Täällä saaressa ei ole kerrostalokyttäämistä, mutta se ei tarkoita, etteikö naapureita pidettäisi silmällä. Tänään olikin oikein kunnon kahakka, jota jäin seuraamaan pidemmäksi aikaa. Puhun tietenkin lähimmistä naapureistamme, Pikkusaaren keväällä valloittavista linnuista. Niillä oli tänään todellista draamaa, johon osallistui tällä kertaa poikkeuksellisesti meriharakka-pariskunta ja lokki. Tiiratkaan eivät pysty välttelemään hyvää tappelua, vaan lyövät siipensä soppaan.
Jos Pikkusaaressa on hämminkiä, niin sieltä alkaa kuulua kova kimitys. Yleensä kyseessä on varis, joka yrittää ruokailla luodon lintujen pesissä. Silloin äänessä ovat ärhäkkäät tiirat ja lokit. Tällä kertaa ääni oli toisenlainen ja muistin kuulleeni aikaisemminkin meriharakan hätäisen huudon. Ja toden totta, lempilintuni meriharakat olivat pulassa. Pikkusaaressa asustaa yksi meriharakka-pariskunta ja koska ne ovat paikkauskollisia, niin luulen, että he ovat pesineet jo useamman vuoden täällä meidän kavereina.
Pian selvisi mikä oli hätänä. Yksi lokeista teki jatkuvasti hyökkäyksiä meriharakka-pariskuntaa vastaan. Se syöksyi taivaalta harakoita kohti ja yriti häätää näitä tiehensä. Meriharakat ovat aika rauhaarakastavia, ne usein pakenevat, jos ilmoilla on jotakin jännittävää. Nyt näin outoja. Meriharakat alkoivat pistää lokille kampoihin.
Täytyy myöntää, että vähän ihmetytti tämä raivoisa taistelu. Sitä nimittäin jatkui aika pitkään senkin jälkeen kun olin kuvaillut lintuja. Oli helppo arvata, että meriharakoilla olisi poikanen Pikkusaaressa ja ne puolustivat sitä. Lokki taas oli varmasti sama, jonka pesä sijaitsi kallion korkeimmalla nyppylälle. Juuri sen pesän vierestä meriharakat eivät suostuneet väistymään vaan puolustivat sitä kuin omaansa. Vielä eilen lokki hautoi pesässään ja meriharakat ovat hengailleet pitkään aivan lokin pesän liepeillä. Lokin pesässä on kolme munaa ja ne eivät ole vielä kuoriutuneet. Lokki halusi varmaankin takaisin hautomaan niitä ja halusi ajaa meriharakat pois. He taas eivät siirtyneet tuumaakaan.
Oli pakko hiipiä Pikkusaareen katsomaan lähempää mitä siellä tapahtuu. Meriharakat eivät todella halunneet vaihtaa maisemaa, sillä ne jäivät paikalleen, vaikka olin jo noin 10 metrin päässä. Yleensä meriharakat väistävät minua ja ennen kuin ehdin ajatellakaan kuvan ottamista, ne ovat jo lennossa.
Jäi siis mysteeriksi mikä meriharakoita ja lokkia sapetti. Myöhemmin illalla kävin kiertämässä Pikkusaaren veneellä ja näin, että meriharakoilla oli kuin olikin yksi poikanen, josta huolehdittiin nyt kauempana luodolla. Lokki oli päässyt takaisin pesälleen hautomaan. Rauha oli siis palannut Pikkusaareen. En tiedä mikä tämän raivoisan riidan aiheutti, mutta sen tiedän kuitenkin, että näiden naapureiden draamoissa on paljon enemmän seurattavaa kuin kerrostalokyttääjällä keskimäärin!
[line]
SEURAA SAARIELÄMÄÄ:
[share title=”Jaa facebookissa” facebook=”true” ]
