Kategoria: Veneretki

[share title=”Jaa facebookissa” facebook=”true” ]

02.08.2016

Lappo – veneretki

Karkasimme viime viikonlopuksi Iniöön kesämökille. Oli Jaakon loman viimeinen viikonloppu ja minullakin loma jatkuu enää pari päivää. Treffasimme Turun saaristossa lomailleet kaverimme, jotka tulivat meille mökille kylään. Tällä kertaa ehdimme Iniön torille hakemaan kalaa, vaikka puolen päivän aikaan jäljellä olikin enää kirjolohta. Niin tai näin, se oli tajuttoman hyvää illalla syödessä! Savustajalle pisteet!

Pikaisen Iniön kauppakäynnin jälkeen päätimme lähteä Ahvenanmaan puolelle Lappo-nimiseen satamaan. Olemme käyneet siellä Jaakon kanssa ensimmäistä kertaa viisi vuotta sitten, kun tapasimme ja lähdimme ensimmäiselle koepurjehdukselle. Tämä tarkoitti siis sitä, että purjehdimme ensimmäistä kertaa Defyriä isän kanssa, joka siinä samalla mietti, että aikooko tosiaan antaa veneen meille lainaan kesälomareissuun. Lappossa ehdittiin syödä vain jäätelöt ja lähdettiin jo takaisin purjehtimaan. Venekin saatiin lainaksi. Tällä kertaa lähdettiin vähän vikkelämmällä paatilla ja aikomuksena oli käydä ainakin syömässä.

MAHONKIPAATILLA MATKAAN

Mahonkipaatti on isän ihana mahonkivene. Sille ei ole koskaan annettu oikeaa nimeä, joten kutsumme sitä vain hellästi mahonkipaatiksi. Se on rakennettu vuonna 1964 ja edellisen omistajan käytössä se upposi Espoonlahteen -74. Isä (voi herranjestas, iskähän on ollut ihan tosi juniori silloin!) osti veneen seuraavana vuonna ja kunnosti sen pikkuhiljaa ajokuntoon. Ennen kuin perheellemme tuli purjevene, on mahonkipaatilla kierretty saaristoa. Vene ei ehkä näytä siltä, mutta se majoitti helposti viisi henkeä luonnonsatamissa. Äiti ja siskoni menivät hyttiin. Isä pitkin pituuttaan ulkopuolelle lattialle ja minä takaistuimille. Muistan kuinka hyttysiä tuli sisään kuomun vetoketjujen aukoista. Vielä paremmin muistan retkikeittimellä paistetut lätyt mansikkahillon ja sokerin kanssa!

Siinä se kiiletelee kilpaa auringon kanssa! — Siinä se kiiltelee kilpaa auringon kanssa!

Kipparilta irtoaa hymy mahonkipaatin ratissa. Ja oli irronnut kokonainen ruotsinkielinen keskustelu laiturilla mahonkipaatista!

Maku ja Salla tällä kertaa takatuhdolla nauttimassa auringosta ja pärskeistä.

LAPPON SATAMA

Satama oli paljon isompi kuin muistin. Laiturit ovat todella pätevän näköiset ja ranta on täynnä kauniita näköisiä rakennuksia. Ulkonäköön on panostettu kukkaistutuksin ja hienoilla kylteillä. Visiteeraus satamassa maksoi 5 euroa.

Pienestä vaatekaupasta Jaakko löysi t-paitoja ja minä aivan ihanan korvakorun. Se oli tehty parkitusta kalan nahasta naapurisaaressa. Aikamosita! — Pienestä vaatekaupasta Jaakko löysi t-paitoja ja minä aivan ihanan korvakorun. Se oli tehty parkitusta kalan nahasta naapurisaaressa. Aikamoista!

SYÖMINGIT

Lappon sataman ravintola on hauskannäköisessä vanhassa puutalossa. Terassi polveilee ja luo isoa yhteistä tilaa sekä yksittäisiä soppia. Valitsimme kuka mitäkin ruokalistalta ja ensin saimme kuulla, että Sallan valitsemat ahvenfileet olivat loppu. Tarjoilija päätti kuitenkin varmistaa asian ja selvisi, että lisäerä ahvenia oli juuri tullut satamaan. Eikä ne tietenkään mistään Heinon tukusta tule niinkuin kaupungissa, vaan suoraan kalastajalta. Samantien kaikki vaihtoivat annoksensa rukiissa paneroituihin ahvenfileisiin. Alkupaloiksi maisteltiin toast skagenia ja etanoita, molemmat sai maustaan täydet pisteet.

Mitä tähän nyt sanoisi, ruoka oli täydellistä!!

MUSEO

Sulattelimme ravintolan terassilla hetken aikaa ateriaa, kun Salla kävi kävelemässä luontopolkua. Odotimme museon aukeamista. Siellä oli huikean hieno valokuvanäyttely, josta pääsi kiinni saaristoelämään menneinä vuosikymmeninä sekä vanhoja kalastusaluksia ja muuta saaristoelämän tilpehööriä.

Ostimme avaimenperäksi tällaisen vanhan verkon polan.

Tällä levysoittimella on joskus pidetty yllä kunnon tansseja!

Kävimme vielä kaupassa hakemassa kotimatkaeväät (vaikka eipä kyllä ollut nälkä enää!) ja tankkasimme veneen. Kuski vaihtui ja pääsin vuorostani kaasuttelemaan mahonkipaatin rattiin. Eipä voi kuin suositella Lappon satamaa retkikohteeksi. Jos pysähtyy pidemmäksi aikaa, pääsee Lapposta kätevästi päiväksi Maarianhaminaan. Lautta-aikataulut on sellaiset, että ehtii viettää mukavan pituisen päivän kaupungissa kesken veneretkeilyn.

Mökillä vielä saunaan ja ilta-aurinkoa ihailemaan.

[line]

SEURAA SAARIELÄMÄÄ:

[share title=”Jaa facebookissa” facebook=”true” ]

19.07.2016

Viikonloppu saaristossa

Oli synkkä ja myrskyinen yö… Paitsi että ei ollut! Satoi vettä ja tuuli melkein 10m/s ja pilvet väänsivät ilta-yhdeksän kelin hyvin harmaaksi. Olimme juuri purkaneet auton ja pakkasimme venettä Parattulassa kohti Turun saaristoa ja mökkiä. Isä oli tullut hakemaan meitä ja sisartani Kaijaa viikonlopun viettoon. Tavaraa oli taas kuin oltaisiin menossa uudestaan Karibian reissuun. Pitäisi opetella pakkaamaan ajoissa, niin ehkä sitä harkitsisi vähän tarkemmin mitä tarvitsee mukaan? Esimerkiksi kolme hupparia? Oikeastiko, pe-su väliselle reissulle? No, piruuttani pidin niitä kyllä kaikkia. Sunnuntaina piti vaihtaa kesken päivän, että saisin kaikkia käytettyä.

Telvan mahonkipaatti on palvellut uskollisesti niin kauan kuin muistan ja ilmeisesti jonkun verran jo ennen sitäkin. Illalla mökille saapuminen tarkoittaa ehdottomasti herkullista iltapalaa. Sitten nukkumaan!

PIKKURETKI INIÖÖN

Lähdimme lauantaina isän ja Jaakon kanssa kaupalle Iniöön. Täytyy sanoa, että kylä on kehittynyt valtavasti muutaman vuoden aikana. Satama on kasvanut ja siitä löytyy aika hyvin erilaisia palveluita. Kaupalta sai kaiken mitä tarvitsi ja en olisi uskonut, että esimerkiksi Oatlyn kaurajugurtti kuuluisi pienen saaristokaupan valikoimiin. Kalastaja oli ehtinyt lähteä, hän oli myynyt saaliinsa loppuun jo paria tuntia aiemmin. Kalastaja on myymässä tuoretta kalaa ke-la aamupäivällä, jos joku on sillä suunnalla kalaa vailla.

Satamassa oli myös pienet markkinakojut. Sieltä ostimme minulle ihanan huivin ja yhden kojunpitäjän äidin kutomat villasukat Jaakolle. Olin lähtenyt liikenteeseen tietenkin ilman yhtäkään niistä kolmesta hupparista ja meinasin jäätyä avoveneen kyydissä. Koppi sen olla pitää. Mutta sainpahan syyn ostaa ihanan huivin!

Pysähdyimme vielä Iniön toiseen satamaan, Björklunds Båtslipille, jossa on myös erittäin viihtyisä ravintola ja kahvila. Täytyy sanoa, että käynti Turun saaristossa oli kuin venenäyttelyssä. Kaikki haaveilemamme veneet ja vähän päälle löytyivät joko laitureilta tai tulivat vastaan vesillä. Taitaa välimatkat olla täällä niin paljon pääkaupunkiseutua pidemmät, että porukoilla alkaa olla isompia ja kopillisia veneitä. Terassilla istuessa ensin ohi ajoi TG 6.9, jota joskus ihastelin, heti perään Axopar ja muutaman minuutin päästä Targa. Näimme myös Anytecin koppiversion, Arronetin sekä liudan muita upeita alumiinipaatteja. Kun kotona on vain Sun Buster (okei ja muita sekalaisia romuja + lauttaa ei lasketa veneeksi), niin käynti Turun saaristossa ei tosiaan vähennä venekuumetta!

VAUHTIA SAAREEN

Lauantaina mökille haettiin siskoni Eeva & tyttärensä Milla sekä Leija-koiranpentu ja illalla vielä isän puoliso Kirsi. Voisi sanoa, että 9 viikon ikäinen koiranpentu sekä iloinen siskontyttö pistivät vipinää saareen! Jaakko ja Kaija rakensivat Millalle köysiradan, samanlaisen, mitä meillä oli pienenä.

Pentu vetää köysiradan köyttä aivan eri suuntaan kuin Milla.

Vihdoinkin kaveri, joka jaksaa leikkiä, tuumi Sompa.

Varokaa, hurja belggarinpentu on takana ja aikoo viedä minun tennispalloni!

Pikkupentu pärjäsi aika hyvin uudenlaisessa maastossa. Siitä kasvaa varmaankin aika lahjakas liikkuja!

SUNNUNTAINA LÄTTYJÄ JA LEIJAILUA

Mökki ja letut. Ne vain kuuluvat saumattomasti yhteen! Ensin suolaisella täytteellä ja sitten makealla. Love it! Lettujen jälkeen lähdimme Jaakon ja Kaijan kanssa läheiseen saareen koittamaan, jos leijalautailu onnistuisi. Aivan ihana paikka! Isot kalliot ja toisaalta kallioiden takana suojaisa paikka, jossa aurinko paahtoi niin todella kovaa.

Laakeilta kallioilta oli helppo nostaa leija ja vieressä oli tarpeeksi syvää vettä ajeluun.

Pikku-alumiinivene meni täydellisesti parkkiin luonnon venevalkamaan.

Lopuksi pääsin vielä kuvaamaan Karibian kiertäjät Defyrin kannella lehteä varten. Isän kotikaupungin paikallislehti teki isästä ja Kaijasta jutun, kun he lähtivät pitkälle purjehdusreissulleen ja halusivat tehdä nyt seurantajutun. No ainakin hyvin tulevat juttuun vieläkin, vaikka moni on ajatellut, että yli vuoden isä-tytär -reissu purjeveneessä saattaisi raastaa hermoja. Loput pitää sitten lukea paikallislehdestä, milloin ikinä ja missä lehdessä se sitten julkaistaankin!

[line]

SEURAA SAARIELÄMÄÄ:

[share title=”Jaa facebookissa” facebook=”true” ]

13.07.201613.07.2016

Kite-sirkus saaristossa

Ville lähetti alkuviikosta viestiä, että pitäisikö lähteä F18-purjehtimaan tiistaina, kun tuulee niin hyvin. Mietimme hetken Jaakon kanssa ja ehdotimme sen sijaan leijalautailu-retkeä vappupaatti Sirmetillä seuraavalle päivälle. Pikainen soittokierros ja meillä oli hyvä porukka kasassa. Lähdimme kohti Espoon ulkoilusaarta Gårsgrundettia, jossa oli todella hyvät sileä kalliot leijan nostamista varten. (Ja nimenomaan hallittua nostamista varten. En haluaisi raahautua leijan perässä tällä alustalla!) Muutenkin saari oli todella kaunis ja siellä oli parempaakin hyvät laituripaikat. Meidän lisäksi paikalla oli yksi vene ja muutama telttailija. Jusa tuli myöhemmin omalla veneellään, mikä oli tosi hyvä juttu, sillä Jusan veneellä pystyisi helposti hakemaan ukkoja merestä, jos tulisi tarvetta. Ja sitähän tulisi, oli minun ennakkoajatukseni!

Matkalla! Aurinko paistoi ja tuuli ihan tarpeeksi. Jäätelölläkin ehdittiin pysähtyä.

Kiteleiri on pystyssä upeilla kallioilla.

VESILLE

Ehdin hetken patsastella rannalla ja katsella paikkoja, kun karkkihimo iski. Kävin veneellä ja kun tulin takaisin, oli Jussi jo ehtinyt vesille. Jo Karibialla opittiin, että Jussi juoksee rannalla leijan ja tarvikkeiden välit, että pääsisi vain mahdollisimman nopeasti veteen. Sama taktiikka edelleen. Jaakko ehti kakkosena mereen.

Merta, saari, purjevene ja hetkinen... ukko väärinpäin taivaalla! Siinä ei pitkään mennyt — Merta, saari, purjevene ja hetkinen… ukko väärinpäin taivaalla!

Ekassa satsissa Jaakko ja Jussi vesille. Jusa ja Ville tsekkailivat vielä. — Jusa ja Ville tsekkailivat vielä. Ja taisi meiltä unohtua yksi lautakin kotiin.

Jaakko ja Jussi lähtivät ensimmäisenä veteen. Jaakolla on ollut vuoden tauko kitessä, mutta aika nopeasti Karibialla haetut taidot löytyi! — Jaakko ja Jussi lähtivät ensimmäisenä veteen. Jaakolla on ollut vuoden tauko kitessä, mutta aika nopeasti Karibialla haetut taidot löytyivät!

20160712_174633_Kite — Onni on olla merellä!

20160712_170900_Kite — Onni on olla merellä!

NARUT SOLMUSSA JA LAUTA HUKASSA

Ville on treenaillut leijan lennättämistä vain talvella ja ajanut sitä jäällä. Nyt olisi sitten aika tiputtautua Itämereen. Ensi keikka suoraan kallioilta mereen ihan mukavaan aallokkoon. Jusallakin on vähän aikaa edellisestä kerrasta. Viimeksi hän on kiteillyt Karibialla meidän kanssa ja sitä edellisestä kerrasta onkin vuosia. Tällä erää molempien ensiyrityksen päättyivät moottoriveneellä hakuun, mutta ainakin Ville pääsi myöhemmin ihan vetämäänkin. Tämä ei ikuistunut kameralle, koska Jussi ja Jaakko olivat painuneet saaren toiselle puolelle ja kävin vähän katsomassa niiden perään. Luotto ei vissiin oo ihan täys kymppi?!

Ville ei ole aiemmin mennyt kitellä vedessä, vain jäällä. Ensi keikka suoraan kallioilta mereen ihan mukavaan aallokkoon. Aika rohkeaa..![/caption]

Ville lähtee uimaan lauden kanssa. Leija pysyi hyvin hallussa. — Ville lähtee uimaan laudan kanssa. Leija pysyi hyvin hallussa.

Ekalla kerralla lopputuloksena oli niin sanottu vyyhti. Sen purkaminen voi tovin... — Ekalla kerralla lopputuloksena oli niin sanottu vyyhti. Sen purkaminen vei tovin…

Kaikki saatiin nätisti ylös merestä ja leijat laskettiin rikkomatta kallioille. Mutta pitäähän nyt vähän säätää. Lopussa Jaakko kaatui ja lauta kertakaikkiaan hukkui. Siinä meni hetki, että kukaan huomasi merellä huitovaa Jaakkoa ja lopulta lautaa lähdettiin veneellä etsimään. Minä kiipesin linjamerkkiin, mutta oikeasti aallokossa ei näkynyt mitään. Olin jo valmis onnittelemaan leijakauppa Jujukkaan Juusoa uuden laudan myynnistä, mutta niinpä vain Jusa ja Ville löysivät laudan.

GRILLIRUOKAA

Ehkä paras ominaisuus meidän Sirmetissä on se, että sillä on niin helppo kuljettaa grilliä. Sitä sillä onkin kuljetettu aika paljon enemmän, kuin niitä rakennustarvikkeita yms, jolla lautan hommaaminen minulle myytiin. Alan kyllä arvostaa tätä grillihommaa kerta kerralta enemmän. Olin luvannut tuoda salaattiainekset, sipsit ja sen sellaiset. Hieno juttu muuten, mutta perillä huomasin, että olin tuonut kyllä kermaviilit, mutta en dippejä ja myös mozzarellan, mutta en mitään muuta salaattiainesta. Ei mennyt ihan putkeen… Onneksi Ville ja Sara olivat hoitaneet grillintäytteen paremmin kuin hyvin!

Urheilun jälkeen... Grilli täynnä! — Urheilun jälkeen… Grilli täynnä!

Leijat kuivateltiin laiturilla ruokaa odotellessa.

Päivä oli aivan huikea… Tasainen 10 metrin tuuli, kuitenkin melko lämmin ilma ja kesäloman kiireetön tuntu, ystävät. Pahasti tuli Karibia mieleen ja pieni haikeus iski. Onneksi tätä voi kokea myös Suomessa. Että eipä tässä sitten muuta, kuin että koska mennään uudestaan!

[line]

SEURAA SAARIELÄMÄÄ:

[share title=”Jaa facebookissa” facebook=”true” ]

29.05.2016

Follow that boat! Tähtäimessä Swan60

Olimme sopineet jo Jaakon kanssa miten edetään. Minun tehtävänä oli ajaa lautalla tiiviisti Swan60:n perässä. Periaatetasolla kuulostaa ihan helpolta. Mutta enpä ole aikaisemmin joutunut ajamaan lautalla 60-jalkaista purjevenettä vastaan. Ja niin, meidän lauttahan ei nouse liukuun. Joten oli meidän onni, että tuuli oli kohtuullisen kevyt, sillä Swan liikkui siinäkin jo aivan tarpeeksi ketterästi. Ja mitenkäs tähän tilanteeseen päästiin?

Ystävämme Samuli Leisti sai kutsun osallistua Nord Stream Raceen. Se kisataan Pietarin pursiseuran Swan60:llä. Yhteensä veneitä on viisi ja ne lähtevät kaikki kilpailemaan Pietarista Warnemündeen. On muuten vähän erilaisia nämä venäläisten pursiseurojen veneet, kuin meillä täällä Suomessa! Siinä on täytynyt Nautorillakin hetken sydän läpättää, kun Pietarista on tullut soitto, että saisiko viisi Swania ja äkkiä sittenkin.

Samuli vastasi haasteeseen tietenkin kyllä ja niipä Swanilla on nyt harjoiteltu viikon verran Helsingin edustalla. Purjehtimassa on aika pitkälle X Sail racing Team, joka pokkasi maailmanmestaruuden viime vuonna X35-luokassa. Jaakko on mukana tiimissä sekä purjehtimassa että mediahenkilönä. Samuli oli viime vuonna meidän kanssa yhtä aikaa ARC:ssa, jossa Leopard by Finland rikkoi reittiennätyksen. Isojen veneiden kokemusta siis on ja voittoa lähdetään tästäkin kisasta hakemaan!

KUVAUSTA

Tämän päivän treenit Jaakko jätti väliin purjehduksen osalta ja me lähdimme aamulla vappupaatilla Kaivopuiston edustalle kuvaamaan Swania helikopterilla. Koitimme ensin nostaa kopterin ilmaan lautan kannelta. No ei se onnistunut, mikä ei sinänsä yllätä. Jos jotain olen koptereista oppinut, niin ne eivät ole maailman luotettavimpia kapistuksia. No, parkkeerasimme Sirmetin ja Jaakko laitoi kopterin maissa kuntoon. Kopteri lähti kyllä käyntiin, mutta kuvayhteys katosi. Onneksi se saatiin korjattua! Soitimme Tsaar Peterille, josta saimme tiedon, että he ovat viiden minuutin päästä pelipaikoilla. Minä irrotin vappupaatin köydet ja Jaakko nosti maista kopterin ilmaan. Sitten täyttä höyryä eteenpäin, kopteri ilmassa. On tämäkin kombo, mietin itsekseni!

KOPTERIN LASKEUTUMINEN

Jännittävin hetki oli kopterin laskeutuminen lautan kannelle. Minä yritin pitää Sirmettiä paikallaan ja Jaakko toi kopteria alas. Se laskeutui itse asiassa melko nätisti kannelle. Ehdin jo aloittaa hihkaisun, jee! Ja samantien kopterin laskeuduttua, se sinkaisi puolitoista metriä oikealle, osui Sirmetin kaiteisiin ja kääntyi nurinpäin. Propellit pyörivät villinä kantta vasten ja kopteri tanssi niiden mukana. Jaakko sai kopterista kiinni ja yritti sammuttaa sitä. No eipä sammunut sitten millään! Virtanamiskat ohjaimesta oli jo kiinni, mutta propellit vain pyörivät. Kopterin akku on pyörivien propellien alla, joten sitä ei saisi irti niiden liikkuessa. Jaakko keksi painaa kopterin venetyynytä vasten, jolloin propellit pysähtyivät sen verran, että akun sai pois. Huh, kone oli kiinni. Mutta ehjä se ei enää ollut. Osa propelleista oli säpäleinä ja yksi jalka murtunut. No, opimme sen verran, että kopteri ei tajua olevansa maassa, jos alusta keinuu. Sellaista!

Otin tietysti kuvia laskeutumisesta ja siihen se tuli. Ja sekunnin päästä kaikki menikin pieleen!

KOTIMATKA

Harmistusta kopterin rikkoontumisesta käytiin lievittämässä Skifferissä, jonka jälkeen lähdettiin kotimatkalle.

[line]

SEURAA SAARIELÄMÄÄ:

[share title=”Jaa facebookissa” facebook=”true” ]

07.05.2016

Vappupaatti Sirmet

No vappuhan oli ja meni jo, mutta pakkohan on kertoa meidän uuden veneen neitsytmatkasta! Tämä meidän uusi paatti on Sirmetin alumiinilautta. Sekin on ostettu hyötykäyttöön, eli tavaran kuskaamiseen. Sen vuoksi olikin luonnollista, että ensimmäisenä suunnittelimme sillä vappumatkaa sekä kaikkia muita mukavia reissuja kavereiden kanssa. Lautalle nimittäin mahtuu täydellinen grillaus- ja hengailuvarustus.

KOHTI KAIVOHUONETTA

Päätimme edellisenä iltana, että lähdemme vappupäivänä ajamaan kohti kaivopuistoa ja etsimme paatille parkkipaikan. Aamulla tulikin tajuton kiire nostella puutarhakalusteet, keittiökamat, grilli ja mieletön vuori vaatetta veneeseen. Jaakko rakensi sup-laudoille telineen, sillä meillä oli vakaa aikomus käydä suppailemassa vapunvieton lomassa.

Sitten mennään! Teija hyppäsi mukaan kyytiin ja me lähdimme kohti Kaivaria.

Jaakko esittelee kalj.... siis kalasumpun. Siihen voi pumpata merivettä, joka on tällä hetkellä aivan tarpeeksi jääkaappikylmää. — Jaakko esittelee kalj…. siis kalasumpun. Siihen voi pumpata merivettä, joka on tällä hetkellä aivan tarpeeksi jääkaappikylmää.

Vappupaattimme ei nouse liukuun, joten matkaan meni tunnin verran aikaa. Haimme porukkaa kyytiin Kompassiaukiolta ja aloimme pähkäilemään mihin sitten mentäisiin parkkiin. Hyvä tuuri kävi, kun näimme Samulin Targan kylkiparkissa rannassa. Siinä soiteltiin puolin ja toisin ja päätimme viedä alumiinipaattimme heidän kylkeensä kiinni. Vähän jännitti, että kuinkahan fiksu veto on tuoda alumiinivene Targan kylkeen, mutta Sirmet on todella helppo ajettava ja asettui hienosti paikalleen, vaikka mukana ollut soutuveneemme tarttuikin poijun kiinni ja mutkisti vähän matkaa.

Siinä meillä oli, erinomainen setuppi keskellä aurinkoista Kaivopuistoa. Saimme vielä käyttää Targaa ”vessaveneenä”, niin sanoisinko että olosuhteet olivat paremmat kuin hyvät.

Kiinnittyminen rantaan oli hyvä ratkaisu, porukka pystyi liikkumaan omien aikataulujensa mukaan hyvin edes takaisin.

Parhaimmillaan meillä oli vielä kaksi kavereiden venettä kylkiparkissa meidän kyljessä.

Perttu sai tehtäväksi grillata ostamani kuhan. Arvasin, että mukana on joku minua taitavampi poistamaan sisälmykset!

Näimme päivän aikana todella paljon tuttuja. Hauskin oli ehkä, kun sun Aava kutsuu-blogin kirjoittajalta instagram-viestin, että he ovat parkissa yhden veneen päästä meidän veneessämme. He olivat tunnistaneet instaan laittamani lauttakuvan. Sieltä sitten huiskuttelimme toisillemme, kun paikansin veneen. Olin niin kesken ruoanlaiton, etten ehtinyt tervehtimään, mutta ensi kerralla sitten!

Aika vierähti nopeasti ja tuntui että aivan liian nopeasti sai siirtyä miettimään kotimatkaa. Kipparivuoro siirtyi minulle, sillä olin jo ajat sitten siirtynyt tutkailemaan alkoholittomien siidereiden valikoimaa. (Magner’s oli niistä paras.) Kävimme vielä muutaman kaveruksen kanssa Skifferissä, joka oli avannut vappupäivänä. Tankkasimme lautan ja kävimme vielä yksillä. Täytyy vielä erikseen antaa pisteet Skifferin henkilökunnalle. Olimme jättäneet lautan köydet miten vain siihen laiturille ja kun tulimme takaisin, oli köydet niin kauniilla kerällä knaapien vieressä, että oli suorastaan sääli irrottaa köydet. Ei sen puoleen, pojat yrittivät kovasti, ettei niitä irrotettaisi ja jatkettaisiin vielä iltaa. Kotimatka oli kuitenkin pitkä ja arvattavasti vähän kylmä, joten oli pakko pistää Yamaha pörisemään. Heitimme vielä kaupunkilaiset rantaan ja lähdimme kotia kohti. Eikä ollut kyllä yhtään pöllömpi kotimatkakaan!

Keilaniemessä oli vähän kirkkaammat valot päällä!

[line]

SEURAA SAARIELÄMÄÄ: