Iltapalalla katselimme upeata kuuta, se oli melkein täysi sellainen. Päätimme lämmittää saunan pitkästä aikaa.
Kuunsilta ehti lyhentyä ennen kuin pääsimme kuvaamaan, mutta kaunista oli silti!
Jaakko otti tämän postauksen kuvat järkkärillä. Hmm… Pakko sanoa, että näissä on kyllä aika huima ero noihin minun Lumia 1020:lla räpsäisemiin kuviin! Mutta Lumian etuna on se, että se on minulla aina mukana ja kuvia tulee ylipäätään otettua. Joten taidan jatkaa vielä kännykkälinjalla, mutta voisihan näitä järkkärikuvia välillä ottaa mukaan enemmänkin!
Syttyy, syttyy! (Huomaatko mitään erikoista kiukaan luukussa? Niin, sitä ei ole. Luukku on mallia ”ruostuneet saranat” ja se asetetaan suoraan sytyttämisen jälkeen paikalleen rautanaulan avulla.)
Meidän sauna on todella pieni, mutta sitäkin sympaattisempi. Kokoa on alle 2 x 2 metriä ja saunomaan mahtuu kerrallaan niukin naukin neljä ihmistä. Joissain kekkereissä on ollut viisikin saunojaa, mutta en kyllä käsitä miten pojat ovat sinne mahtuneet. Vaikka sauna on tällaisenaan idyllinen, niin se on remontin tarpeessa. Luulenpa että pääsemme vaihtamaan kiuasta, laudoituksia ja ulkoverhoilua ensi kesänä.
Romanttinen kynttilävalaistus!
Saunailta vuoden takaa
Viime vuonna tähän aikaan meillä ei ollut vielä juoksevaa vettä, minkä vuoksi saunoimme huomattavasti enemmän. Eräänä iltana oli jo melkein pakkasta kun päätimme lämmittää saunan. Harvalattiaisessa saunassa on itätuulella jännittävä efekti. Saunan lattianraoista puhaltaa kylmä tuuli, mutta pieni sauna on muuten kuuma. Jalat on siis parempi nostaa ylös lämmittelemään. Jaakko on vielä enemmän saunoja kuin minä, joten tovin saunottuamme, hän jäi heittämään lisää löylyä sekä pesulle. Minä valitsin peseytymisen mökissä, jossa uuden kylppärin laatat oli jo paikoillaan. Ämpärillinen lämmintä vettä mukaan ja menoksi!
Istuskelin saunan raikkaana tuvassa peseytymisen jälkeen, nenä facebookissa. Minulta oli jäänyt mökin ovi vähän raolleen ja pikkukoira kävi jonkin ajan kuluttua työntämässä sen auki ja parkkeerasi ovenrakoon tarkkailemaan iltaa. Yhtäkkiä kuulen kuinka Jaakko huutaa tai oikeastaan karjuu minun nimeäni. Pomppaan ylös ja pelästyn ehkä eniten ikinä, huuto kuulosti todella hyytävältä. En ehdi laittaa kenkiä jalkaan tai ottaa valoa ja pyyhekin tippuu pimeää saunapolkua juostessa. Mietin että Jaakko on kaatunut kiukaaseen, eikä pysty liikkumaan ja yritän keksiä miten helkkarissa saan hänet veneeseen yksin. Tai tulisikohan meripelastus nopeammin paikalle kuin mitä saisin Jaakon satamaan? Polku ei ole koskaan tuntunut niin pitkälle männynkäpyjen osuessa jalkapohjiin ja koirien juostessa mukana. Pääsen saunalle ja huudan, että mikä on hätänä. ”Voisitko avata oven?”.
Oho, hups… Saunan ovi ei oikein enää pysy kiinni, joten ovi täytyy aina sulkea haalla. Alitajuisesti laitoin haan kiinni ja lukitsin Jaakon saunaan kun lähdin pesulle. Huudon kylmäävyyskin selittyi, kun selvisi, että Jaakko oli istunut saunassa ainakin 20 minuuttia yrittäen huutaa minua aika ajoin ja odottaen, että noteeraisin jotenkin. Kyllähän siinä saattaa ääni mennä! Onneksi pikkukoira avasi oven, koska muuten en olisi kuullut tuulessa yhtään mitään ja olen tunnettu ajan tajun menettämisestä kirjojen, telkkarin tai netin ääressä. Näin siis meillä vietetään saunailtaa.
Episodin jälkeen olen käynyt pari kertaa katsomassa, olenko ollut taas hakahommissa, kun Jaakkoa ei näy saunasta mökkiin. Toistaiseksi tuo on jäänyt ainoaksi kerraksi!
