Päätin tässä pari viikkoa sitten, että voisin aloittaa kuvaamaan jollakin muulla kuin kännykän kameralla. Hermo meni viimeistään muinaistulilla, kun uusi työluurini ei millään suoriutunut kuvaamisesta pimeässä illassa. No, ymmärrän kyllä, että iluuri on tarkoitettu lähinnä puhumiseen, mutta ei voi mitään, hermo vain menee.
Rajala Pro Shopissa sattui olemaan jokin megasupertarjouspäivä ja päätin panostaa uuden kameran ostamiseen. Tarjoussivut aukesivat yöllä kello 00:00 ja kiusasin Jaakkoa lukuisilla kysymyksillä eri kameroista. Jaakko yritti saada minut ostamaan hyvän kameran ja minä kiinnostuin enemmän KAUNIISTA kamerasta. No, Jaakko veti tällä kertaa pidemmän korren, paitsi siinä, ettei saanut nukkua yöllä ennen työpäivää. Niinpä kotiin muutti Nikon D5200.
Jos olin ajatellut, että uusi kamera auttaa hermojen menemiseen, olin totaalisesti väärässä. En ole koskaan kuvannut oikealla kameralla, joten kaikki asiat tulivat ikään kuin uutena. Ennakoin todella pahaa parisuhdekriisiä, jos Jaakko alkaisi opettamaan minua ihan alkeista. Olen joskus tosi äkkipikainen, kun yritän opetella uutta ja en opi tarpeeksi nopeasti. Saattaa käydä niin kuin Karibialla, kun jätin leijalautailua minulle opettavan Jaakon yksikseen mereen, koska suutuin koko leijaviritykselle, joka ei suostunut menemään niin kuin minä halusin. Heti tai viimeistään kolmannella kerralla.
Niinpä aloitin pienen treenailun itsekseni ja tein kamerakoulun youtube-videoilta vähän treenejä ja ”kotiläksyjä”. Sen jälkeen kun ymmärsi vähän valotuksesta, oli aika paljon helpompi ottaa vastaan Jaakon erittäin hyvät käytännön opit, kun ne eivät menneet välittömästi yli hilseen.
En lupaa, että blogin kuvat paranevat harppauksella ja kuvaan varmasti jatkossakin kännykällä, mutta ehkä joskus joku räpsy uudellakin kameralla onnistuu!
