Alumiinipaattia etsimässä – Düsseldorfin venemessut

Meillä on aina ollut haaveena alumiininen koppivene. Meidän ihanneveneen vaatimukset ovat mielestäni melko simppelit. Merikelpoinen koppivene, hyvä ajaa, noin 7 metriä pitkä (Jaakon mielestä 8m), alumiinia sen verran paksulti, että kestää vähän jäissäkin ajoa ja sisään pitää mahtua nukkumaan kaksi ihmistä. Keulahyttiä ei kuitenkaan kaivata, koska se hidastaa päivittäistä kulkemista. Saa olla rouhea. Pentteriä, veskiä jne ei tarvita, mutta lämmitys pitää saada messiin. Luulisi näillä spekseillä löytyvän pilvin pimein alumiiniveneitä, mutta ei. Meidän näkökulmasta koppi jää aina liian pieneksi ja hytin taakse on jätetty liikaa tilaa kalastukseen sun muuhun, jota emme harrasta. Niinpä veneeseen mahtuu harvoin nukkumaan kaksi aikuista niin mukavasti, että parin viikon kesälomaretki veneessä nukkuen houkuttaisi. Nyt alumiinipaateistakin löytyi vaihtoehtoja ja ne oli kaikki valmistettu Suomesta itäänpäin.

North Silver

NorthSilver oli minulle uusi tuttavuus. Sillä oli messuilla mukana kaksi venettä, joista tässä sliipatumpi lasikoppiversio. Tämä vene on tulossa myös Suomen messuille ja voisin kuvitella, että sen ympärillä on kiinnostusta.

Vaikka vene oli pieni, oli hytissä panostettu esimerkiksi sänkyyn. Ensin katsoimme, että veneessä nukkuisi juuri ja juuri vierekkäin. Sitten esittelijä tuli neuvomaan miten sänky aukeaa. Ahaa! Eipä käynyt mielessä, että penkit eteenpäin kaatamalla, lisätilaa tuli reilusti.

Kas näin, ollaan juuri saavuttu satamaan ja istumme takakannella juomassa rantautumissiideriä. Kesäunelmia!

Isompi vene oli rouheamman näköinen ja hytissä oli paremmin tilaa.

Paatin pohja on 5mm alumiinia ja kyljet 3,5mm.

UMS

Ukrainalainen UMS oli myös kiinnostava vene. Pituutta oli kuitenkin minun makuun liikaa, vaikka se näkyikin myös tilavassa hytissä. 8,65m on vain liikaa päivittäiseen käyttöön. Jaakko on tästä (tietenkin) eri mieltä.

UMS:n hytti vain jatkuu ja jatkuu…

Volzhanka

Venäläinen Volzhanka oli uudistunut sisätiloiltaan ja alkaa olla paljon siistimpi. Etuhytti ei houkuttele, mutta veneestä on tulossa läpikulkuversio vuoden sisällä.

Volzhankan isompi malli oli ensiesittelyssä. Sieltä alkoi löytymään jo vessaa, hyttiä ja muuta mukavaa.

Kävimme etsimässä myös uutta Falconin alumiinihyttivenettä, mutta sitä ei ollutkaan esillä vielä Düsseldorfissa. Me menemme taatusti katsomaan sitä Helsinkiin puolentoista viikon päästä. Muutenkin toivoisin kotimaista vastinetta meidän alumiiniveneunelmiin ja jaksamme kyllä odottaa (niin, ei tosiaan voitettu sitä lottoa!) Düsseldorfissa alumiinihyttivenetarjonta oli aika pientä muutenkin, sillä esimerkiksi XO ja Arronett eivät olleet mukana. Onneksi ne näkee taas Helsingissä.

Finnmaster P6

Finnmasterin P6 oli ensiesittelyssä Düsseldorfissa. Siitä jäi varsin näppärä ensifiilis!

Päätimme testata veneen vielä tarkemmin Helsingin messuilla.

 

Q Yachts

No nyt näin sen! Q30 on juuri niin kaunis kuin arvelinkin. Ja kajuutassakin riittää oleiltavaa. Hieno vene!

 

Tavarataivas

Vai onko se juuri päinvastaista? Jaakko meinasi pyörtyä jo kun lähestyimme rättihallia. Onneksi hallin nurkasta löytyi myös Boot Düsseldorf-klubi, josta sai ilmaiset kahvit.

Onpa kyllä pieni generaattori… Tämä voisi jopa mahtua Defyriin… Jaakko yrittää lobata ilmastointia isän purkkariin.

Ilmastointilaite löytyi kuitenkin vielä näppärämmässä koossa. Evapolarin pienempi ilmastointilaite operoi viitisen tuntia ja tuntui jäähdyttävän mukavasti. Veneen hytit ovat sen verran pieniä, että siellä teho saattaisi riittääkin siihen, että illalla on helpompi nukahtaa kuumassa veneessä. Tuli ostos tehtyä.

Minä ehdotin, että ostetaan saareen kunnon sumutorvi ruokakelloksi. Vielä jäi kauppaan. Mutta olishan tämä hauska uuden talon terassille!

Erilaisia potkulautoja, koontaitettavia sähköpyöriä jne näkyi messuilla tosi paljon. Edelleen olen sitä mieltä, että satamissa kulkemiseen pieneen tilaan menevä potkulauta kunnon renkailla olisi todella kova!

Minun popot! Enhän malttanut olla ostamatta, ihanat punaiset kesästä muistuttavat kengät. Lisäksi ostin villahameen. Kyllä, siinä ilmastointilaitteen ja kesäkenkien oston välissä keksin, että tarvitsen käsinneulotun villahameen. Ehkä mojova alennus vähän siivitti ostoa.

Cheers! Messuoluet!

 

[line]

SEURAA SAARIELÄMÄÄ:

Facebook

Instagram

Bloglovin

[share title=”Jaa facebookissa” facebook=”true” ]

Purjeveneunelmia

Kurkistus kevättä ja veneilykautta kohti tehdään Düsseldorfin venenäyttelyssä ja siitä sitten liu’utaan Helsingin näyttelyyn. Ja kappas vaan, pian saakin laskea veneet vesille! Me lähdimme Düsseldorfiin perjantaina viiden tunnin yöunilla. Tässä tapauksessa aamu-viiden herätykseen lähtivät Jaakko, minä ja minun isäni. Ensimmäisenä messupäivänä keskityimme purjeveneisiin. Tarkemmin sanottuna vielä sellaisiin purjeveneisiin, joiden hintalappu nousee aika korkeaksi ja kätösiemme ulottumattomiin. Laitoimme sekä loton että euro-jackpotin vetämään, mutta siitä huolimatta, tällä kertaa ei päästy venekaupoille.

Garcia Exploration 52

Messujen suosikkiveneeksi nousi Garcia Yachtsin Exploration 52. Viime vuonna esillä oli 45 jalkainen malli ja tällä kertaa näytillä oli isompi malli. Alumiininen vene on nimensä mukaisesti seikkailuvene, jolla ei tarvitse väistää kylmempiäkään maisemia.

Nowhere you can’t go… Osuva lausahdus. Keulan alareunassa on kiinnityspiste, sillä taidetaan vetää venettä irti jäistä?

Istuinkaukalo on tilava ja kiinteän biminin alta on mukava tähystää. Veneen ovet ovi on todella jykevä, siitä ei tule yhdellä potkulla piraatit sisään. (Eikä kylmä.)

Garcian laidat ovat tukevat ja joka paikassa on hyviä tukia kulkemiselle. Esimerkiksi kuvan etulaidassa on pieni astinlauta katolla kiipeämiseen.

Mutta sisältä löytyy se, miksi Garcia nousi meidän suosikiksi! Sohvaryhmä on nostettu ylöspäin, jolloin sieltä näkee loistavasti sivuikkunoista ulos. Paatin ohjaaminen onnistuu sisältä, kun mittarit löytyvät sisältä olohuoneen etuosasta, josta on loistava näkymä ulospäin. Kuka ottaisi tämän käyttöön muissakin purkkareissa?

Arvostimme myös erittäin hyvin organisoitua säilytystilaa ja pesukonetta.

Atlantin kiertätäjät! Tosin yksi kolmesta on kiertänyt maailman vesiä aika tosi paljon enemmän kuin ne kaksi muuta. Pääsimme fanikuvaan Jimmy Cornellin kanssa. Hänellä itsellään on Garcian Exploration 45.

Amel 50

Alamme ilmeisesti vanhentua? Tai sitten ne muutamat kylmät purjehdushetket Atlantilla kotiinpaluumatkalla ovat muokanneet meidän purjevenemieltymyksiä? Katselimme nimittäin sillä silmällä useampaakin venettä, joissa oli kiinteä bimini tai hyvä mahdollisuus ohjata paattia suojasta. Amel 50 meni tähän kategoriaan, mutta siinä oli toisaalta yksi iso miinus. Ohjaaminen onnistui käytännössä vain kiinteän biminin alta. Fiilis olisi aika kaukana purjehduksesta.

Amelin istuinkaukalon kopin pystyi sulkemaan sateenpitävällä biminillä tai aurinkosuojalla. Silloin ajaminen tapahtui käytännössä vain sisältä.

Pahalle kelille ohjauspaikka on täydellinen. Mutta missä on purjehduksen tuntu? Tässä ei paljon tukka tuulessa hulmua ja seisten ei kunnolla mahdu ohjaamaan. Ei jatkoon siis kuitenkin.

Paras keittiö löytyi kuitenkin Amelista. Keittiö oli iso ja siinä oli helppo nojata käytävän seinään. Emme moittineet myöskään master berdroomia, joka oli veneen takaosassa. Sieltä oli näppärä luukku takakannelle, josta pystyi vähän huutelemaan ohjeita.

Kauniit kansitilat!

CNB 66

Jaakko on jokaisella Düsseldorfin reissulla ihaillut CNB:tä, mutta emme ole koskaan menneet sitä katsomaan. Tällä kertaa yllytin. Jos kerran oikeasti ihailee venettä, niin sinne vain katsomaan, vaikkei nyt uskottavinta veneenostajaporukkaa tälle veneelle ollakaan. Niinpä varasimme ajan ja kävimme tsekkaamassa veneen. Se on iso.

Ja muuta siitä ei sitten mieleen jäänytkään. Kaikki on vain isompaa ja avarampaa. On toki kaunista ja varmasti löytyy elintilaa hengailla (ja merellä lennellä pitkin avotiloja, koska sisällä ei ole mitään mistä pitää kiinni).

Voisin minä tuossa GT:n juoda kuitenkin.

Välähdyksiä muistakin paateista!

Kuvasin vähän sieltä täältä asioita, jotka miellyttivät silmää. Enemmänkin olisi voinut veneissä kiertää, sillä lentokoneessa kotiinpäin saimme heti kuulla kavereilta, että esimerkiksi Contestin paatit olivat ulkotiloiltaan mennen tullen hienompia kuin vaikkapa Amel. Me skippasimme ne, koska kaikkea ei vain jaksanut tsekata. Lauantaina mittariin kertyi 15 000 askelta ja siinä oli kyllä aika monen veneen tuijottelua. Toisaalta on hyvä, että katsomatta jäi vielä jotain, tekee sitten mieli palata taas jonakin vuonna!

Allures oli myös hieno, alumiininen seikkailuvene. Se ei ollut aivan niin roisi ja äärimmäisiin oloihin tarkoitettu kuin Garcia. Sisätilat eivät yllättäneet, vaan olivat aika tavalliset. Kunnon huoltotilat erottaa sen muista kokoluokan veneistä.

Hallberg-Rassyn isomman purjeveneen takahytti oli todella hieno! Eipä veneessä ollut muutenkaan vikaa, mutta minulle ei uppoa suljettu sitloota, vaikka se mahdollistaakaan hienot sisätilat.

Kaunotar ensi kertaa esillä!

Jeanneaun taidetta. Yleensä en tykkää kovin koristelluista keuloista, mutta tämä oli aika kiva.

Dufourin keittiöratkaisu oli kiinnostava. Vielä kun vasemmanpuoleinen seinäke ylettyisi pidemmälle, niin keittiössä olisi tosi hyvä puuhailla aallokossa.

Sama vielä toisesta näkökulmasta. Hyvä soppi kokkailuun!

Dufourin taavetit 39 koon veneessä.

Viime vuonna Bente julkaisi edullisen, 24 jalkaisen veneen, jolla voi aloittaa helposti purjehdusharrastuksen. Nyt he olivat tulleet messuille 39 jalkaisella veneellä.

Bentessä oli myös hyvä paikka ohjata sisältä, mutta kaltevat lasit tekivät aika paljon heijastuksia eteenpäin katsoessa.

 

Jos on ostamassa uutta purkkaria, niin kannattaa kyllä piipahtaa näille messuille. Esillä on purjeveneitä useammassa hallissa ja kaikissa kokoluokissa. Ja jotenkin se purkkarikuume nousee aina näillä messuilla. Se hetki, kun ajaa satamasta ulos, nostetaan purjeet ja sammutetaan moottori. Sen jälkeen vain veden kohinaa ja köysien ääniä. Love it!

 

[line]

SEURAA SAARIELÄMÄÄ:

Facebook

Instagram

Bloglovin

[share title=”Jaa facebookissa” facebook=”true” ]

 

Sähkövika mönkijässä

Tämä viikonloppu oli huikean kaunis. Ennusteet eivät luvanneet ihan näin paljon aurinkoa, mutta forecan harmaista pilvihattaroista huolimatta, aurtinko paistoi tänään koko päivän pilvettömältä taivaalta. Eilen lähes sama juttu. Olikin päivän selvää, että nämä päivät on tullut vietettyä mahdollisimman paljon pihalla.

Hiihtolenkki umpihangessa

Kävimme Sompan kanssa hiihtämässä pikkuisen alle tunnin ajan. Kilometreissä en pääse kehuskelemaan, sillä hiihto umpihangessa muistutti lähinnä lumikenkäilyä. Pääsimme kuitenkin kalastajien verkkopaikoille asti, jossa oli paljon variksia ja muita lintuja ruokailemassa. Pian meitä kohti lähestyi vähän isompi lintu. Tuli kiire kutsua Sompa suksien viereen, kun tunnistin linnun joksikin petolinnuksi. Se lensi matalalla ja mietti myös ruokailua. Lintu oli mielestäni pienehkö kotkaksi, enkä auringon vuoksi nähnyt siinä mitään pyrstömerkkejä tai muuta. Se lensi viereisen saaren kuusen latvaan tarkkailemaan tilannetta. Me käännyimme siinä kohtaa jo kotiinpäin.

”Pysyppäs siinä suksien vieressä hetken aikaa, niin katsotaan mikä peto tuolla lentelee…” En onnistunut saamaan kuvaa linnusta, sillä mukana ei ollut zoomilinssiä.

Kotiinpäin Sompa meni edellä latua pitkin. Umpihangessa se löysi helpommain paikan aivan suksien takaa.

Jäätien auraus päättyy sähkövikaan

Iltapäivästä lähdin auraamaan jäätietä ja tekemäämme pientä ulkoilureittiä. Edellisen yön oli tuprutellut lunta ja reitit olivat yllättävän ummessa. Olin ajellut jo tunnin ja aloin olla loppusuoralla. Päätin ajaa yhden aivan superlumisen kohdan vielä yhden kerran. Heitin uukkarin. Pakki päälle, sitten vaihdetta kehiin ja… mönkkäri sammui siihen. Eikä ollut bensa loppu. Ja sehän nyt on selvä, että meidän laitteisiin tulee sähkövikoja vain silloin, kun minä olen yksin kotona.

Soitin Jaakolle Rukalle ja ilmoitin tyytymättömyyteni laitteen kuntoon. Jaakko yritti neuvoa, että koita vähän laittaa niitä akkukaapeleita ”paremmin”. Ai jaha vai niin! Ai paremmin. Yritin ja startatessa ei tapahtunut mitään. Samantien loppui vielä puhelimenkin akku. Istuin keskellä jäätä mönkkärin selässä ja mietin miten saisin sen kotiin. Olin jo lähteä lampsimaan kotiinpäin, kun päätin vielä kerran yrittää. Ja käynnistyi! Jee! Toisesta akkukengästä löytyi vielä jäätä ja sen poistamisen jälkeen homma toimi.

Joku voi nyt sitten ihmetellä, että miksi piti akkukaapeleiden kanssa pelata. No katsos. Mönkkärin oma akku on niin sökönä, että se jaksa antaa virtaa käynnistymiseen. Sen sijaan, että se akku olisi vaihdettu, on Jaakko laittanut Busterin akun mönkijän astinlaudalle ja siitä akkukaapelit mönkkärin akkuun. Kätevää, eikö! (Tarviiko sanoa, että tämän episodin jälkeen mönkijä menee asap huoltoon?)

Jee!! Eka kerta mönkkärin ratissa tänä vuonna! Loving it!

Rusketusrajat

Lämmitin illalla saunan ulkoilupäivän jälkeen ja siinä saunaan mennessä vilkaisin peiliin. Oliko naamassa tosiaan rusketusta? Sitten vilkaisin otsaan… KYPÄRÄMYSSY-rusketusrajat! Ostin itselleni joululahjaksi kypärämyssyn, koska korvat ja kaula jäätyvät. Täällä tuulee lähes aina. Olen tietenkin ollut jäällä koko viikonlopun ihana kypäräpipo päässä. Että näin, onpas tosiaankin tyylikkäät rusketusrajat. En kyllä arvannut, että jo tammikuussa voisi tarttua rusketusta matkaan.

Uulalaa! Onneksi raja ei näy niin selkeästi kaikissa valoissa. (Toisinsanoen toinen peilimme on vähän hämärässä nurkassa.)

 

Ihana, ihana viikonloppu! Näitä lisää, rusketusrajoilla tai ilman!

 

 

[line]

AIKAISEMPAA SEKOILUA, KUN JAAKKO ON TYÖMATKALLA

Bensa loppu ja airo poikki.

Grilli meressä ja kuinka sen saa ylös

Jäät yllättää – ei niitä vielä pitänyt tulla. Eikä veneen akku lataa. Tietenkään.

 

[line]

SEURAA SAARIELÄMÄÄ:

Facebook

Instagram

Bloglovin

[share title=”Jaa facebookissa” facebook=”true” ]

 

Talvinen postikorttimaisema

Tänä vuonna jäät ja talvi tulivat viime vuotta aikaisemmin. Silloin nostimme Busterin vasta 16.1. Nyt meillä on jo niin hyvät jäät, että kulkemiseen ei käytetä enää kuivapukuja ja jäällä pääsee käymään lenkillä. Talvimaisemat ovat henkeäsalpaavan ihania ja on melkein voinut kuvitella olevansa vähän enemmän pohjoisessa.

Postikorttimaisema

Myönnän, myöhästyin töistä tässä yhtenä päivänä… Ja ihan vain siksi, että illan ja yön aikana satanut lumi oli tehnyt saareen sellaiset postikorttimaisemat, että teki mieli vain jäädä katsomaan miten hiljalleen lisääntyvä valo muokkasi maisemaa. Luonto on täällä sikäli nopea liikkeissään, että näkymät muuttuvat nopeasti. Töistä palatessa tuuli oli tiputtanut lumia pois puista, joten onneksi myöhästyin ja ehdin kuvata nämä!

Pikkusaaren edustan luistinradasta ei ole enää jälkeäkään.

Raksan valot valaisi pilvisenä aukeavaa aamua.

Kelkkajälki saareen.

Lenkillä jäällä

Koirien kanssa on mukava käydä jäällä lenkillä sitten, kun siellä on myös lunta, muuten on liian liukasta. Olen käynyt tsekkailemassa jään paksuutta ja se on tässä meidän lähellä 18-20cm, mutta toisella puolen saarta kuulemma huomattavasti vähemmän. Eli kannattaa tsekkailla oman lenkkipolun jäätilannetta, se ei välttämättä ole vielä ollenkaan hyvä!

Minä olin jo menossa mönkkärillä jäälle, mutta saaristokaupan pöydän ympärille kerääntyneet viisaat toppuuttelivat. Ehkä tässä vielä ehtii odotella!

Lähdettiin kävelylenkille jäälle tänään.

Are you coming?

Täysillä!Auringon laskiessa.

 

Jaakko kävi vielä kaupassa auringon laskun jälkeen ja tuli takaisin intoa puhkuen. ”Tänään voisi mennä vielä hiihtämään!” Öh, oikeasti vai? Katson pihalle, josta näkyy pelkkää mustaa ja muutama valopilkku. Mutta toisaalta, eihän se kello vielä niin paljon ole ja voisihan siinä saunankin lämmittää. Tai sitten voisi ihan vaan istua sisällä ihanan ulkoilupäivän jälkeen ja syödä joululta jääneitä suklaita… Lets see, kuinka käy?!

 

[line]

SEURAA SAARIELÄMÄÄ:

Facebook

Instagram

Bloglovin

[share title=”Jaa facebookissa” facebook=”true” ]

Luisteluradan jäädyttäminen merivedestä

Tänä vuonna meri jäätyi niin, että mukana oli myös lumisohjoa. Kun kolasin luistelujään esille, sai jouluna vielä ihan kivat luistelut, mutta sen jälkeen vesisade rummutti luisteluradan pinnan aivan rosoiseksi. Tänä vuonna päätin, etten luovuta luistelujään suhteen, vaan päätimme koittaa jään pinnan jäädyttämistä merivedellä. Olimme sopivasti lomalla loppiaiseen asti, joten oli aikaa värkkäillä. Lisäksi siskontyttö oli tulossa kylään ja kyllähän nyt sitä varten pitää luistelujää olla valmiina!

Pumppu ja metri letkua

Kun sitten tapaninpäivänä olimme valmiita koittamaan jäädyttämistä, oli rapiat seitsemän astetta pakkasta. Meillä on vesipumppu talon alta pumpattavaa vettä varten ja se oli ollut sisällä sulamassa. Mutta mitä unohdettiin sulattaa, oli pitkä vesiletku. Se siirrettiin kylppäriin kuivumaan, mutta tälle illalle siitä ei ollut iloa. Päätimme siis lähteä liikenteeseen pumpulla ja metrin pätkällä letkua.

Jaakko rakastaa käyttää moottorisahaa, myös pumpulle sopivan jääaukon tekemiseksi!

Jäätä oli kotipihassa mukavasti. Palalla on paksuutta yli 15 cm.

Pumppu toimii ihan loistavasti ja sylkee jäälle hyvin vettä kentälle!

Vesi piti saada leviämään kentälle ja siihen otettiin käyttöön lumikola. Oikeasti, kolasin vettä noin puolitoista tuntia ja lopputuloksena lihakset oli aika hellänä!

Vroom, vroom!

Käsipeliä parempi oli tietenkin mönkijä. Harmi vaan, että Jaakko sai mönkijän iskuun vasta sen puolentoista tunnin jälkeen. Katsos kun kauha oli unohtunut pihalle ja jäätynyt multakasaan. Ei lähtenyt irti millään ja Jaakko joutui hakemaan kauhakuormaajan, jotta kauha saadaan maasta. Kauhakuormaajasta loppui diesel kesken kaiken. Sen jälkeen se ei enää lähtenyt käyntiin. Ja niin edelleen. Tosiaan sen puolentoista tunnin päästä mönkkäri oli siis jäällä. Mutta, se olikin loppupeleissä huono juttu, vaikka sillä saikin lumisohjon tehokkaasti pois kentältä. Vesi oli ehtinyt jähmettyä 1,5h aikana sen verran, että se ei enää levinnyt kauniisti aivan tasaiseksi pinnaksi.

Pari jäädytyskierrosta lisää

Kummitytön vierailu läheni ja koska ennusteet näyttivät lämpötilan sahaavan vielä plussallekin, tehtiin seuraava jäädytys aikataulupaineiden vuoksi vähän huonossa kelissä. Mittari näyttii nollaa ja vesi alkoi jäätyä vasta yöllä, siitä ei tullut aivan täydellinen. Tällä kertaa oli kuitenkin letku käytössä ja voi jestas, miten nopeasti (ja kevyesti) homma kävi!

Valopää pimeissä kasteluhommissa!Ja vielä kolmas kerros lauantaina 4 asteen pakkassäässä. Tästä tuli paras lopputulos.

Vinkki vitoset
  • Jää kannattaa putsata mahdollisimman tarkkaan lumesta, mutta siitä huolimatta vettä levittäessä muodostui sinne tänne veden ja lumen sekoitusta, joka olisi jäätyessään huonoa pintaa luistelulle. Sitä kolataan pois luistelukentän laidoille.
  • Jos pakkasta on enemmän, levitä vesi nopeasti kolalla, ettei se ehdi jähmettyä. (Jos siis ei ole letkua, joka varmaan kaikilla normaaleilla ihmisillä on sulatettuna, jos sellainen ylipäänsä talosta löytyy!)
  • Letku on parempi kuin kola, mutta kolallakin tuli aika hyvää jälkeä!
  • Paras jää tulee kuulemma niin, että jäädytetään ihan ohut kerros kerrallaan. No meidän eka jäädytys ei tosiaan ollut sellainen, joihinkin kohtiin vettä tuli viitisen senttiä. Toisaalta näin saatiin jäätä vähän tasapainoon, sillä se oli elänyt aika paljon veden noustessa ja laskiessa Aapelin vaikutuksesta. Joten tässä kohtaa kannatti rikkoa sääntöä.
  • Merellä jää elää ja esimerkiksi railoista valuu vesi pois. Sellaista se vaan on. 🙂
  • Meidän mielestä paras jäädyslämpötila oli noin 4 asteen pakkanen.
Jää tositestissä!

”Tää on vaikka kuinka hyvä!” Milla antoi meidän jäälle hyvän arvosanan, vaikka toinen pää kentästä oli vähän huonoa ja parissa oli röpöliäistä. Vaikka kentän laittamisessa oli vähän hommaa ja sääennusteita katsomalla siinä ei ollut vielä mitään järkeä (ensi viikolla sataa taas vettä), oli luisteluhetkemme niin hauska, että taatusti kannatti!

Kaaduin myöskin niin upeasti taaksepäin, että herää kysymys siitä, että kenellä se kypärä olisi pitänyt olla. En jotenkin hiffannut, että siellä kentän ulkopuolella oli aivan yhtä liukasta ja luistimet vain häipyivät yhtäkkiä eteenpäin, kun minä jäin paikalleni. Jestas, mikä ilmalento! Eikä voinut edes kiroilla, mikä tutkimuksien mukaan helpottaisi kipua. Tästäkin huolimatta, ihan parasta!

Give me high five!!Yhellä jalalla!! Hullua pyörimistä!

 

Homma oli todella vaivan väärti ja uusi jäädytys tehdään ensi viikonloppuna, kun plussasäät jäävät taakse. Tavoitteena on oppia sirklaamaan taaksepäin tänä talvena… Taito on jäänyt jonnekin lukiojäille!

 

[line]

Aikaisemmat pihaluistelut:

Jouluaaton lyhyt luistelu Jaakon kanssa. (Jaakon vaaka on niin hieno!)

Todiste viime vuodelta, sitä sirklausta taitaa joutua hetken harjoittelemaan…

Piharata kolmen vuoden takaa

 

[line]

SEURAA SAARIELÄMÄÄ:

Facebook

Instagram

Bloglovin

[share title=”Jaa facebookissa” facebook=”true” ]

 

Epävakaiset säät – epämääräinen jää

Vielä viikko sitten ajoimme veneellä mantereelle, mutta sen jälkeen on kuljettu jäätä pitkin. Juuri ennen jouluaattoa lämpömittari kävi melkein 10 astetta pakkasen puolella ja jäätä ehti tulla muutama sentti meidän reitille. Sen jälkeen lämpötilat ovat sahanneet nollan ympärillä ja taivaalta on tullut välillä vettäkin. Jäätilanne on vähän epämääräinen.

Tältä on näyttänyt lämpötilat viimeisen viikon ajalta Harmajalla. Aika samoissa lukemissa on menty myös täällä saaressa.

Tämän aamun harmautta… Enpä menisi tuon vaalean ja tumman jäärajan toiselle puolelle!

Tässä on siis katsottu sääennusteita jokaiselta päivältä ja odotettu pakkasia. Jää on kyllä kestänyt vielä ihan hyvin potkukelkkailua, mutta saisihan tuota enemmänkin tulla, niin voisi lähteä vaikkapa lenkille jäälle. Onneksi huomiselle luvataan kunnon pakkasta! Ja vuoden ensimmäiselle päivälle vesisadetta, pitäähän tasapainon pysyä. Mutta hiljalleen se siitä sitten lähtee pakkasen puolelle.

Luistelurata

Ennen joulua innostuin tekemään pienen luisteluradan meidän pihalle. Olin varma, että vetisen lumen alla oleva jää on aivan surkeaa. Olin väärässä! Lumi oli sinällään toiminut oivana eristeenä ja jää oli sen vuoksi aivan märkää ja pehmeää pakkasesta huolimatta, mutta paikoittain jopa tasaista. Kolasin radan auki ja jätin sen odottamaan pinnan jäätymistä yön yli.

Sompa kävi tarkastelemassa työn laatua.

Kolattavaa riitti! Totesin myös, että meillä tarvitaan isompi lumikola, tämä täyttyy aivan liian nopeasti.

Jouluaaton luistelut

Seuraavana aamuna keitin riisipuurot ja lähdimme aamupalan jälkeen luistelemaan. Jää oli kovettunut ja pystyihän siellä luistelemaan. Ihana aloitus aattopäivälle!


Koko sakki jäällä! Sompa jaksoi kiertää meidän mukana.

 

Yritimme tehdä vaakaa yhtä aikaa ja saada siitä vielä kuvan. Ei ollut helppoa! Mutta katsokaa Jaakon vaakaa, sehän näyttää tosi hienolta!

Perhepotretti. Pipokin on mukana, omalla tyylillään. Se tutki koko luistelun ajan rantakaislikon mielenkiintoisia hajuja.

Luistelusta kannatti ottaa ilo irti heti, sillä seuraavana päivänä vesisade oli rummuttanut jään pinnan rikki. En ole kuitenkaan luovuttamassa, uuden vuoden pakkasten kohdalla ajattelin koittaa pumpata vettä jään päälle ja katsoa, jos sillä tavalla saataisiin uusi luistelujää.

 

[line]

SEURAA SAARIELÄMÄÄ:

Facebook

Instagram

Bloglovin

[share title=”Jaa facebookissa” facebook=”true” ]