Meri jäätyi ja nostettiin Buster ylös

Nyt kun on levätty ja syöty jo muutama päivä, voidaan palata hetkeen ennen joulua, kun lahjaostostohinat olivat vielä meneillään. Olimme päättäneet käydä jouluostoksilla vielä 22.12. veneellä ja sitten odotella meren jäätymistä niin, että pääsisimme 24.12. kyläpaikkaan jäitä pitkin.

Avasimme lauantaina silmät ja näimme valkoista. Koko lahti oli jäässä ja lunta oli satanut jään päälle. Buster oli laiturin päässä, hyvin tukevasti jäässä kiinni.

Laitoimme moottorin käyntiin ja pakin päälle. Pienestä jäästä vene irtoaa yleensä aika nopeasti. Nyt vene oli tiukasti kiinni jäissä.

Ehkä sittenkin kävellen?

Koska veneily näytti vähän hankalalta, aloin ehdottelemaan jotain muuta peliä, kuin veneilyä ja onnistuin olemaan niin vakuuttava, että Jaakko sammutti Busterin moottorin. Minä lähdin jäälle jääkokeilukepin kanssa. Se puoli lahdesta, jota pitkin lähdin kävelemään, oli kuitenkin ollut ummessa jo muutaman päivän. Pääsin noin 30 metrin päähän rannasta, kun keppi solahti jään läpi yhdellä lyönnillä. Se tarkoittaa, että jää oli liian ohutta ja pehmeää. Joten ei sittenkään kävellen.

Lyönti ja läpi!

Takaisin veneelle

No, jos jää on kerran noin heikkoa, niin se on sitten venereissu. Yamaha takaisin käyntiin ja minä hakkasin pistolapiolla Busterin ympäriltä jäätä rikki. Vesi pulpahteli iloisesti lapion rei’istä ja kohta olimme valmiita matkaan!

 

Menoksi! Rannassa jää oli tiukemmassa, mutta kun päästiin viime yönä jäätyneen lahden puolelle, eteni homma paremmin. Buster rikkoi jäätä mukavasti. Okei, ei tässä mitään huippuvauhtia menty, mutta matka eteni kuitenkin!

 

Takaisin saareen – vaihde toimii taaksepäin

Ostimme koko joulun ruoat, suklaat, lahjat ja pakkasimme ne Busteriin. Jos olisimme jääneet kelirikon vangeiksi, olisimme pärjänneet helposti muutaman viikon näillä ruokamäärillä. Sitten tulikin seuraava haaste. Busterin vaihde ei loksahtanut mitenkään silmään. Kuului vain karmeaa rutinaa. Taaksepäin kyllä pääsi, kone hyrräsi kauniisti. Takaperin meillä ei kuitenkaan olisi mitään saumaa päästä kotiin.

Siinä sitten ronklattiin ja venkslattiin. Ehdotin Jaakolle, että nostetaan koneen kokonaan ylös ja sitten koitetaan laittaa vaihdetta päälle. Tadaa, pitäisiköhän alkaa mekaanikoksi, sillä yhtäkkiä vaihde meni päälle ja lähdettiin äkkiä matkaan. Nyt oli vain oltava tarkkana, ettei vahingossakaan päästä vaihdetta enää vapaalle. Sen verran erikoisia ääniä lähti koneesta, että se olisi veneennosto illalla.

Päästiin kotiin asti!

Buster nousee ylös kuin höyhen

Ollaan molemmat aika rakastuneita tuohon meidän Gehlin kauhakuormaajaan. Jestas, miten helposti nousee Buster jäistä verrattuna aikaisempiin vuosiin, jolloin ähellettiin jäätyvien vinssien kanssa. Olemme aikanaan sopineet, että Gehl myydään pois sitten, kun raksa on valmis. Saas nähdä, Jaakko yrittää jo nyt väittää, että kyllä se kannattaisi pitää. Kyllä joka saaressa yksi kauhakuormaaja kuuluu olla.

Pakki päälle ja Buster nousi jäistä. Se liukui kauniista lumista rantakalliota sopivaan kohtaan.

Veneen nostaminen vedestä jään päälle on aika raskasta, jos jää on niin tiukkaa, ettei venettä saa rantakalliolle asti. Siis käsipelillä.

Jaakko toi Busterin telineen ja nappasi tasaisella maalla Busterin paikalleen. Sen jälkeen Gehliin vaihdettiin trukkipiikit ja koko paketti nostettiin sopivaan paikkaan pihalle. Easy!!

Heikoilla jäillä

Lähdimme 24.12. aamupäivällä kohti kyläpaikkaa. Edellisenä iltana olimme mitanneet jäätä ja se oli paikoin vain 2 cm paksua. Kun tulimme mantereelle, meinasi joku lähteä kävelemään meidän jälkiä pitkin jäälle. Huikkasin, jäiden olevan vielä auttamattoman heikkoja. Vaikka meille aina välillä sattuu ja tapahtuu, niin epämääräisillä jäillä pidetään huoli turvavarusteista. Ykkösenä tietenkin Ursuitin kuivapuvut, joiden avulla pysyy hengissä paljon pidempään jäihin tippuessa.  Vaikka kuivapuku itsessään kelluttaa yllättävän hyvin ja helpottaa jäille kipuamista (testattu on), on kaulassa silti naskalit ja jännittävillä jäillä vielä pelastusliivit. Ihan vain, jos vaikkapa pukuun olisi tullut reikä ulkohommia tehdessä. Ja se jääkeppi on myös todella hyvä apu näyttämään jäiden paksuutta (tai ohuutta). Näiden lisäksi liikumme jäillä useimmiten potkukelkoilla, joissa on mäkihyppysukset alla, ne jakavat painoa tosi hyvin ja sujahtavat jäällä vauhdikkaasti eteenpäin!

Olkaa turvallisesti alkutalven ja myöhemmin kevään jäillä!

 

[line]

SEURAA SAARIELÄMÄÄ:

Facebook

Instagram

Bloglovin

[share title=”Jaa facebookissa” facebook=”true” ]

 

 

Verkkarit potkurissa

Jaakko tuli hakemaan minua ja koiria treeneistä viime viikolla. Odottelimme laiturilla, kun hän kurvaili veneellä paikan päälle. Tai kurvaili on väärä sana, koska loppupätkässä oli niin paljon vahvaa jäätä, että Busterilla sai todella tehdä töitä, että pääsi perille. Huikkasin Jaakolle, ettei tarvitse ajaa laiturin viereen, kun jää meni niin huonosti rikki. Jaakko ajoi Busterin nokan jään päälle niin pitkälle, että yletin nostamaan koirat kyytiin ja hyppäämään paattiin.

Lähdimme peruuttelemaan kapeata ränniä pitkin avoimelle vedelle ja hetkeä aiemmin rikotut jäät kolisivat potkuriin. Tietenkään emme olleet vielä vaihtaneet jääpotkuria, koska eihän nyt jäät vielä joulukuun alussa tule. Muutaman metrin peruuttamisen jälkeen päätimme ajaa jään rikki ja kääntää veneen. Kunnolla vauhtia, kääntyminen oikealle ja pääsemme melkein ympäri. Mutta vain melkein. Jäämme jumiin kapeaan ränniin  poikittain ja joka kerta kun antoi kaasua, kuuluu potkurista ikävää rutinaa kun jää hakkasi siihen. Sitten kuuluu vähän omituisempaa ääntä, minkä jälkeen ei tapahtunut oikein mitään.

Moottori ylös ja siellähän oli oikein hieno mytty jotain kangasta potkurin ympärillä. Eikä lähtenyt irti sitten millään veneen takatuhdolta kurottelemalla.

Lasso

Meillä oli vähän hölmö tilanne. Olimme sinällään vain kolmen metrin päästä laiturista, jossa kankaan irrottaminen potkurista olisi helpompaa. Mutta kun siinä oli sitä jäätä, jonka olimme juuri päättäneet jättää rikkomatta. Ja eipä sen väliä, vaikka ei olisi ollutkaan. Olin pari päivää aikaisemmin ostanut uudet airot ja vienyt vanhat pois. Niillä olohuoneessa olevilla airoilla ei olisi päässyt eteenpäin tässä tilanteessa, vaikka jäätä ei olisi ollutkaan. Hetken jo mietin, että voisin koittaa, jos jää kestäisi minua laiturille asti, mutta päätimme kuitenkin ottaa lassotyylin! Heitimme pari kertaa Busterin pitkää kiinnitysköyttä laiturin knaapiin ja onnistuimme saamaan köyden knaapin ympäri.

Köysi riitti juuri sopivasti! Busterin vetäminen vedestä jään päälle on oikeasti aika raskasta ja lopulta onnistuimme niin, että minä istuin veneen perässä vetämässä köyttä ja Jaakko kevensi veneen painoa keulasta.

Hehei, we made it!

Loppumatkan vetäminen laiturin viereen onnistui hienosti.

Ja sitten irrotushommiin!

 

Vesi oli laskenut aika paljon ja osuttiin sen vuoksi pohjamutaan. Tällä kertaa sieltä löytyi verkkarit potkurin koristeeksi. Näinkin voi siis käydä ja jos se jollekin käy, niin tietenkin meille. Toissa viikolla keräsimme pohjasta samasta kohdasta aika hyvän köyden. (Juu, potkurista sekin. Ja ei, ei ollut meidän jäljiltä.) köyden otin talteen, mutta täytyy myöntää että nämä verkkarit eivät päässeet jatkokäyttöön.

 

[line]

SEURAA SAARIELÄMÄÄ:

Facebook

Instagram

Bloglovin

[share title=”Jaa facebookissa” facebook=”true” ]

Jää tuli ja lähti yhtä nopeasti

Täälläkin on ollut jo kylmiä ilmoja, pikkuisen jäätä rannoilla. Eilen oli tyyni päivä ja pakkasta useampi aste edellisenä, niin yöllä kuin päivälläkin. Työpäivän aikana meri oli mennyt jäähän niin pitkälle kuin silmä näki! Tämä oli aikamoinen yllätys, enkä muista, että jääkansi olisi tullut aikaisemmin näin nopeasti näin laajalle alueelle. Yleensä jää etenee hiljalleen ja tuuli pitää avoimempia paikkoja aukinaisina. Toki jää oli ohutta, mutta siinä se oli muistuttamassa talven lähestymisestä.

 

Ilta oli kirkas ja vastarannan valot heijastuivat upeasti jään pinnalle.

 

Jäinen aamu

Aamulla pääsimme katsomaan jäätä valoisalla ja sitä oli tosiaan niin pitkälle kun pystyi katsomaan. Peite oli ohutta, ehkä noin sentin paksuista jäätä.

Aamulla lämpötila oli noussut jo lähelle nollaa.

Saaren lähistöllä asuvan joutsenperheen poikaset taisivat tutustua ensimmäistä kertaa jäähän. Yksi niistä nousi jäällä ja käveli pitkän tovin siivet levällään. Se taisi olla aivan ihmeissään, kun uimavedet olivat muuttuneet käveltäviksi!

Buster lähti nätisti käyntiin ja sen annettiin hetken lämmetä ja rikkoa jäätä ennen työmatkaa. Moottori käy vähän epätasaisesti, joten Busterille on buukattu huolto. Talvi sujuu huomattavasti kivuttomammin kunnolla toimivan moottorin kanssa!

 

Aamulla jää mureni Busterin alla helposti kuin mikä. Vielä se ei ole kunnon jäätä ja hyvä niin!

Kuten Jaakon selän takaa näkyy, on meillä vielä kaikki veneet vesillä. Huskyn voisi jo hiljalleen nostaa ylös, mutta Sirmet-lautalle on vielä hommia. Sillä pitäisi kuljettaa villaa raksalle sekä villan puhalluskone kahden viikon päästä. Kahden viikon päähän ennusteet näyttävät aika kylmiltä, katsotaan joudutaanko tekemään Sirmetin pikanosto ennen sovittua puhallusvillakeikkaa vai saataisiinko kautta venytettyä vielä kaksi viikkoa!

Tällä kertaa jäät lähtivät yhtä nopeasti kuin tulivatkin. Iltapäivällä alkoi tuulla kovempaa ja auringon laskiessa oli avoimilta paikoilta jäät täysin lähteneet.

 

[line]

SEURAA SAARIELÄMÄÄ:

Facebook

Instagram

Bloglovin

[share title=”Jaa facebookissa” facebook=”true” ]

 

Sulakkeita, sähkökaapeleita ja kaivuuhommia

Sähkömiesten kanssa päädyttiin sellaiseen tulokseen, että meille pitäisi vetää uusi sähkökaapeli, sillä vanhassa ei riittänyt tehot. Sinällään tämä piti kyllä paikkaansa, ostimme varmaan puolet lähialueen rautakaupan sulakkeista. Jos käytti yhtäaikaa tiskikonetta, kuivaajaa ja pisti vielä hellan levyn päälle, niin kämppä oli pimeänä. Tai ihan vaan kun käytti halkomakonetta. Aina silloin tällöin sähköt napsahti poikki pöllejä halkaistessa, vaikka samassa linjassa ei ollut muuta kuin valot päällä. Olimme kuitenkin tottuneet elelemään asian kanssa ja kunhan muisti pitää sulakkeita plakkarissa, niin ongelmia ei niinkään ollut.

Kun tajusimme, että olisi oikeastikin järkevää tuoda uusi kaapeli saaren toisella puolella olevasta keskuksesta, alkoi eurot vilistää silmissä kassakoneen lailla.  Carunan miehet vuokraisivat lautan ja toisivat aliurakoitsijan saareen kaivamaan. Siinä voisi mennä euro poikineen. Onneksi Jaakko sai sitten sovittua, että kaivaisimme itse koko matkan pääkeskukselta meille. Paras kaivuureitti kulki yhtä vaille kaikkien saarinaapureiden tonttien kautta ja joutuisimme ylittämään pariin kertaan aikaisemmin kaivettuja vesi- ja sähkölinjoja (+ niitä joiden sijaintia ei ihan tiedetty). Onneksi naapureiden kanssa oli helppo sopia mistä kaivetaan ja kun seuraavan kerran leivoin pullaa kotona, napsahti sähköt taas poikki. Pidin sitä hyvänä merkkinä, selvästi kaapelin kaivuuhomma olisi pakko tehdä!

Ensiruopaisu

Muutama viikko sitten saimme tutun kaivurin saareen ja aloitimme hommat. Jaakko kaivoi ja minun tehtävänä oli seisoa kauhan vieressä katsomassa silmä kovana, jos osuisimme sähköön tai vesiputkiin. Ensimmäiset 20 metriä oli jännittävimmät, sillä siinä risteili kaikkien muiden vedet ja sähköt, eikä kuvat tosiaan kertoneet ihan tarkkaan missä vedot olivat. Sähköjen sijainti oli onneksi tiedossa ja tikutetu maahan.

Jaakko laattoi ensimmäisen kerran kauhan maahan ja alkoi hitaasti kaapia maata pois. Aloin heti huitomaan käsillä ja huutamaan ”Kauha ylös, lopeta!” Siinä meni vesiputki.

Se oli lähtöpäässä todella pinnassa, mutta onneksi siinä oli Finnfoamit päällä ja raavimme vain eristeen pintaa. Tämän ensiruopaisun jälkeen otin tehtäväni hieman vakavammin ja päivän hämärtyessä osa puunjuuristakin näytti rispaantuneilta sähköjohdoilta.

Jaakko kaivaa, minä tarkkailen… Vesiputken eriste näkyy kuvan etulaidassa.

Kun oltiin päästy hankalasta alkuosuudesta ja vanhojen kaapeleiden väistelystä, alkoi homma edetä rivakammin. Yhteensä pääkeskukselta talolle tuli noin 150 – 200 metriä.

Muutaman päivän kaivamisen jälkeen sai sähkömiehet laittaa kaapelin paikalleen.

Viemärihommia

Oli pieni riemunaihe saada uudet sähköt päälle. Jäljellä oli enää se iisimpi homma, eli viemärin kaivuu talolta viemärikaivolle, jossa uuden talon viemäri yhdistettäisiin vanhan mökin viemäriin. Niin, se helpompi homma. Aina jos kuvittelee, että joku on helppoa, niin ei ole. Vastustaa ihan varmasti. Niin nytkin.

Savimaahan ei ollut vaikea kaivaa, se eteni kuin tanssi. Ongelmat tulivat viemärillä. Selvisi nimittäin, että viisi vuotta sitten urakoitsijan kaivama valumaviemäri kulki pumppaamoa kohti ylämäkeen. Kaikenkaikkiaan p***ka nousi 20 metrin matkalla 10 cm ylöspäin ennen pumppaamoa. Kukaan paikallaolijoista ei oikein ymmärtänyt, miten tämä oli mahdollista, eikä viemäri ole ajansaatossa tukkeutunut. Ehkä se on johtunut aktiivisesta käytöstä? Viemäriputket on kaivettu aikanaan saveen, eikä niitä perustettu millään ja ilmeisesti viemäri on painunut jo muutaman vuoden aikana.

Siinä oli kuulemma vähän irvistelty ja tarvittu enemmänkin vitsejä, kun vanha viemärilinja katkaistiin puukkosahalla. Mutta sanotaan näin, että purjeveneen septitankkien kanssa on koettu lopulta aika paljon kamalampia hetkiä. Sillä tällä kertaa mistään ei tullut ruskeita suihkuja!

Noo, tulipa korjattua.

Tällä kertaa uuden viemärikaivannon pohjalle laitettiin suodatinkangas ja sen päälle kunnolla kivimurskaa, sitten putki. Nyt viemärin ei pitäisi vaipua savimaahan. Tässä kuvassa putki on jo peitelty. Takapihallamme on joskus ollut kaunis nurmikko. Nyt se näyttää lähinnä erilaisilta maakasoilta, kun sen poikki on kaivettu kahdet viemärit ja sähkökaapeli.

Savisen maan paikalleen laittaminen sujui pihassa helposti ja maakasatkin ovat pienentyneet.

Viime viikonloppuna minäkin pääsin maan siirtelyhommiin. Siirsin maakasaa tuosta oikealta talon alle ja pihan perältä kivimurskaa. Lapiotakin sai välillä heilutella (ja siirtää talteen maan seasta esiin tulevia kiviä pientä kiviaitaa varten), joten kuntosaliefekti hoidettu!

 

Siinä oli sitten kaivuuhommaa kerrakseen. Nyt on kuitenkin viemärit ja kaapelit paikallaan, uudet sähköt kytketty ja sulakkeita ei jatkossa enää tarvita samoja määriä!

 

[line]

SEURAA SAARIELÄMÄÄ:

Facebook

Instagram

Bloglovin

[share title=”Jaa facebookissa” facebook=”true” ]

Talossa on ikkunat!

Viikon puolen välin jälkeen raksalla oli tähän mennessä jännittävin operaatio, nimittäin ikkunoiden kuljetus saareen ja niiden laittaminen paikalleen. Aiemmin sovittu kuljetuspäivä osui viime viikon alkuun juuri niihin päiviin, kun merellä tuuli yli 10 m/s. Niinpä päivää siirrettiin hieman ja ikkunoiden kimppuun päästiin torstaina. Minä olin töissä ja jännitin ikkunakuljetusta etänä. Jaakko taas oli saaressa säätämässä ikkunoita paikalleen.

Ikkunat nostettiin aamuvarhaisella lauttaan kuljetusta varten.

Imukuppi ikkunoiden nostamisen apuna

Ikkunoiden siirtämisestä saareen ei olekaan yhtään kuvaa, sillä päivän pääkuvaajaa taisi jännittää homma sen verran, että kuvaaminen unohtui kyllä täysin. Kun pari ikkunaa oli saatu paikalleen, oli Jaakkokin malttanut ottaa kameran esiin. Ikkunat nostettiin paikalleen teollisuusimukupin ja kaivinkoneen avulla. Imukupeista tuli itsellä mieleen surkeat kylppärin pyyhekoukut, mutta täytyy myöntää, että näissä imukupeissa oli tehoa vähän toisella tavalla!

Imukuppiin tehtiin alipaine ja sen jälkeen kupit pysyi ikkunassa kuin hirvikärpänen niskassa.

Kaivinkoneella nostettiin ikkunaa ja ihmisvoimin ohjattiin paikalleen. Siinä sai varmaan kaivinkoneenkin puikoissa taiteilla vähän normaalia pienemmällä toleranssilla.

Ikkunat menivät nätisti paikalleen porukan ohjauksessa.

 

Olohuoneen ikkunat paikallaan

Ensimmäisen päivän aikana kaikki olohuoneen isot ikkunat saatiin paikallaan. Yhtään ainutta ikkunaa ei rikottu ja kaikki meni tosi hienosti. Onneksi! Nyt pienemmätkin ikkunat ja ovet ovat jo kohdillaan. Kieltämättä talo alkaa hahmottua paremmin ikkunoiden myötä ja näkymiäkin voi jo käydä ihastelemassa. Me tykkäämme!

Iso ikkunarivistö olohuoneessa on suoraan etelään päin ja siihen valittiin auringonsuojalasit (selektiivilasit). Tämä oli suositus niin ikkunamyyjiltä ja LVI-kavereilta. Niinpä päädyimme näihin laseihin. Asennettuna näkee, että laseissa on selvä sävy, jota osasimme kyllä odottaakin. Sen lisäksi ikkuna heijasteleee enemmän kuin tavallinen ikkuna.

Oma kokemus kasvihuoneelta (joka toki on ihan eri asia) on se, että maaliskuusta lähtien lämpötila nousee auringonpaisteella täysin sietämättömäksi sisällä huoneessa. Ja vaikka kasvihuone onkin pieni tila ja kattokin lasia, nousee se lämpötilakin siellä helposti 45 asteeseen tuuletusluukuista huolimatta. Sisällä talossa kaikki yli 25 astetta on aika lämmintä. Joten selektiivilasi lienee tähän paikkaan näillä ikkunapinta-aloilla aika hyvä!

Oikeanpuoleinen ikkunarivistö on eteläänpäin.

Eteläseinä ulkoapäin.

Ikkunoiden saaminen paikalleen on tuntunut tosi hyvältä ja isolta askeleelta eteenpäin. Talo alkaa hiljalleen olla sääsuojassa.

 

 

[line]

SEURAA SAARIELÄMÄÄ:

Facebook

Instagram

Bloglovin

[share title=”Jaa facebookissa” facebook=”true” ]

 

 

 

 

 

Maalämpöporaus saaressa

Eilen illalla Jaakko ehti todeta, että nyt alkaa vähän väsyttää ja että voisi mennä nukkumaan, sillä seuraavana aamuna alkaisi maalämpöporaukset. Puhelin soi. ”Oletkohan unohtanut tämän illan vahtivuoron?” No voihan pentele, Jaakko lähti yöksi veneseuralle yöväijyyn ja minä jäin tällä kertaa kotiin.

Aamulla teimme treffit samaan paikkaan, jossa maalämpöporauskalusto otettiin ison lautan kyytiin. Minä ajoin Huskyllä rantaan ja nappasin auton. Jaakko taas otti Huskyn ja ajeli saareen. Läpsystä vaihto!

Kaunis aamu! Olisin voinut ajella kauemmaskin…

Hyppää kyytiin!

Tässä lautassa tosiaan oli kokoa. Kuorma-auto ja paku mahtuivat kyytiin tuosta vain ja näyttivät melkein leluilta.

Ilman ohjaamoa, mahtuisi lauttaan melkeinpä yli kolme kertaa nykyinen mökkimme.

Maalämpöporaus

Kaluston saaminen saareen ei ollut ihan yksinkertainen juttu ja maalämpötarjouksia kysellessä tässä oli kaikista eniten säätämistä. Lopulta saimme homman sujumaan sopimalla kuljetuksen samalle yrittäjälle kuin ruoppauksenkin. Poraus suunniteltiin tehtävän niin, että porausrekka pysyy lautan kyydissä, sillä se olisi jäänyt jumiin saviselle pihallemme. Vähän jännitti myös poraaminen, saataisiinko hyvät reiät, eikä tulisi ongelmia vaikkapa vesisuonien kanssa.

Siinä se on, isoin kompressori, jonka olen nähnyt. Kompressorirekka!

Pora kulki telaketjuilla perille asti. Isoin pora myös, minkä olen nähnyt!

Homma hoidettu ja pihalla nököttää kaksi tällaista putkea!

Maalämpöhommissa kaikki meni putkeen. Mikään laite ei jäänyt jumiin, rekasta riitti letkun pituus porauspaikalle (tämä lienee tarkistettu etukäteen) ja lopputulos oli hyvä. Saimme kaksi 120 metriä syvää porausreikää, joista riittää hyvinkin tehoa meidän tarpeisiin. Reiät porattiin ja putkitettiin yhden päivän aikana, joten sekin meni sukkana maaliin. Onnelliset maalämmölliset täällä!

 

[line]

SEURAA SAARIELÄMÄÄ:

Facebook

Instagram

Bloglovin

[share title=”Jaa facebookissa” facebook=”true” ]