yöt alkavat lämmetä, jopa minun kaltaiseni vilukissa pärjää mainiosti ilman purjehduskamoja. Maileja on tripossä 1582 nm, St Luciahan suorastaan häämöttää horisontissa!

Heräsin siihen, että hiusharja liukui hytin avohyllystä päähäni. Sen jälkeen pari aurinkolasikoteloa tipahti hyllyltä syliin. Kun myös meikkipussi, lehdet ja puolet muusta hyllyn sisällöstä tipahti sänkyyn, oli todettava, ettei vene taida suoristua itsekseen. Jaakko ampaisi vierestäni ensin ulos, kun haparoin vielä silmälasejani hyllystä.

Rimpis heräsi sikeästä unesta salongissa ja näki ensimmäisenä, kuinka Jaakko kömpi takahytistä ja jatkoi sitten vaakatasossa kohti karttapöytää. Minä yritin hytissä löytää jotain housuja jalkaan, mutta se oli vaikeaa, koska koko vaatekaapin sisältö oli tippunut sikin sokin lattialle. Jaakko oli napannut minun pelastusliivini, hän ei löytänyt omiaan. Ilman liivejä ulos ei ollut mitään asiaa, joten hoipuin kajuutassa etsien Jaakon liivejä. Sillä välin ulos sateeseen syöksyi bokserisillaan Rimpis, Jaakko ja Mikko.

Ulkona Tiksi ajoi venettä lähinnä vaakatasossa ylös merestä, mutta spinnu kaatoi sen sinne uudestaan. Rimpis syöksyi kannelle vetämään spinnun sukkaa alas ja muut hoitelivat skuutteja ja gaijan naruja. Tuntuu kestävän ikuisuuden, ennen kuin pallopurje saadaan alas. ”Falli alas!” Kohta märkä spinnu oli jo sisällä ja genua ylhäällä.

Kävimme porukalla läpi yön tapahtumat. Skvalli oli päässyt yllättämään yövuoron. Ne näkyvät tutkassa, mutta tämä kyseinen oli näyttänyt menevän reilusti sivusta ohi. Tuuli oli ollut viiden paikkeilla, kunnes skvalli oli nostanut tuulen ja puhaltanut yhden puhurin täysin sivusta 13m/s voimalla. Siinä kohtaa vene lähti lapasesta. Onneksi kenelläkään ei sattunut mitään ja spinnukin säilyi ehjänä. Veneen sisälläkään ei tullut tavaraa syliin missään muualla, kuin minun ja Jaakon hytissä. Toisin sanoen keikaus oli aika rauhallinen ja ehkäpä minun ja Jaakon täytyy vähän katsoa styyran halssille optimoitua omien tavaroidemme pakkaustyyliä veneessä? Toisekseen taisi tulla enemmän kuin selväksi, että jos skvalleja näkyy tutkassa, niin spinnu pitää ottaa alas.

Loppuyö ajettiin genualla todella vaihtelevissa tuulissa. Oman vahtini puolessa välissä ajelimme ensin viittä solmua kohti Antarktikaa ja hetken kuluttua kahdeksaa solmua St Luciaan ja sitten taas viittä solmua Brasiliaan. Jos mainittiin sana spinnu, niin tuuli nousi heti kymppiin. Ajoimme siis valkoisilla purjeilla koko yön.

Aamu aukesi aurinkoisena ja tuulisena. Saimme meilissä toisen veneen login luettavaksi. He olivat myös lennättäneet spinnua yön. He olivat ilmeisesti myös ajaneet skvalliin ja spinnu oli räjähtänyt riekaleiksi. Heillä oli onneksi vara-spinnu mukana. Olemme tosiaan jääneet kolmanneksi koko fleetissä ja omaa luokkaa vielä johdetaan. Meille alkumatkan sivutuulet olivat todella hyviä etenemisen kannalta. Myötätuulissa meillä on ollut hankalampaa. Tuuli on pyörinyt todella paljon ja myös voimakkuus on vaihdellut. Aika paljon on ollut liian kevyttä tuulta.

Nyt tiistai-aamuna ollaan päästy kiinni hyvään tuuleen. Tuuli on noin 9-10m/s ja kiidättää meitä kohti St Luciaa hyvällä vauhdilla. Atlantilla siis kaikki hyvin!

Edellisen yön mastourheilusuoritus oli aikamoinen. Olimme tehneet Mikon kanssa kokki-Axelin aamuvuoron yöllä, sillä Axel näytti aika väsyneeltä. Kiitos tuli seuraavana aamuna. Istuimme Tikkasen kanssa varhaisaamun vuorossa, kun kajuutasta leijui uskomattoman hyvä tuoksu kannelle. American pancakes ja vaahterasiirappia! Totesimme Mikon kanssa, että taidamme jatkossakin tehdä muutamia kokin yövuoroja!

Aamupalan jälkeen nostimme spinnun leppeissä tuulissa. Ensimmäistä kertaa olimme myötätuulessa ja vieläpä auringonpaisteessa. Puolisen tuntia pojat jaksoivat ajaa aktiivisesti spinnua. Tämän jälkeen purjehdittiin ehkä puolitoista tuntia ja hiljalleen porukalle alkoi selvitä, että myötätuulipurjehdus on TYLSÄÄ! Ei tapahtunut mitään. Mentiin 5-6 solmua tasaisesti eteenpäin kohti Bahamaa. Eli ei päästy spinnullakaan kohti St Luciaa. Alkoi levoton oireilu ja Jaakon osalta jopa haikailu kryssipakettien perään.

Kokki luki hyvin tilannetta ja loihti pöytään suolaista naposteltavaa. Eikä tässä kaikki. Risteilyisäntä Mikko ja Axel järjestivät päivä-bingon meille. Risteilyisäntä pyöritteli bingokoneesta palloja ja me muut rastimme bingolappuja. Voittajalle oli tiedossa palkinto! Axel periaatteessa voitti, mutta koska hän oli toinen järjestäjä, meni palkinto toiselle bingolle, eli Rimpiläiselle. Hän sai palkinnoksi bingo-iltamiin sopivat voimakkaat lukulasit, jotta pystyy seuraavissa peleissä lukemaan tarkasti bingo-lappuja!

Bingon jälkeen luettiin kaikki meilit. Pienemmän luokan johtoveneellä oli käynyt sama homma, kuin meilläkin. Heillä tosin tippui isopurje alas. He yrittivät käydä mastossa, mutta se ei ollut onnistunut. Osa veneistä vaikuttaa kulkevan aika kovissa tuulissa. Kiitokset Kaijalle muiden veneiden logeista ja kaikille muille viesteistä!

Seuraavaksi aloitettiin pokeriturnauksen peluu. Yksi ajeli ruorissa ja meikä jättäytyi pelin viralliseksi valvojaksi. Pokerin peluun tauolla saimme oikein sunnuntain juhlaillallisen! Axel teki pihvit punaviini-sahrami-kastikkeella. Voi jestas, oli hyvää!

Defyr-spa aukesi myös ja ensimmäiset aloe vera-hoidot annettiin palaneisiin olkapäihin.

Ehkä tällaiseenkiin purjehtimiseen voisi tottua? Aurinko paistoi ja huumori lensi. Yhtäkkiä ketään ei enää niin kauheasti haitannut, että itse purjehtimiseen ei tarvinnut keskittyä koko ajan. Välipäivä sivutuulipurjehduksesta saattaa tehdä aika hyvää. Tosin tämä myötätuuli kestänee vielä noin 1,5 viikkoa!

Jatkoimme spinnulla ajoa läpi yön. Muutimme vahtisysteemiä niin, että kannella on kerrallaan kolme ihmistä, jos spinnulle pitää tehdä jotain manöövereitä. Yksi ajaa, toinen on skuuteissa ja kolmas nukkuu kannella ns saappaat jalassa, valmiina toimimaan. Toistaiseksi spinnu on pysynyt nätisti vedossa ja skuutteihin ei ole tarvinnut kertaakaan koskea. Aalto on pienentynyt todella pieneksi ja kuutamo valaisee menoamme. On todella kaunista ja rauhallista.

Atlantilla kaikki hyvin!

Istuimme Rimpiläisen kanssa yövahdissa. Alkuillasta kuutamo valaisi meren, mutta nyt se vain kurkisti pilvien takaa. Tuuli oli laskenut päivän jäljiltä huomattavasti ja pyöri nyt 5 metrissä. Tuulikulma oli noin 120 true-tuulta. Tällä kurssilla näytti lähinnä siltä kuin olisimme menossa jonnekin New Yorkin suunnalla. Yhtäkaikki, genualla eteneminen oli todella leppoisaa. Niinpä annoimme autopilotin hoitaa ajohommat ja juttelimme niitä näitä. Olimme toivoneet vähän kovempaa tuulta, mutta vähänpä tiesin, kuinka tyytyväinen olisin hetken päästä kevyestä tuulesta.

Tuuli kääntyi entisestään taakse ja kuihtui lähelle nollaa. Genua ei pysynyt enää vedossa ja höntyili kannelle päin. Rimpis käänsi kurssia ylöspäin ja jäimme katsomaan suu auki, että mitä hittoa keulalla tapahtuu. Genua nimittäin jatkoi matkaansa mereen.

Saimme nopeasti jalat allemme. Ville lähti vetämään purjetta merestä ja minä kävin kajuutassa laittamassa etukannen työvalot päälle ja huikkasin nukkuville, että genua on meressä. Jengi rupesi vetämään kamoja päälle, mutta genua oli jo Rimpiksen toimesta melkein nostettu sivukannelle, kun pääsin ulos.

Genuan nostimen sakkeli oli pettänyt. Tilannehan oli siis se, että kello oli kaksi yöllä, genuan falli oli ylhäällä mastossa, ja purje kannella. Mietittiin, onko vapaaehtoisia lähtemään mastoon ja Rimpiläinen ilmoittautui. Joku voisi tässä vaiheessa kysyä, että miksi emme nostaneet code zeroa, joka olisi ollut tälle tuulelle nappivalinta. No katsokaas, haimme sen coden merestä päivällä, kun maston huipussa oleva hela petti ja tiputti purjeen alas. Code on meidän veneessä aivan uusi purje ja jäin sen osalta miettimään, että onko loadit laskettu aivan oikein, kun ensin se rikkoi blokin ja sitten helan mastosta. Code tuli alas ilman aallon aiheuttamaa lisävetoa tai tuulenpuuskaa. Ehkä hela vain tuli tiensä päähän. Genua sen sijaan on ollut luottopurje jo pitkään. Tuntui aika uskomattomalta katsoa sen liitelyä mereen.

Mutta takaisin genuan nostimeen ja Villen tulevaan mastoseikkailuun. Tuuli oli taas noussut ja oli 5-6 m/s, kun lähdimme kiinnittelemään Villeä valjaisiin. Ville oli tarkoitus hinata etustaagin kautta toppiin, josta hän pääsisi hakemaan fallin alas. On vähän eri asia nousta mastoon satamassa, kuin keskellä pimeää Atlanttia. Maston toppi heilui merenkäynnissä aika paljon, vaikkei kovasti tuullutkaan. Kovemmalla tuulella ei kiipeilyä olisi edes yritetty. Kiinnitimme Villeen kaksi fallia, jotka nostivat ylöspäin. Tässä kelissä pitää ehdottomasti kiinnittää myös alaspäin vetävä piuha, ettei Ville pääse heilumaan ihan älyttömästi. Lisäksi kiinnitimme Villen köydellä keulastaagiin, heilumisen välttämiseksi.

Sovimme ettei Ville käytä omia voimia nousemiseen, joten vinssimiehet Tiksi ja Axel saivat tehdä tosissaan hommia, että Ville saatiin ylös. Miehistöä ei ollut yhtään liikaa, jokaisella oli joku naru vedettävänä. Huipulle Ville saatiin muutaman vinssaajan vaihdon ja hapottavien käsien avulla. Genuan falli oli alhaalla alta aikayksikön ja seuraavaksi ruvettiin vetämään Villeä alas. Hänetkin saatiin alas hurraa-huutojen kera. Kuulemma vähän heilutti 12 m korkeudessa.

Ja arvatkaapa vain, saimme genuan uudelleen ylös 1h ja 15 minuuttia sen jälkeen, kun se tuli itsekseen alas. Tämän kunniaksi istuttiin porukalla sitloodaan ja Axel taikoi sekunnissa kaikille voileivät ja oluet käteen. Jopa Rimpiläinenkin otti oluen, vaikka oli ajatellut säästävänsä olut-annostaan ensi viikolle. Kävimme porukalla tilannetta läpi ja tunnelma alkoi muuttua mukavan rennoksi. Täytyy sanoa, että meillä on aivan uskomattoman pystyvä crew!

Ps. Pakko kertoa vielä aamusta… Olin vahdissa Tiksin kanssa, kun sitloodaan leijui uskomaton tuoksu. Aamupalaksi oli pancakeseja ja vaahterasiirappia. Jos tämä on tulosta siitä, että vapautimme Axelin viime yönä vahtivuorosta, niin tätä täytyy toteuttaa useammin!

Myös Code on taas käytössä. Ajelemme coden ja pannukakkujen siivittäminä kuutta solmua suoraan kohti targettia, eli St Luciaa. Aamuaurinko paistaa!

”Kyllä saa isot Swanit, X:t ja muut luokkien luokkajohtajat katsoa peiliin kun ei pärjää Nauticatille ja Bavarialle edes ilman tasoitusta.”

Saimme maista viestiä sijoituksesta ja yllä olevan kommentin. Oli keskiviikko ja näimme ympärillämme kuusi venettä. Suuri osa niistä oli kertaluokkaa suurempia, eli 50 ja 60 jalkaisia Swaneja, X:iä ja Oystereita. Olimme siis aivan heidän kannoillaan 42:lla Bavarialla. Saimme myös tietää, että olemme oman luokkamme johdossa ja KOKO cruising-fleeting kakkosena (fleetin koko on n. 200 venettä). Pienet hurraahuudot oli paikallaan.

Niin siis tämähän ei ole kilpailu, kuten huomaatte.

Torstaina aamulla saimme uutisen, että olimme onnistuneet ajamaan itsemme cruising-fleetin ykköseksi! Kiitokset meidän maissa oleville kannustusjoukoille ja taktikolle meileistä. Aamun tulostieto on päivän kohokohta! (Tai siis on ainakin tähän mennessä ollut.)

VAIHTELEVIA TUULIA

Tuuli on ollut aika erikoista. Saimme tosi hienon startin ja lähdimme aikalailla kohti etelää. Lähes koko muu fliitti lähti kohti Afrikkaa. Saaren lounaispuolelle kehittyy acceleration zone, jossa tuuli kiihtyy kovaksi. Saimme siinä kohtaa tuulta 17m/s ja etenimme purjeet reivattuina. Yhtäkkiä tuuli loppui totaalisesti. Killuimme 1m/s tuulessa ja ihmettelimme muutosta.

Saaren läheisyydessä nämä tuulten muutokset vielä ymmärtää, mutta täällä ihan ulkonakin saattaa ensin tuulla 9 m/s ja hetken kuluttua 4m/s. Tai sitten tuulen suunnat muuttuvat hetkeksi vaikka 30 astetta toiseen suuntaa.

Pääsääntöisesti tuulet ovat suosineet meidän venettä. Olemme nakuttaneet genualla ja code zerolla hyvää vauhtia eteenpäin.

KOKKAILUA

Axel pääsi kokkailujen kanssa vauhtiin tiistaina ja sen jälkeen ruokalistalla on ollut mm kukkoa viinissä, tortilloita, paria pastaa… Eli aikamoiset safkat! Harmillisesti en ole päässyt niistä nauttimaan, koska meripahoinvointi tavoitti meikäläisen. Sen jälkeen ei olekaan tarvinnut syödä mitään. Mutta niskalenkki tänään pahoinvoinnista, toivottavasti!

AINA EI MENE KUIN STRÖMSSÖSSÄ

Suomalaisia venekuntia on mukana 6 ja lisäksi Monster ja Leopard, joilla on puoliksi suomalainen miehistö. Leeway-vene teki ilmeisesti heti alussa vahinkojiipin, jossa rikkoontui sekä puomi, että masto. He joutuivat palaamaan maihin korjauksia tekemään. Myös Safa-vene on Teneriffalla satamassa, syytä emme tiedä. Ylipäätään kahdeksan venettä on keskeyttänyt.

Meillä on mennyt kaikki kohtuullisen hyvin, mutta tänään tukkeutui vessa. Jaakko sai kunnian korjata veskin, mistä hyvästä hänet vapautettiin tiskivuoroista loppumatkan ajan. Ei käynyt kateeksi.

Tiistaina illalla huomattiin, ettei uudet akut lataudu. Insinööri-Perttu ja Jaakko kehittelivät systeemin, jolla saatiin minimisti virtaa akkuihin. Jouduimme pitämään moottoria hyvän aikaa tyhjäkäynnillä, jotta saatiin lataustaso siedettäväksi. Seuraavana päivänä saimme satelliittipuhelimen avulla vinkkejä korjaamiseen ja lopputuloksena oli huomattavasti fiksumpi ratkaisu.

Ja juuri kun kirjoitin, että kaikki ok, niin code zeron blogi hajosi. Blogi on rulla, jonka kautta köysi ohjataan tässä tapauksessa vinssille. Nappasimme coden alas ja genua tilalle. Veneestä löytyy lisää blogeja, joten homma bueno.

Pikku kömmähdyksistä huolimatta meininki on hyvä ja fiilis korkealla. Hyvän vahtikierron vuoksi saamme nukkua tarpeeksi, joten porukka levännyttä ja hyväntuulista.

KUINKA KAUAN MATKAMME KESTÄÄ?

Veikkasimme tänään suljetulla paperilippuveikkauksella matkamme kokonaiskeston ja jos haluat myös veikata, voit jättä viestin blogin kommenttiosioon. Vihjeeksi: Viimevuonna veneemme ylitti Atlannin hieman yli 19 vuorokaudessa.

Matka jatkuu!