Puhallusvillaa seiniin ja lattiaan

Raksa oli joulun jälkeen tauolla, mutta nyt on taas aloitettu. Puhallusvillat on laitettu seiniin ja lattiaan. Ehdimme vähän huolestua, kun helmikuu näytti niin lämpimältä ja jään pinnan alla oli vesisohjoa ennen kovaa jäätä. Millä painava puhallusvillakone tuotaisiin saareen? Meillä kävi kuitenkin mieletön tuuri. Sääkarttoihin ilmestyi torstaista lauantaihin kestävä pakkasjakso, vaikka kaikki sen jälkeen ja ennen sitä oli plussalla. Myös villatoimittajamme pystyi venymään ja vaihtamaan villoitukselle sovittua aikaa. He ovat toimittaneet saariin ennemminkin ja ymmärsivät, että jäätilanne kannattaa ottaa huomioon. Nythän ennusteet näyttävät taas mukavan kylmää, mutta kaksi viikkoa sitten asia ei ollut niin.

Villaa seiniin

Villan puhallusta varten kaikki ikkunat oli suojattu muodilla, sillä muuten niistä saisi todella hinkata villaa irti. Ja jestas että tämä veto tulikin tarpeeseen, sillä villaa oli joka paikassa!

Kylppäri/sauna/vierashuone/tekninen tila on saanut villaa seiniin, lattia ei ole vielä valmis.

Olohuone-keittiömme näyttää vähän lampaan keritsemislaitokselta?

Oletko joskus pelannut Resident Eviliä? Mielestäni villan puhallus näytti melkein joltain biohazard-pelitodellisuudelta! (Okei. vähän editoituna kylläkin!)

Valmista on!

Nyt kun villat ovat paikallaan, on talon sisällä suorastaan omituisen lämmintä. Siis siihen nähden, mihin on tottunut. Nythän siellä tietysti puhaltaa raksapuhaltimet, mutta suuren osan talvesta pidimme taloa kylmillään. Lattiaan tulevat levyt on paikallaan ja kipsivalun valmistelu on menossa. Talo alkaa hiljalleen näyttää siltä, että se joskus myös valmistuu. Sinne on myös entistä helpompi kuvitella kaappien sun muiden paikkoja, vaikka mittasuhteet vielä huijaavatkin. Makuuhuoneen kaappirivi näyttää mielestäni surkean pieneltä, vaikka onkin yhtä iso kuin Lauttasaaressa väliaikaismajoituksessamme. Ja siellä on mielestäni tosi paljon kaappeja. Hauska nähdä mitä tilan tunnulle tapahtuu, kun taloon alkaa tulla väliseiniä.

Olohuone-keittiö odottaa lämmityskaapeleita ja kipsivalua.

Makuuhuone-kylppärin seinät ja lattia ovat valmiita.

Olohuone ei näytä enää lampaankeritsemisalueelta!

 

Ihanaa, kun nämä isoimmat ja jäiden kannalta jännittävimmät työvaiheet alkavat hiljalleen loppua. Vielä täytyy tehdä kipsivalu ja tuoda siihen liittyvät 12 tonnia tavaraa saareen. Näyttää kuitenkin siltä, että saamme tehdä operaation mönkijällä. Muitakin vaihtoehtoja pohdittiin. Kovalla jäällä myös pulkka kulkee tosi kevyesti ja vaikka kuormaisi useamman säkin, niin jäälle kohdistuisi peräkärryn ja mönkijän verran vähemmän painoa. Nyt näyttää kuitenkin siltä, että säästämme aikaa ja lihaksia. Jännä nähdä miten tämä nyt edistyy ja kohtahan tässä täytyy alkaa päättämään sisämateriaaleista!

 

SEURAA SAARIELÄMÄÄ:

Facebook

Instagram

Bloglovin

[share title=”Jaa facebookissa” facebook=”true” ]

Lyhyt retkiluistelu Suvisaaristossa

Lauantai-aamuna keräsimme Jaakon kanssa kimpsumme ja lähdimme koittamaan, jos löytäisimme luisteltavaa jäätä. Olimme jo vähän kyselleet tutuilta ja tiesimme minne suunnata. Koirat jätimme tällä kertaa kotiin, sillä yleensä luistelukelpoinen jää ei anna tassuille tarpeeksi pitoa.

Vitkuttelimme vähän jäille lähtöä, sillä aamulla oli pilvistä ja näytti että myöhemmin tulisi aurinkoakin. Harmaata oli silti, kun pääsimme jäälle.

Kiinni! Parin kuukauden päästä istutaan terassille ja nautitaan Pavenin tämän kesän ruokalistasta.

 

Jää oli melko tasaista, kun päästiin ulos vähän kauemmas rannasta. Jäässä oli kuitenkin tasaisin välin railoja, joista oli noussut vettä kostuttamaan railojen päällä olevaa lunta. Pysähdyimme katselemaan maisemia vähän lähemmäs jään rajaa ja huomasimme aaltojen keinuttavan jäitä. Railojen halkomat jäät nousivat hitaasti ylös ja alas aaltojen tahtiin. Ja kun katsoimme selän taakse, huomasimme jäiden liikkuvan myös pitkälle meidän takana. Jäät pitivät myös ihanaa, kevään ääntä nitistessään toisiaan vasten. Saapa nähdä kuinka pian tästäkin paikasta jäät ovat lähteneet!

Meillä oli jälleen päällä punaiset Ursuitit, joten jos kävisi huono tuuri, eikä huomaisi heikkoa jäätä muuten, suojaisi puku jäätymiseltä. Jääsauva, naskalit pilleineen ja kiireetön mieli ovat myös hyviä varusteita jäällä. Kertaakaan emme ole näillä retkillä vielä tippuneet jäihin, mutta kotipihassa Jaakko kävi viime vuonna pulahtamassa. Joten olkaapa varovaisia, itse en mene ilman Ursuittia enää sellaisille jäille, joita en tunne tosi hyvin.

Aurinkoa! Aurinko pilkisti pilvien välistä ja oikeasti lämmitti!

Kohta tuolla mennään veneellä…

Kävimme tietenkin jään rajalla tsekkaamassa näkymiä. Pienet aallot olivat niin terhakoita ja löivät väsymättömästi jään reunaa.

Yritin sopia keväisen meren kanssa, että pidättelee jääpeitettä vielä hetken aikaa meidän lahdella. Kun pitäisi saada vielä yli 10 tonnia betonia saareen.

 

Kun käännyimme myötätuuleen kotiinpäin ja aurinko paistoi selkään, oli vaan niin hyvä olo… Meillä on vaan niin hieno saaristo!

 

Kovin pitkää lenkkiä emme päässeet tekemään, sillä vastaan tuli joko vettä tai maata. Pyörimme siis tutkimassa jään laitoja ja luistelemassa vähän edestakaisinkin. Saimme aikaan myös kunnon nälän ja lähdimme Saaristokaupalle lohipiirakalle ja laskiaispullalle. Kertakaikkiaan niin hieno päivä jäällä!

 

[line]

VIIME KEVÄÄN JÄÄRETKIÄ

Viime vuonna retkiluisteltiin vielä huhtikuussa

2017 helmikuussa oli keväistä. Silloin jäät lähtivät meidän rannalta kuitenkin vasta 7.4.

2017 maaliskuussa jääpeite levisi uudestaan.

On mielenkiintoista nähdä miten jäät lähtevät tänä vuonna. Ainakin nyt ennusteet näyttävät pelkkää lämpöä.

[line]

SEURAA SAARIELÄMÄÄ:

Facebook

Instagram

Bloglovin

[share title=”Jaa facebookissa” facebook=”true” ]

Tuokiokuvia Vene-messuilta

No emmehän me malttaneet jättää Vene-messukäyntiä vain yhteen kertaan. Pakkohan sinne oli mennä vielä eilen uudestaan, kolmannen kerran! Joku voisi ihmetellä, että minkä takia me luuhaamme siellä niin usein. Messut ovat isot ja siellä on paljon nähtävää, mutta ennen kaikkea siellä näkee paljon kavereita. Emme ehkä niinkään kierrä messuja tehokkaasti veneestä toiseen vaan menemme minne nokka näyttää ja välille muistamme käydä syömässä ja kahvilla.

Muutama matkavene

Unelmoimme aika monenlaisista veneistä ja tällä kertaa kävimme tsekkaamassa muutaman matkaveneen. Jaakko innostui, että tällainenhan meidän pitää hommata! Niin monipuolisia paatteja ja voisi yöpyä missä vaan!

Klassikko! Targassa jousuisi nukkumaan eri pistopunkissa, mutta muuten se oli kyllä oikein soiva peli!

Seuraavaksi marssimme Sargon osastolle ja oikealla näkyvään 25 jalkaiseen paattiin.

Jaakko rakastui Sargoon. Edessä oli kunnon hytti ja vessa kannen alla. Keskihytti aukesi kätevästi kuskinpaikan taakse.

Yksi Vene-messujen voittajaveneistä oli Nimbuksen C9.

Nimbuksen hytti oli iso ja valoisa. Keulassa oli hytti ja wc. Aukeava kattoluukku tuo lisää valoa avaraan hyttiin.

Finnmasterin P7 Weekend oli edellisiä pienempi. Valoisa hytti, vessa ja keulamakuuhytti tekevät toimivan retkikokonaisuuden.

Weekendissä kuljetaan keulaan reunoja pitkin katosta kiinni pitäen. Ja katolle mahtuu ne suppi-laudat!

Viime vuonna kiersimme saaristoa Huskyn R8:lla ja kävimme muistelemassa tilavaa retkivenettä. Ja tässä tuleekin ongelma koppiveneeseen siirtymisessä. Omassakin Husky R7:ssa on todella hyvin tilaa nukkumiselle, tavaroille ja olemiselle. Kuomu tuo veneeseen ison ”hytin”. Tämän jälkeen kaikki pienempien koppiveneiden kopit tuntuvat nimenomaan pieniltä. Jaakolla on tietysti tähänkin ratkaisu. Pitää olla retkivene JA yhteysvene erikseen!

Anytecin cabiinissa hymyilytti. Kuskin ajoergonomia oli ihan huikea!

Hydroooo!

Ilmeisesti tämän hydrokopterin etukansi aukeaa ja sieltä voi vaikka kalastella tuolilla istuen. Matkustaessa tuohon tuoliin ei voi kyllä istahtaa.

Jaakon mielestä tämä Alutroll suorastaan huutaa hydrokopterin fööniä peräänsä.

Tarvikepuolella ja pari muutakin juttua

Kiersimme tarvikepuolta hieman laiskasti, sillä emme varsinaisesti ole lisätavaran tarpeessa. Mutta tarttui mukaan sentään kaksi vaatetta.

Olen etsinyt pidempää vetoketjuhupparia jo jonkun aikaa ja viime lauantaina sellainen löytyi! Puinkin sen samantien päälleni seuraavalle messupäivälle. Tällä hetkellä tuntuu, että hupparit ovat isolla taskulla ilman vetoketjua, joten tätä hupparia on metsästetty jo aika pitkään.

Kävimme jälleen Ursuitin osastolla. Vasemman puoleiset puvut meillä on ja kuolaamme säännöllisesti tuota oikeanpuoleista Active-mallia. Vaikka Geminollakin on mukava olla luistelemassa ja ulkoilemassa, niin uudempi Active on kevyempi ja siinä on käsittääkseni helpompi liikkua. Vielä jonakin päivänä sellaiset hommaamme!

Marinetekin osastolla oli aurinkokennosta virtansa ottava laiturivalo. Tämä kiinnosti meitä kovasti, sillä pilkkopimeällä olisi aika siistiä nähdä kaueampaa, että missä se laiturin kulma oikeasti on. Mutta toimisiko tämä silloin kuin eniten tarvitaan? Eli marras-joulukuussa? Alkoi kiinnostamaan!

Meillä on jo laituri, mutta kylläpä oli upea arkkulaituri näytillä messuilla!

Olihan nämä narufenderi nyt kerrassaan upeita!

Suppailua pääsi koittamaan Vesiurheilu.fi:n altaalla. Aika kätevä ja todella pitkä allas!

Laguunin wake-altaan takana oli aivan ihastuttava valokuvanäyttely, jonka on tehnyt siskokset Johanna ja Elina. Johannan jäänalaisista vapaasukelluksista olet ehkä nähnytkin videoita? Valokuvista näkyy lisää tietoa sivulla elinaandjohanna.com.

Kävimme kuuntelemassa Juho Karhun esitystä matkasta Norjan vuonoja pitkin kohti Huippuvuoria. Juho vaikutti niin symppikseltä kaverilta ja hänen etenemistään on ollut mahtava seurata. Kannattaa laittaa Juhon Alluring Arctic insta ja face seurantaan!

 

Messupäivä oli jälleen todella hienoa ja viikonlopun aurinkoinen ilma palauttaa uskon siihen, että venekausi on aivan kulman takana. Messuille ehtii vielä tänään sunnuntaina, jos haluat käydä imemässä itseesi kesäfiilistä!

 

 

[line]

SEURAA SAARIELÄMÄÄ:

Facebook

Instagram

Bloglovin

[share title=”Jaa facebookissa” facebook=”true” ]

 

Veikkaus jäiden lähdöstä

No niin, eiköhän ole taas aika laittaa tulille veikkaus jäiden lähtöpäivästä! Voittajalle on tiedossa mainetta ja kunniaa, sekä puumerkki jäätietäjien listalle. Tässä jääveikkauksessa pitää arvata, eikun siis tietää, että milloin meidän laiturilta pääsee avomerelle ilman jään rikkomista. Jääränniä mantereelle ei lasketa, vaan pitää päästä avomerelle asti. Kevät ja avoimet vedet hakusessa!

Historiaa ja jääveikkauksen voittajat

Meidän paikkamme on aika suojaisalla lahdella, joten ihan ensimmäisenä jäät eivät lähde täältä. Kovin pitkää historiadataa en voi antaa, sillä olemme olleet saaressa vasta vuodesta 2014. Seuraavana vuonna olimme Karibialla purjehtimassa ja jäiden lähtö ei herättänyt uutiskynnystä meille päin. Tässä kuitenkin aiempien vuosien dataa:

  • 2014: Jäät lähtivät 3.4.2014
  • 2016: Avointa vettä saatiin 6.4.2016. Veikkauksen voitti Leena K.
  • 2017: Vaikka oli lämpimän oloista, jäät lähtivät vasta 7.4.2017. Veikkauksen voitti nimimerkki Susan.
  • 2018: Kevät oli upea ja kylmä. Jäät lähtivät 19.4. Päivi Y. tiesi polaaripyörteen hidastavan jäiden lähtöä ja oikeassa oli!
Jään paksuus

Kuinka paksua jää on? Mittasimme viikko sitten jään paksuudeksi noin 25cm (tosin vähän laiskasti vain yhdestä kohdasta). Jään päällä oli vettä ja lumisohjoa toiset 25cm ja sen päällä kova lumikansi. Sääennusteet näyttävät raivostuttavan lämmintä. Merivesi oli aika lämmintä, kun jäät tulivat ja rannoilla on paikkoja, joissa jää on huonoa. Pikkusaaremme kärjessä on jopa avovettä, mitä ei ole aiemmin helmikuussa näkynyt. Lähteekö jäät siis aikaisemmin? Vai tulisiko vielä takatalvea? Ehkä sinä tiedät! Jätä jäiden lähdön päivämäärä tähän postauksen perään tai facen kommenttiin ja katsotaan kuka tietää jäiden lähtöpäivän tänä vuonna.

Meriveden noustessa rannoille ryöpsähtää vettä, joka ei ehdi jäätyä leudossa säässä.

Pikkusaaren päässä on jo avovettä. Meidän saaritalvina tämä paikka on auennut vasta maaliskuun loppupuolella.

Oma veikkaukseni

Lähden rohkeasti aprillipäivään. Ehkäpä jäät lähtevät tänä vuonna hieman aikaisemmin, mutta toivon vähän takatalvea ja siksi en sentään maaliskuuta lähde veikkaamaan!

Potkukelkalla pääsee! Kelkka pysyy mäkihyppysuksien varassa kaikenmaailman sohjojen päällä.

 

[line]

SEURAA SAARIELÄMÄÄ:

Facebook

Instagram

Bloglovin

[share title=”Jaa facebookissa” facebook=”true” ]

 

Alumiinikoppiveneet Vene-messuilla

Piti lähteä heti ensimmäisenä lauantaina katsomaan veneitä messuille. Saimme mukaan kaverit, jotka meidän lailla unelmoivat alumiinisesta koppiveneestä. Niinpä kiersimme koko lauantain messupäivän lähinnä alumiinia ihastellen. Ja niitä alumiinikoppiveneitä oli ilahduttava määrä ja myös muutama sellainen, joita olimme tähän asti nähneet vain lehdissä.

Falcon C7

Aloitetaan suomalaisesta. Olimme odottaneet näkevämme Falcon C7:n jo Düsseldorfissa, missä sitä ei ollut vielä esillä, joten marssimme samantien Bellan osastolle katsomaan uutta koppivenettä. Siellä niitä oli kaksin kappalein, toinen kalastusvälineillä varustettuna.

Falcon on mukavan linjakkaan näköinen ja hytin pitkä ikkuna tuo koppiin todella hyvin valoa.

Mahtuisimme juuri ja juuri nukkumaan kahdestaan penkeistä muodostuvalle pedille.

Kopin ympäri oli helppo kulkea. Kattoräkkeihin olin jo pakkaamassa meidän kahta kovaa suppilautaa. Tämä taisi olla ainoa alumiinivene, johon ne saisi helposti katolle.

Veneen keulassa ja perässäkin oli mukavasti tilaa. Kaikenkaikkiaan veneessä tuntui olevan aika hyvin tilaa, vaikka olisinkin mielelläni venyttänyt koppia jompaan kumpaan suuntaan leveämmän sängyn saamiseksi. 6,55-metriseksi veneeksi tiloja oli kuitenkin aika hyvin!

Arronet

Seuraavaksi marssimme Arronettn osastolle. Nämä krouvit työveneet ovat aina olleet meidän shortlistillä. Niissä on vain yksi haaste, koppi on aika lyhyt ja esimerkiksi 20.5:ssa ei nukkuminen onnistu vierekkäin. Taitaa kuitenkin olla niin, että työveneenä paattia käyttävät nauttivat suunnattomasti sen tilavasta keulasta.

Hengailimme 20.5:ssa aika kauan ja taisi siinä venekuume roihahtaa ihan kunnolla ystävillämme!

Arronet 23.5:ssa pystyisi jo nukkumaan vierekkäin. Arvostamme myös mielettömän hyvää ajoergonomiaa sekä monesta räppänästä ikkunoihin puhaltavaa lämmintä ilmaa. Tämä paatti on luotu kulkemaan talvisempaankin säähän!Arronetilla on esillä myös isompi 30-jalkainen malli. Kannattaa käydä katsomassa, sillä se on tosi hieno. Ja iso. Arronet 30:n keulaan mahtuisi viettämään piknikkiä isommallakin joukolla!

Alukin C750

Alukinin veneitä olemme seuranneet lähinnä ruotsalaisista vene-lehdistä ja nyt näimme ne ensimmäistä kertaa livenä. Jee! Näitä saa jatkossa Boat worldiltä. Ihastuimme erityisesti isompaan C750:een, jossa oli kokoa niin hytissä kuin keulassakin. Loved it!

Näillä penkeillä istuessa ei voi kuin hymyillä…

Tähän mahtuu nukkumaan lähes omilla puolillaan (okei, kameran laaja linssi vähän huijaa pituutta penkkeihin). Kattoon avautuu iso luukku. Tykkäsin kyllä tästä paatista!

Ockelbo B21 CAB

Toine ruotsalaisvene, jota olemme saaneet ihailla vain lehtien sivuilta on Ockelbon hyttivene. Se on saanut ajo-ominaisuuksistaan valtavasti kehuja.

Valoisa hytti ja hyvin tilaa keulassa.

Ovisysteemi on hauska, halutessaan voi tuulettaa puolikkaalla ovella, jos vaikka liikaa lämpöä Suomen kesässä (ehkä seuraavan kerran 7 vuoden päästä taas?)

Sisällä ei ole tilaa nukkumiselle, mutta Jaakkohan alkoi jo suunnittelemaan miten sinne peti saadaan.

XO270

Jos olisimme se Lohjalainen veikkaaja, jonka tilillä on 15 miljoonaa loton jäljiltä, niin olisimme voineet hakea XO 270:n keulakabiinilla veneeksemme. Siinä on kyllä aika lailla kaikkea. Takana tilaa nauttia säästä, nukkumapaikat keulassa (ja myös kabiinissa), vessa ja vene on hyvä ajaa. Tällä ei tarvitsisi miettiä löytyykö satamaa, vaan voisi mennä juuri sinne minne huvittaa. No, perinteiset messuarvat jäivät vielä ostamatta, katsotaan miten niiden kanssa käy! (Messuarvat = ostamme yleensä pari arpaa, sovimme mikä vene ostetaan, jos voitto tulee ja menemme jonnekin kahvilla raaputtamaan niitä.)

Huhhuhuh! Olipa kyllä todella hienoja alumiinikoppiveneitä tarjolla ja näiden välillä spekuloimme sitten illalla ja katselimme kuvia. Messuilla oli myös Silver North ja Volzchanka, mutta ne tsekkasimme jo Düsseldorfissa, joten ne jäivät tällä kertaa väliin. Kovin paljon muuta emme ehtineet tänään kiertää, sillä kävimme jokaisen näistä alumiinipaateista aika tarkkaan läpi. Lisäksi jäimme suustamme kiinni silloin tällöin tuttujen kanssa. Ja messuthan ei ole pelkkiä veneitä, vaan aloitimme messut puolen päivän aamiaisella Fazerin kahvilassa. Suosittelen muuten kaakaota kermavaahdolla, se on todella hyvää siellä! Ja yritettiin sitä venekuumetta sammuttaa myös kuohuviinillä ja oluella, mutta vaikutus taisi olla päinvastainen…

Näillä eväillä me jatkamme alumiinivenehaaveiluja ja tämä ei tosiaan jäänyt ainoaksi messupäiväksi!

 

[line]

SEURAA SAARIELÄMÄÄ:

Facebook

Instagram

Bloglovin

[share title=”Jaa facebookissa” facebook=”true” ]

 

Tiedätkö mitä on lumen alla?

Kävely lumisilla jäillä näyttää nyt houkuttelevan kauniilta. Mutta tiedätkö mitä on lumen alla? Me tiesimme ja kävimme silti ihan varman päälle koittamassa, että onko kovan kannen alla tosiaan vettä ja sohjoa.  Eikä millään lapiolla ole tapana koittaa, vaan samantien mönkijällä.

Kaivuuhommia

Jaakko lähti jo jäälle mönkkärin kanssa, kun minä vaihdoin lämpimämpiä vaatteita päälle. Kurkkasin ikkunasta ja näin, että Jaakko oli pysähtynyt. Ja että mönkijän takavalot olivat aivan vinossa. Jaaha, no siinä ei kauaa kestänyt, että mönkijä jäi jumiin. Lähdin lapion kanssa avuksi.

Siellä lepää!

Ehkei kuvista ihan välity, mutta mönkkärin vasen laita oli aivan tarpeeksi syvällä sohjossa. Lisäksi auran rakenteet olivat tukevasti sohjossa kiinni. Ei liikkunut sitten mihinkään. (Ps. huomaathan aikaisemmin kertomani akkuvirityksen? Eikö näytäkin fiksulta!)

 

Kaivoimme mönkijän alta pois jäätä ja sohjoa, mutta niin vain suttasivat pyörät tyhjää kerta toisensa jälkeen. Jaakko sai hyvän ajatuksen. Hän haki rautakangen ja kelasimme mönkijän vinssin ulos. Porasimme jäähän reikää rautakangelle ja kiinnitimme vinssin siihen. Jaakko piti rautakangesta kiinni ja minä vedin vinssillä ja ajoin mönkkärin hiljalleen reiästä ylös. Saimme mönkijän nätisti muutaman laudan päälle hangen puolelle. Jes!

Sohjoa riittää…

Pakkohan se oli testata, että kuinka paljon jään päällä oli vettä. Ja olihan sitä!

Miksi, oi miksi piti mennä jäälle?

Olemme tarponeet töihin ja kotiin parhaimmillaan puoleen sääreen asti ylettäneessä vesisohjossa, jonka päällä on ollut vielä tuoretta puuterilunta. Tämä on meille vähän huono juttu, sillä tarvitsisimme jäätien betonikuorman ja puhallusvillakoneen tuomiseksi saareen. Mönkkäri ei ole enää hetkeen pystynyt tekemään mitään lumikuormalle, sillä se jää pohjasta kiinni. Nyt lumikansi oli vahvistunut useamman päivän ajan ja me päätimme testata mitä tapahtuu, jos ajamme mönkijän jäälle. Se pitäisi kuitenkin saada mantereen puolelle huoltoon, joka oli jo siirtynyt huonojen kelien vuoksi.

Tiesimme kyllä, että siellä on sohjoa kannen alla ja että todennäköisesti teemme lapiohommia. Mutta kertalapiointi & vinssaus riitti! Jaakko kaasutteli loppumatkan mantereelle ilman isompia ongelmia.

Jäätäkin meillä on vielä hyvänlaisesti kaiken tämän sohjon alla. Mutta taitaa tuolta jäältä löytyä sellaisiakin paikkoja, joissa meri kuluttaa jäätä alhaaltapäin ja lumimassa taas suojaa niin paljon, että jäätymistä ei tapahdu lisää. Pitkät jääretket outoihin paikkoihin ei tällä hetkellä innosta, sillä ei ole hajuakaan jos jossakin kohdassa onkin vähän virtaa ja lumikuoren alla ei ole jäätä nimeksikään.

Eli turvallisesti siellä jäillä! Me saimme mönkijän maihin ja vihdoin päästään akkuvirityksestä eroon ja korjataan pari muutakin juttua. Katsotaan sitten mitä haasteita viikonlopun säät meille tuo!

 

[line]

SEURAA SAARIELÄMÄÄ:

Facebook

Instagram

Bloglovin

[share title=”Jaa facebookissa” facebook=”true” ]