Veneretki Archives | Sivu 5 6:stä

31.08.2015

Muinaistulien yö

Havahduin perjantaina vähän myöhässä huomaamaan, että oli elokuun viimeinen viikonloppu ja lauantaina palaisivat muinaistulet. Tai olisi huvilakauden päättäjäiset tai venetsialaiset. Kuinka vain! Onneksi Maku ja Salla olivat meitä paremmin kartalla kalenterista ja ehdottivat iltatreffejä. Sehän sopi! He tulivat veneellä meille ja toivat mukanaan superherkullista kalaa, sillejä ja rapusoosisysteemiä. Siihen kun yhdisti markkinoilta bongaamani savustetut ahvenet, maasta napatut perunat ja feta-salaatin, niin safkapuoli oli aika kohdallaan. Niin ja jälkiruoaksi tietty vielä paria eri jäätelöä, tuoreita marjoja ja kermavaahtoa. Illallisen jälkeen olin valmis pyörimään ulos rappusia pitkin, sillä liikkuminen kävelemällä tuntui aivan mahdottomalta.

Koko illan oli tuullut liian kovaa. Tai liian kovaa kokon sytyttämiselle. Meillä kasvaa puita aika lähellä rantaa, minkä vuoksi emme pysty tuulella polttelemaan tulia. Onneksi olimme saaneet kaimaltani kutsun muutama saari eteenpäin katsomaan heidän tuliaan.

Pakkasimme porukan veneeseen ja lähdimme ajelulle yhdeksän jälkeen illalla. Upea kuu valaisi meidän reittiä ja parkkeerasimme veneen laiturille. Ja sitten oli se hetken ihmetys. Öh, missäs kaikki ovat? Olimme laiturissa, mutta koko saaressa ei näkynyt ristin sielua. Mitään ääniä ei kuulunut mistään. Emme olleet käyneet aiemmin kylässä, joten paikat eivät olleet tuttuja. Onneksi laituriin veneili kohta kaksi reipasta nuorison edustajaa, jotka kertoivat tulien palavan saaren toisella puolella. Niinpä seurasimme heitä polkua pitkin ja voi herranjestas mitä kallioita! Rakastan kallioisia saaristopaikkoja ja niitä tällä saarella riitti. Enkä ollut edes nähnyt parasta. Saimme kotiin lähtiessä pienen tourin, johon kuului saaren laakeat, pitkät, aaltojen sileiksi hiomat kalliot. Näkymät olivat suoraan avoimelle merelle. Olimme Jaakon kanssa tikahtua ihastuksesta. Nämä haluan nähdä vielä päivän valossakin… Onneksi jotain näki kuunkin valossa, jonka avulla suunnistimme ensin kotiin ja sitten Salla & Maku vielä kaupunkiin. Kaunis ilta ja ensi vuonna toivottavasti enemmän tulia!

Tässä ne kalliot ovat. Oikeasti aivan upeat, vaikka iluurin kamera ei oikein pimeässä pärjääkään. Tunnelma välittynee!

Emme nähneet paljoakaan tulia rannoilla, varmastikin aiemman kovan tuulen takia. Mutta onneksi näimme tämän, jota kuutamokin valaisi upeasti!

Tulta syötettiin ahkerasti. Koira valvoo, että tarkasti tulentekopuuhia.

19.07.2015

Kesän ensimmäinen veneretki Suvisaaristossa ja hinaushommia merellä

Keskiviikkona saimme kylään ystävämme Hannan ja Pekan Sipoosta. Olimme juuri sopivasti siivonneet pihat kuvauksia varten edellisenä päivänä, sillä he olivat ensimmäistä kertaa mestoilla. Ohjelmassa oli sopineet perus-tonttikatsauksen lisäksi veneajelu Suvisaaristoon. Ja sattuipa hyvä tuuri, sillä ilta oli pitkästä aikaa aurinkoisin koko viikolla.

Lähdemme ajelemaan saaristoa ja ihailemme jälleen uskomattomia rakennuksia. Oli ne sitten vanhoja tai uusia. Rakastan rannoilla olevia venevajoja ja oli ihana huomata, että lempi-venevajani olivat pystyssä talven jäljiltä. Meillä oli tarkoitus vain kiertää Suvisaaristoa, mutta kiersimme vielä muutaman ekstra-saaren ja hetken mielijohteesta pysähdyimme ESF pursiseuran ravintolan, Pavenin, aurinkoiselle terassille. Ja mikä mahtavinta, osuimme paikalle keskiviikkokisojen alkuun! (Pursiseuralla on kerran viikossa kilpailut jäsenilleen.) Ehdimme tuskin hakea terassijuomat, kun jo törmäsimme tuttuihin ja niin tekivät myös Sipoolaiset! Aurinkoinen ilta ja purjehduskisat olivat tuoneet paikalle todella paljon porukkaa ja joka puolelta kuului iloista puheensorinaa.

Paven on todella upean näköinen erkkereineen ja terasseineen.

Hetki ennen ensimmäistä, isojen veneiden lähtöä. Kotipizza on juuri nostamassa spinnua ja Ericsson on kääntynyt kohti lähtölinjaa purje vielä lepattaen. (Tiedän tiedän, ei nyt osunut puhelimen kameraan parempia kuvia, jossa veneet olisivat purjeet pulleina upeasti kovassa vauhdissa matkalla lähtölinjan yli!)

Koiratuttuja. Piuhan päässä ei ole meidän koiramme, vaan löysimme Pavenilta koiratuttuja, joiden kanssa jaamme rakkauden borderinterriereihin. Samoissa ympyröissä olen joskus kauan sitten tutustunut myös Hannaan.

SUOMENLINNAAN!

Purjehduskisat alkoivat olla ohitse ja ensimmäiset veneet palailivat jo takaisin, kun päätimme lähteä jatkamaan matkaa. Jatkoimme Suvisaaristo-kierrosta, jonka loppuvaiheessa Jaakko keksi, että lähdetäänpä sittenkin Suomenlinnaan! Minä olin ensin vähän epäileväinen. Joskus hyppään asioihin mukaan nanosekunnissa, mutta joskus olen suunnitelman muutoksissa vähän hidas. Tällä kertaa minua hidasti juuri ennen veneretkeä paistettu pinaattifeta-piirakka, joka oli keittiön pöydällä jäähtymässä. No, meillä oli iso läjä Haribo-karkkeja veneessä, joten nälän sai siirrettyä niillä ja kun vielä vieraatkin näyttivät enemmän innokkailta kuin veneilyyn kyllästyneiltä, päätimme kääntää paatin kohti Helsinkiä.

Ajoimme Kaivopuiston edustan kautta. Rannoilla riitti kävelijöitä nauttimassa ilta-auringosta. Hanna ja Jaakko tsekkailevat menoa.

Skiffer ja mattolaituri olivat täynnä porukkaa.

Saimme yhden viimeisistä vierasvene-paikoista ja kävimme Valimon terassilla.

Kotimatkan ajelu osui minulle, sillä olin siirtynyt limpparilinjalle jo Pavenilla. Rakastaisin ajaa aina talla pohjassa ja niin laitoinkin kierrokset täysille heti, kun päästiin Suomenlinnasta ulos. Unohdin vain pikkuseikan, että Helsingin edustan vilkas liikenne aiheuttaa mukavaa ristiaallokkoa ja että mukana oli myös kyytiläisiä, jotka eivät ole tottuneet ajotyyliini. Noin muutaman sekunnin jälkeen, kun kaikkien puhelimet olivat pitkin venettä, ihmiset yrittivät ottaa kiinni mistä saivat ja Jaakko natkutti bensan kulutuksesta, hiljensin vauhdin järkeväksi. Tiedän kyllä, että bensan kulutuksen kannalta pitää ajaa fiksua marssivauhtia, mutta edes hetken on kiva fiilistellä, miten meidän pikku-TG liikkuu!

PELASTUSHOMMIA

Kello oli jo pitkälle yli yhdeksän, kun saavuimme meidän lahdelle. Katselin jo kauempaa, että edessä oli vesiskootteri, joka ei liikkunut mihinkään ja lähempänä sen kaksi kyytiläistä huiskuttivatkin pysähtymismerkkiä. Kävimme kysymässä mikä on hätänä, mihin he kertoivat, että rakkine ei enää käynnistynyt, ilmeisesti akkuvika. Se oli sitten hinaushommia! Jaakko heitti heille köyden ja minä ajelin hissukseen lähimpään satamaan. Vesiskootterimiehiä otti silminnähden pannuun, mikä on enemmän kuin ymmärrettävää, sillä heidän satamansa oli oikeasti aika paljon kauempana. Ja noin yleensäkin on kivempaa, että laitteet toimii kuin että ne eivät toimi. Onneksi heillä oli kuitenkin harmistuskalja mukana lievittämään pahinta hatutusta.

Ja näistä moottorien sammumisista tulikin mieleen, että meripelastuksen numero olisi fiksua löytyä jokaisen veneilijän kännykästä. Meillähän se tietenkin toiselta puuttuu, koska emmehän veneile juurikaan, niin että mitä sillä numerollakin sitten tekee. En nyt tässä tarkemmin paljasta, kumpi on laiminlyönyt näinkin tärkeän asian, mutta se en ollut minä. Pakko tosin myöntää, että numero on ollut minunkin puhelimessa vasta lyhyen hetken, koska, tiedättehän, ”minä sitten kohta etsin sen numeron ja tallennan joskus myöhemmin”. Jos se ei löydy omasta puhelimestasi, niin näppäile 0294 1000 ja tallenna luuriin!

23.08.2014

Jännittävä kotimatka Porkkalasta

Meillä oli tänään huippukiva veneretki! Lähdimme iltapäivällä tervehtimään ystäviämme Porkkalan kärkeen. Pääsimme matkaan yllättävän aurinkoisissa merkeissä ja päätimme ajaa ulkokautta perille, olimmehan jälleen hieman myöhässä ja ulkoreitti on nopeampi. Maku ja Salla odottivat mökkilaiturilla, josta nappasimme heidät kyytiin. Kävimme Porkkala Marinessa kaupalla ja tankkaamassa, janojuomaa meni sekä veneeseen että ihmisiin. Porkkala Marinessa on 24h automaatti, mikä on todella hyvä asia. Tankkitauon jälkeen lämmitettiin Makun ja Sallan upea hirsisauna. Saunan lämpeämistä odotettiin kesäkurpitsakeiton kera. Kyseessä oli Sallan äidin kasvimaalla kasvanut erikoiskurpitsa, josta tulee keitettäessä nauhamaista. Ihan todella hyvää ja minä haluan ensi vuonna spagettikurpitsaa kasvamaan! Herkuttelu ei jäänyt keittoon, vaan lempeiden löylyjen jälkeen saatiin vielä grilliherkut ja mustikkapiirakat. Tunnen itseni niin sanotusti ravituksi!

Kotimatkalle lähdettiin vähän kiireellä, sillä pimeä alkoi laskemaan saarien ylle ja ukkospilvet kerääntyivät taivaalle. Päätimme silti lähteä kotiin ulkoreittiä, koska ajattelimme, että ehdimme nopeammin ukkosen alta pois ja suuria aaltoja ei vielä näyttänyt olevan. Sovimme Makun ja Sallan kanssa, että laitamme viestiä kun olemme perillä, pieni lisäturva jos jotain sattuisi.

Veneen nokasta oikealle oli kerääntynyt tummanpuhuvia pilviä. Me menimme tästä vielä hetken suoraan ja käännyimme sitten vasemmalle kohti Espoota ja ajoimme karkuun tummia pilviä.

Nyt voin sanoa, että oli sekä hauska että vähän jännittäväkin kotimatka. Pikku TG:mme hyppi aallolta toiselle, kun Jaakko päästeli hurjaa vauhtia kotia päin. TG:n mukana hyppelin myös minä ja tavarat. Onneksi olimme jättäneet koirat kotiin tältä reissulta. Kävimme eilen Uivassa venenäyttelyssä ja pääsimme koeajamaan XO:n. Vaikka meidän TG on tietenkin maailman paras vene, niin pakko sanoa, että pari metriä pidempi XO oli kyllä aikamoisen erilainen aallokossa. Ja se kaasujousipenkki, voisin hyväksyä sellaisenkin. Mutta nyt ei ollut kaasujousipenkkiä ja matkailu oli melkein urheilua. Salamat tekivät koko ajan näyttävämpiä iskuja, mutta me pääsimme kuin pääsimmekin livahtamaan alta pois! Ah, veneilyä kerrakseen ja nyt kuppi kuumaa teetä!

Melkein kotona!

17.05.2014

Kevätmaljan kohotus Gula Villanissa

Olimme sopineet etukäteen, että toisena viikonlopun päivänä me vain lorvimme. Meillä on ollut täällä saaressa vähän liikaakin vauhti päällä ja esimerkiksi pihahommia on tehty niin pitkään, ettei vaan jaksa enää tehdä mitään. Tarvitsimme lomaa saaresta/saaressa. Tuttu tunne varmaan monelle, joilla remontti/raksahommat muistuttavat olemassaolostaan jokaisena vapaana hetkenä. Lauantai valikoitui meidän olemispäiväksi, koska säätiedotus näytti sen kohdalla enemmän auringon kuvia ja ystävämme Maku ja Salla pääsivät kylään. Maku oli selvittänyt, että Gula Villan on avannut ovensa tältä keväältä. En tajua miten en ole huomannut mitään ilmoitusta, mutta otimme tiedon ilolla vastaan. Vasikkasaaressa sijaitseva Gula Villan on meidän lähiravintola ja kävimme siellä aika taajaan viime kesänä. Sovimme siis, että pienen veneajelukierroksen jälkeen käymme siellä aperatiiveillä ja palaamme sitten saareen grillailemaan.

Terassi oli niiiin lämmin, talon seinustalla kelpasi todella istuskella!

Kevätmaljaksi GT! Ensin näytti siltä, että tänään avanneesta Gula Villanista ei vielä löydy giniä, mutta meillä kävi tuuri ja jostain kellarin kätköistä saatiin ainekset kasaan.

Täydellisen aterian alkupalat. Kaikilla oli jo tajuton nälkä, joten päätimme ottaa alkukeitot ennen grillaamista. Kyseessä on parsakeitto, aika perfect! Myös etanat saivat kehuja.

Palasimme saareen grillaamaan ja päätettiin vielä tehdä jälkiruoat ennen kuin Sallan ja Makun piti mennä katsomaan hoitokoiriaan. Jaakko on tehnyt superhyviä smoothieita ja sovimme, että hän näyttää taitojaan blenderin kanssa. Jaakko aloittikin smoothiehomman retostellen siitä, kuinka on pienestä asti tehnyt pirtelöitä ja sen homman hän pannarin tekemisen lisäksi osaa. Hyvin.

Pirun hyväähän se oli! Kokki kolmoselta vain unohtui se, että tuota blenderin kippoa ei voi laittaa aivan täyteen. Ja jos sen laittaa ihan piri pintaan, niin ainakaan sitä ei kannata jättää itsekseen vispaamaan. Lopputulos oli se, että saimme smoothiet lasiin, pöydälle, seinille ja lattialle… Päätimme suosiolla siirtyä laiturille smoothielle!

Ja loppuun vielä kevennyskuva kun Jaakko kävi heittämässä vieraat maihin ja ajeli hienon rinkula-aallon laiturin eteen.

Ihana ja kiva päivä! Vielä ehtii katsoa leffan ja syödä poppareita!

01.05.2014

Vapun veneretki

Vietimme vappuaaton kavereiden luona grillaillen. Upea ilta joen varressa ja pääsimme höyrysaunaankin! Vappupäivä on mennyt huomattavasti hitaammissa tunnelmissa. Puuhailimme päivällä omiamme, kävin esimerkiksi Plantagenissa, josta mukaan tarttui muutama yrttitaimi. Hetken pohdimme pitäisikö lähteä Kaivariin katsomaan Vappua, mutta ei… Sen sijaan päätimme lähteä iltapäivän vappujäätelölle! Hyppäsimme paattiin ja lähdimme Suinonsalmen laiturikioskille. Mutta mikä pettymys, he olivat ehtineet laittaa lapun luukulle tältä päivältä, varmaankin tuntia aikaisemmin tulleen vesisateen vuoksi. Ilman jäätelöä jääminen ei nyt ollut vaihtoehto, mutta hetken jouduttiin miettimään, ennen kuin keksittiin ratkaisu. Kivenlahti! Olimme käyneet pari viikkoa sitten tutustumassa Kivenlahden venesatamaan ja satamaan näkyi Kivenlahden Teboilin mainosvalot. Sieltä saa pakostikin jäätelöä!

Näillä eväillä käytiin kiertämässä Pentala ja Suvisaaristoa. Pantteri-tuutti sai täydet pisteet ja minun osalta annoskateuden. Minulla oli Classicin valkosuklaa-samlmiakkijäätelö. Se oli ok, mutta yllättäen siinä oli valkosuklaata, josta en tykkää ihan kauheesti.

Kivenlahti on mereltä päin katsottuna aika eksoottisen näköinen. Se näyttää melkein joltain lomakylältä, johon valkoiseksi kalkitut talot on rakennettu aivan yhtä aikaa.

Plantagenista tarttui mukaan piparminttua, vesikrassia, rakuunaa, punainen basilika ja steviaa. Odotan jo että pääsen testaamaan steviaa johonkin smoothieen. Ainakin lehti maistui todella makealta!

Eiliset jokimaisemat olivat vähintäänkin kauniit!

25.04.2014

Laulava laatikko ja muita pääsiäisseikkailuja

Pääsiäisloma oli pitkä ja aivan super! Olin vielä ottanut pääsiäisen jälkeisen tiistain ja keskiviikon vapaaksi, mikä teki lomasta ihan överipitkän. Ilmat oli niin hienot, että olemme vain hengailleet ja huhkineet pihalla.

TG-vene saatiin tosiaan vesille ja lauantaina lähdimme hakemaan vieraita. Avaimen kääntö virtalukossa ja… mitään ei tapahdu. Paatti ei inahdakaan, sillä akku oli loppu. Ja siis todella aivan finito, koska se oli ollut verkossa latauksessa koko yön. Uskollisen pikkubusterin Yamaha hörähti onneksi käyntiin ja pääsimme hakemaan ekan setin vieraita. Jaakko sai heidät ovelasti suostuteltua Bauhausiin jollain verukkeella, jotta samalla reissulla saatiin myös uusi akku. Kotona seurasi mekaanikon töitä (ei minulle, jos joku niin erehtyi luulemaan!) ja pääsimme kuin pääsimmekin Suvisaariston ympäriajelulle ja jäätelölle Suinonsalmen laiturikioskille!

”Muista aina: liikenteessä, monta vaaraa ompi eessä.” Laula raikasi laiturilla kun grillasimme ruokia. Laulajia ei kuitenkaan näkynyt missään.

Pikkukoira tutkii ihmeissään laatikkoa, joka sisälsi…

…laulavat laatikkotytöt! Pirteät kaksoset kävivät saaressa tekemässä meidän elämästä seikkailun. He auttoivat minua esimerkiksi taimien siirtämisessä ulkoa sisään. Se päätyi noin neljässä minuutissa siihen, että toinen viiletti ilman ulkohousuja takaisin isän ja äidin luo ja toinen juoksi rantaan kiipeilemään kivisillan rantakivillä. Minä seisoin taimien kanssa keskellä pihaa ja ihmettelin mitä tapahtuu, kunnes pinkaisin rantaan toisen perään. Huh, lastenhoitoskillsseissäni on hiomista!

Nokka kohti Porkkalaa

Sunnuntai oli kahvitteluiden ja retkien päivä. Päätimme lähteä Porkkalaan katsomaan, mitä juuri avannut Cafe Porkkala tarjoaa. Meitä oli matkassa kolme. Jaakko oli tarkistanut reitin, kartan perusteella näytti siltä, että pääsemme melkein perille asti veneellä. Ups, vaan ei päästykään, matala silta esti etenemisen. Niinpä laitoimme veneen kiinni johonkin satamaan vain huomataksemme, että satama oli aidattu ja portit lukossa. Löysimme kuitenkin metsäreitin, jonka pikkupolkuja päästiin autotiellä ja kilometrin kävelyn päässä odotti munkkirinkilät.

Venekausi on alkanut, mutta bensikset vain pysyvät kiinni. Kanisterihommia siis…

Matka Porkkalaan oli kelien puolesta kyllä todella ihana. Tyyntä ja upeat maisemat!

Oli pakko pyytää säännöllisin väliajoin kuvausbreikkiä! Nina kuvaamassa avomerimaisemaa.

Noista ikkunoista kelpaa katsella merelle!

Visitors from Espoo ja kioskin pitäjät. Munkkirinkilät oli hyviä, suosittelen!

Rysäkari. No sehän on aika eri suunnalla kuin Porkkala? Tässä välissä kävimme kotona naapurilla kahvilla (sain mintuntaimia ja parhaita muffinsseja, joita olen ikinä syönyt! Salaisuus oli suklaan määrässä!) ja vielä grillasimme pienet safkat. Sitten lähdimme heittämään Ninaa Helsinkiin, luonnollisesti vähän kiemurrellen. Aika harvoin on näin tyyntä.

Kotimatkalla jälleen kaunis auringonlasku.

Loppuloma puutarhahommissa

Oikeasti tervehdin torstain ja perjantain työpäiviä jo aika ilolla. Olin vetänyt niin asenteella puutarhahommia muutaman päivän, että keskiviikkona en enää pystynyt lapioimaan mitään, koska selkä vihloi kipua vähän joka suuntaan. Sanotaan istumatyöstä mitä vaan, niin en kyllä ole sillä onnistunut saamaan selkää ikinä tähän kuntoon. Mutta hei, loput viljelylaatikot on paikallaan ja tervattu (okei ne pitäisi vielä täyttää), ruusuja on revitty irti, puita kaadettu ja risusavottaa tehty, multaa kannettu saareen yms yms. Olen jo istuttanut viljelylaatikoihin kukkakaalin, mansikan ja purjon taimet. Pari viikkoa sitten istutetut sokeriherneet, retiisit ja tammenlehväsalaatit ovat jo hyvällä alulla. Mikään ei ole toistaiseksi kuollut pakkaseen, täällä on ollut vain yksi tai kaksi astetta yöpakkasia. Huomenna istutan parsakaalit. Meillä on sisällä niin paljon taimia, että pakko testata vähän niiden kestävyyttä!

Kurtturuusun juuri. Miten se voi olla noin pitkä?! Meillä on varmasti vielä monta taistelua edessä näiden ruusujen kanssa.