Jännittävä kotimatka Porkkalasta

Meillä oli tänään huippukiva veneretki! Lähdimme iltapäivällä tervehtimään ystäviämme Porkkalan kärkeen. Pääsimme matkaan yllättävän aurinkoisissa merkeissä ja päätimme ajaa ulkokautta perille, olimmehan jälleen hieman myöhässä ja ulkoreitti on nopeampi. Maku ja Salla odottivat mökkilaiturilla, josta nappasimme heidät kyytiin. Kävimme Porkkala Marinessa kaupalla ja tankkaamassa, janojuomaa meni sekä veneeseen että ihmisiin. Porkkala Marinessa on 24h automaatti, mikä on todella hyvä asia. Tankkitauon jälkeen lämmitettiin Makun ja Sallan upea hirsisauna. Saunan lämpeämistä odotettiin kesäkurpitsakeiton kera. Kyseessä oli Sallan äidin kasvimaalla kasvanut erikoiskurpitsa, josta tulee keitettäessä nauhamaista. Ihan todella hyvää ja minä haluan ensi vuonna spagettikurpitsaa kasvamaan! Herkuttelu ei jäänyt keittoon, vaan lempeiden löylyjen jälkeen saatiin vielä grilliherkut ja mustikkapiirakat. Tunnen itseni niin sanotusti ravituksi!

Kotimatkalle lähdettiin vähän kiireellä, sillä pimeä alkoi laskemaan saarien ylle ja ukkospilvet kerääntyivät taivaalle. Päätimme silti lähteä kotiin ulkoreittiä, koska ajattelimme, että ehdimme nopeammin ukkosen alta pois ja suuria aaltoja ei vielä näyttänyt olevan. Sovimme Makun ja Sallan kanssa, että laitamme viestiä kun olemme perillä, pieni lisäturva jos jotain sattuisi.

SavedPicture-201482323428.jpg
Veneen nokasta oikealle oli kerääntynyt tummanpuhuvia pilviä. Me menimme tästä vielä hetken suoraan ja käännyimme sitten vasemmalle kohti Espoota ja ajoimme karkuun tummia pilviä.

Nyt voin sanoa, että oli sekä hauska että vähän jännittäväkin kotimatka. Pikku TG:mme hyppi aallolta toiselle, kun Jaakko päästeli hurjaa vauhtia kotia päin. TG:n mukana hyppelin myös minä ja tavarat. Onneksi olimme jättäneet koirat kotiin tältä reissulta. Kävimme eilen Uivassa venenäyttelyssä ja pääsimme koeajamaan XO:n. Vaikka meidän TG on tietenkin maailman paras vene, niin pakko sanoa, että pari metriä pidempi XO oli kyllä aikamoisen erilainen aallokossa. Ja se kaasujousipenkki, voisin hyväksyä sellaisenkin. Mutta nyt ei ollut kaasujousipenkkiä ja matkailu oli melkein urheilua. Salamat tekivät koko ajan näyttävämpiä iskuja, mutta me pääsimme kuin pääsimmekin livahtamaan alta pois! Ah, veneilyä kerrakseen ja nyt kuppi kuumaa teetä!

SavedPicture-2014823223820.jpg

Melkein kotona!

Kesäkurpitsa pataan

Kesäkurmitsa oli aivan varkain tehnyt yhden täysikokoisen kesäkurpitsan. Se on vasta toinen tänä kesänä, jostain syystä lähes kaikki alut mädäntyneet toisesta päästä. Tämä versio oli yllättäen kasvanut isoksi! Lisäksi päätin katsoa jos ämpäriperunoista saisi vähän pottuja. Laitoin perunat vasta kesä-heinäkuun vaihteessa ämpäriin, kun muutakaan tilaa ei ollut, ja nyt sieltä löytyi pikkuperunoita. Muutama kirsikkatomaatti oli myös kypsynyt. Muuten tomaatit ovat kyllä aivan pieniä ja vihreitä, saa nähdä ehtiikö ne kypsyä ollenkaan.

SavedPicture-201482122209.jpg

Pakko kehua illan reseptiä! Olin jostain lukenut, että kesäkurpitsasta voi tehdä hyviä pihvejä raastamalla. Okei, idea lienee siinä, mitä kesäkurpitsan kanssa raastetaan, nimittäin halloumia! Näiden lisäksi heitin kulhoon kananmunan, mintunlehtiä (suosittelen), mustapippuria ja vähän jauhoja sitomaan nestettä. Sit vaan pannulle ja paisto molemmilta puolilta. Kuvaa en ehtinyt ottaa, syötiin niin nopeasti pois. Suosittelen!

Vesi nousee

Taitaa olla aika myöntää, että syksy on täällä. Istumme pikku-mökissämme raksavalon paisteessa. Ulkona on aivan säkkipimeää, vain muutama katuvalo näkyy mantereen puolelta. Sataa kaatamalla. On sellainen ilma, että on pakko keittää teetä. Myös vesi on noussut.

Ajelimme tänään kotiin töistä ja katselimme meren selällä harjoittelevia melojia. Ehkä vähän liiankin keskittyneesti. Merestä löytyi nimittäin aarre, jonka päälle melkein ajoimme.


SavedPicture-2014820212957.jpg

Oijoi, aurinkotuoli on lähtenyt merelle! (Ja jes, kerrankin merestä ei löydy meidän omat tavarat!)

SavedPicture-201482021304.jpg

Kuka tunnistaa omakseen? Täältä sen saa taas kotipihaansa.

SavedPicture-201482021309.jpg

Salaattipaatti lähtee kohta vesille! Normaalisti ranta jatkuu tuohon kivelle asti. Vielä ei kuitenkaan olla lähellä edes meidän näkemää ennätystä.

SavedPicture-2014820212948.jpg

No oli se aika lähellä se meidänkin rantatuolin meriseikkailu. Voidaan ehkä sanoa, että otimme sen talteen eilen aikalailla viime hetkillä.

Aktiivipäivä saaristossa

Meillä on ollut tänä kesänä todella harvoin vapaa- tai lomapäiviä, joita olisimme viettäneet yhdessä täällä saaressa. Tänä sunnuntaina oli kuitenkin sellainen päivä. Teimme herkkuaamiaisen ja siirryimme rantaan aurinkoterassille.

SavedPicture-2014810233013.jpg

Taustalla väijyy harmaaparta, joka lipoo jo huuliaan odottaessaan herkkupaloja aamiaiselta…

Vaihtoehtoisia hommia päivälle oli pihan laitto ja remontointi. Onneksi huomasin, että tuulee aika mukavasti, enemmän kuin mitä säätiedotukset lupasivat. Jaakko on innostunut leijalautailusta uudestaan viiden vuoden tauon jälkeen, tosin silloin vuosia sittenkin harrastuksen aloitus jäi vähän puolitiehen. Nyt oli yksi treenikerta takana. Ehdotin, että lähtisimme koittamaan jos leija lentäisi taas. Tuuli oli aika rajamailla, mutta toisaalta retki merelle ei koskaan tunnu huonolta idealta.

Lähdimme kohti ulkoluotoja, olimme löytäneet sieltä hyvän paikan lennättää leijaa. Matkalla meillä oli pysähdys Skata Mariniin tankille. Tämä on pysähdys, joka aina vie tukun rahaa, mutta toisaalta tuo jäätelöä. Eli tavallaan siinä jää aina kuitenkin plussan puolelle.

SavedPicture-2014810233048.jpg

Emme olleet ainoita merellä, moni muu oli myös nauttimassa elokuun kauniista ilmasta. Ohitimme myös yli satapäisen optarilauman, jotka kisasivat SM-tittelistä. Emme ehtineet käydä kuvaamassa vaikuttavan näköistä joukkoa, sillä tuuli laski koko ajan.

SavedPicture-201481023313.jpg

Paatti rantaan kiinni ja menoksi!

Olin ensimmäistä kertaa luodon rannalla. Kallioista ja kivistä huomasi heti, että ollaan kauempana merellä. Ne olivat aaltojen voimien pyöristämiä, jopa kalliossa oli upeita pehmeitä muotoja.

SavedPicture-2014810233112.jpg

Luoto on lintuluoto, sinne on saanut nousta maihin vasta parin viikon ajan.

Jaakko selvitteli leijan narut ja käänsimme härvelin naruineen maassa sivutuuleen. Minun hommana oli nostaa leija ilmaan. Nostin leijan pystysuoraan, odottelin pientä puuskaa ja heitin leijan vauhtiin. Se otti hieman tuulta alleen ja lensi… kalliota raahustaen suoraan mereen. Juoksin äkkiä perässä ja sain sen kiinni allen polven syvyisessä vedessä. Sieltä uusi yritys ja leija lensi taivaalle kuin unelma!

SavedPicture-2014810233119.jpg

Siinä se lentää!

Jaakko jäi rannalle lennättämään leijaa ja odottamaan, että saisin veneen ulos merelle. Ajoin siis huoltovenettä, jota tarvitaan, jos jotakin sattuu tai Jaakko pitäisi poimia muuten vain kyytiin. Kohta huomasin, että minulla taitaa olla kuntokuurin paikka. En päässyt veneen keulasta sisään! Ei vain riittänyt pomppu ja voima käsissä. Raivostuttavaa, jouduin uittamaan vaatteet ja menemään veneen perästä, jossa on astinlaudat. Ankkuria nostaessa katsoin, että Jaakko olikin jo merellä. Se penteleen leijakin oli meressä. Tuuli oli selvästi laantunut. Ajoin Jaakon luokse  ja päätimme koittaa nostaa leijan veneestä, koska merestä se on kevyellä tuulella vaikeaa.

Seurasi useita koomisia yrityksiä saada leija ylös, mutta onnistuimmekin kaksi kertaa! Molemmilla kerroilla Jaakon leijakamojen hätälaukausin laukesi itsekseen, sama juttu kävi myös viime reissulla. Eli kamat tarkistukseen.

SavedPicture-2014810233147.jpg

Tässä hätälaukaistu leija, joka kiusallaan pysyi ilmassa vaikka kuinka pitkään uskomattomassa Batman-muodossa…

Puolisen tuntia värkkäilimme ja sitten totesimme, että missään ei näy enää ainoatakaan vaahtopäätä ja tuuli on kertakaikkiaan loppunut. Kipparina ilmoitin, että tämä oli tässä. Pakkasimme leijan kasaan, siirryimme ajalehtimaan veneellä ja uimaan sen perästä. Huom. kaikille minut paremmin tunteville. Myös minä uin! Kotimatkalla kävimme Vasikkasaaren kahvilassa, josta kerron myöhemmin lisää.

Olin vakaasti päättänyt, että minun urheiluannokseni ei ollut päivän osalta vielä täynnä. Liekö veneeseen kiipeilyepisodilla ollut jotain tekemistä asian kanssa. Houkuttelin Jaakon vielä pyöräilemään.

SavedPicture-2014810233131.jpg

Viimeisimmästä pyörälenkistä on aikaa… todella paljon! Onnistuin jopa kaatumaan ylämäessä, kun ketjut lähti paikaltaan ja klossi ei irronnut polkimestä. Hälmö tunne, kun lähtee kaatumaan ja jalka ei vain lähde irti. Onneksi oli pehmeä penkka.

SavedPicture-2014810233137.jpg

Iltagrillaus maistui 30 kilsan lenkin jälkeen. Grillimestarilla oli tapittavia ystäviä seuranaan koko ajan!

Ihana päivä, onneksi ei rempattu!

Sammakkomies kaislan kimpussa

Laiturin ympärillä levittäytyvä kaislamatto on alkanut taas kasvaa. Kaisla pitäisi leikata kahtena vuonna peräkkäin ennen kuin se nousee pinnalle ja sitten se lakkaa kasvamasta pariksi vuodeksi. Vuosi sitten meillä oli lainassa Suvisaaristoseuran kaislaleikkuri, joka oli todella näppärä laite! Sillä meinasi tulla vähän himo leikata omat ja naapurinkin kaislat. Nyt oltiin kuitenkin käsipelillä matkassa.

SavedPicture-201471311135.jpg

”Minä hain tuolta grillin, joten sinun vuoro mennä mereen!”

SavedPicture-2014713111313.jpg

Koirien mielestä kyseessä oli hälyttävä Man-over-board-tilanne ja ne haukkuivat villisti laiturilla. Tosin saattaa olla, että haukkuivat ja juoksivat laituria edestakaisin myös siksi, että on kivaa sekoilla.

SavedPicture-2014713111322.jpg

Siistiä tuli, molemmin puolin laituria!

SavedPicture-2014713111329.jpg

Näitä Fiskarsin leikkureita ei varmaan alunperin ole ajateltu kaislan leikkuuseen, mutta ne toimii siihen todella hyvin! Kaislan saa leikattua juuresta ja meressä näitä on todella kevyt käyttää. Viisi pistettä!

Viidakko ja aavistussaaristo

Viidakko

Olimme poissa kaksi viikkoa ja kun tulimme takaisin, oli saaressa ja varmasti kaikkialla, tapahtunut aivan älytön kasvupyrähdys. Tiesimmehän me, että esimerkiksi nurmikko olisi pitänyt ehtiä leikata ennen lähtöä, mutta ei ehditty. Nyt on enää turha miettiä leikkaamista tehottomalla sähköleikkurillamme, niittäminen voisi olla järkevämpää. Samoin kasvimailla oli tapahtunut hurjaa edistymistä. Olin aivan varma, että väliaikainen emäntä ei ollut paljoa kehdannut salaatteja & pinaatteja napostella, vaan oli jättänyt meille suurimman osan. Näin ei kuitenkaan ollut, salaatit olivat vain kasvaneet nopeampaa tahtia kuin kukaan ehti syödä.

SavedPicture-201462322198.jpg

”Hyvä on kukkakaalit, minä harvennan!” Nyt ymmärsin, miksi siemenpussissa luki, että taimiväli kuuluisi olla 40 cm. Mielestäni kaupan kukkakaalit eivät ole mitenkään erinomaisen isoja, mutta enhän minä tajunnut, että kasvissa on myös näin älyttömät lehdet!

SavedPicture-2014623221231.jpg

Sokeriherneitä päästään wokkaamaan jossain vaiheessa runsaasti, jee!

Kuinka viidakko kesytetään

Tulimme kotiin keskiviikko-illalla ennen juhannusta ja torstaina olimme molemmat töissä. Takaraivossa vähän hiersi, että nurmikolle ja rannalle pitäisi tehdä raivuuhommia, koska meillä on jonkin verran punkkeja, jotka viihtyvät pitkässä heinikossa. Jaakolla oli omalta osaltaan hommaan suorastaan patenttiratkaisu, hän nimittäin lähti heti perjantaiaamuna seitsemältä Norjaan purjehtimaan. Kyllä. Olihan siitä nyt hyvänen aika yksi päivä aikaa, kun tulimme kahden viikon purjehdusreissulta. No, avuliaasti Jaakko kävi katsastamassa varastolla, että meidän siimaleikkuri (tai itse asiassa se on joku vähän järeämpi vehje, en ole koskaan käyttänyt, en tiedä nimeä) on valmiina ja että siihen kuuluva kiinnitysliivi on tallessa. Ja kun se bensa loppuu tätä pihaa ja rantaa raivatessa, niin neuvona oli, että 2 %:n sekoituksella teet sitten kakstahtiöljyä. Selvä pyy!

Okei myönnetään, että en ole jaksanut mokomaa rohjaketta hakea varastolta, se on niin painavakin, että menisi urheiluksi. Sen sijaan olen käyttänyt Fiskarsin sellaisia saksia, joita voi käyttää seisaallaan. Oiva peli! Siis pikkuhommiin.

SavedPicture-201462322123.jpg

Kuvassa on neljä viinimarjapensasta ja kaksi karviaispuskaa. Ihan selvästi.

SavedPicture-201462322128.jpg

Nyt hieman selvemmin. Täytyy sanoa, että Villa Idurin tapaan lampaat ovat alkaneet kuulostaa aika mukavilta kotieläimiltä!

Aavistussaaristo

Kyllä tähän blogiin taidenäyttelyssäkin käynti mahtuu, erityisesti kun näyttely kantaa nimeä Aavistussaaristo. Kävin sunnuntaina Galleria Huudossa Uudenmaankadulla katsomassa ystäväni Aino Louhen juuri avattua taidenäyttelyä. Vein Ainolle myös Pandan uusia suklaakuorrutteisia salmiakkitoffeita ja kohteliaasti vaadin, että ne avataan välittömästi, että saisin maistiaiset.

En ole mikään taidekriitikko, mutta minä nautin todella paljon taulujen väreistä! Mukana oli myös sellaisia maisemia, jotka osuivat lähelle sydäntäni. Kännykuvat eivät aivan tee oikeutta teoksille, etekään niille väreille, joita hehkutin.

SavedPicture-2014623221134.jpg

Tämä oli yksi suosikkitöistäni. Siihen on onnistuttu vangitsemaan sitä hiljaisen meren äärellä koettavaa rauhaa. Minulle tulee fiilis niistä kevään aamuista kun nousee aikaisin ja kiertelee rantoja koirien kanssa samalla kun luontokin herää aamuun. Ei vielä tuule ja meri on aivan hiljaa. 

SavedPicture-2014623221144.jpg

Tästä pidin valtavasti myös. Se on mielestäni vähän surumielinen ja samaan aikaan todella kaunis! Tuota vaalenpunaista sävyä olen monta kertaa yrittänyt vangita kameraan, joskus siinä melkein onnistuen.

SavedPicture-2014623221139.jpg

Loppuun vähän tummempia sävyjä. Tämänkin voisin laittaa seinälleni, jos meillä olisi vapaata seinää.

Nämä eivät suinkaan olleet näyttelyn ainoat helmet, loput kannattaa käydä katsomassa itse. Näyttely on Galleria Huudossa (Uudenmaankatu 35, Helsinki) 6.7. asti, jos piipahdus taiteen parissa innostaa!

Lisätietoa näyttelystä