Kategoria: Arki saaressa

Sisko ilmoitti jo hyvissä ajoin ennen joulua, että koko joulua ei tule ilman Saaristokaupan Casaponsaa ja että kai minä nyt hoidan sen hakemisen. Casaponsa on metwursti-tyyppistä leikkelettä, jossa on pippurireunus ja sen sisällä on ilmakuivatun kinkun paloja. Ja jos lihaa syö, niin sen maku on about täydellinen. Lupasin tietenkin hoitaa asian, sillä terävässä muistissa oli kerta, kun ilmaannuin synttäreille ilman lupaamaani Casaponsaa. Mitkään Stokkalta ostetut leikkeleet eivät todellakaan korvanneet asiaa.

Unohdin tehdä etukäteistilauksen jouluherkuista nettilomakkeella, joten sen sijaan syöksyimme kaupalle 23.12. hetipiakkoin sen aukeamisen jälkeen. Tämä oli samalla meidän jouluveneily. Huskya ei ole vielä nostettu ylös, joten väänsimme Webaston päälle ja nautimme lämpimästä veneestä harmaassa säässä. Arvelimme myös saavamme aamupalan kaupalta ja olimme oikeassa.

Jaakko sai aamupalansa. Samalla kun tein ostoksia, tuotiin höyryävä riisipuuropata kahvilan puolelle.

Riisipuuro on parasta. Olen tehnyt sitä tänä jouluna jo kaksi kertaa, enkä kyllästy. Runsaasti kanelia ja sokeria sekä voisilmä!

Kaupan glögipata on niin hieno, että glögiä täytyy ottaa jo ihan sen takia. Jos muuten pysähtyy kahville, niin kaupan mudcake täyttää taatusti suklaannälän.

Juustotiskiltä ostoskoriin tuli ainakin pehmeä sinihomejuusto, kermainen goudajuusto (joka oli ihan huippuhyvää!). Casaponsan pötkyläkin näkyy oikeassa yläreunassa.

Sain kaupan viimeisen savulohen meidän joulupöytään! Lisäksi nappasin vähän extempore sienisalaattia, hieman tulisempaa katkarapusalaattia, kylmäsavustettua lohta ja sinappisilliä.

SUKU TUOTTAA HILLOJA

Muutamaa päivää aikaisemmin sain taas uutta tietoa. Tapasin kummitätini, eli isäni siskon, ja selvisi että heidän kirsikkatilansa Kemiönsaaressa tuottaa hilloja ja että niitä myydään Saaristokaupalla! Tapasimme ennen Joulua ja sain ensimmäisen tutustumispurkkini luumuhilloa (joka vedettiin kaalikääryleiden kanssa). Nauroimme silloin, että tämä on vähän kuin huumeiden kanssa, ensimmäinen kokeilu on ilmainen. No, ei mennyt tosiaan kauaa, kun lähdin kotiin jo mustaviinimarhahillonkin kera. Onko tässä uusi addiktio? Ps. saatoit huomata, että mainitsin kirsikkatila. Selkeästi siellä taitaa olla myös mustaherukat ja luumut!

Jos joskus törmäät Verkstrands bitteriin, niin sekin on alunperin tältä kirsikkatilalta. Bitter oli tosiaan bitter ja käytimme kyseistä juomaa Karibian purjehduksella uuden miehistön tervetuliaisjuomana. Isällä pullo oli kestänyt koko Karibian kierroksen ja meillä taisi ensimmäinen mennä ennen kuin edes pääsimme lähtemään Las Palmasista Atlantille. En ymmärrä, oliko meillä enemmän miehistöä vai kenties vähän loppasuuta jengiä kyydissä!

Kotiin lähtiessä alkoi sataa hiljalleen lunta… Aika tunnelmallista!

Kotia kohti… Saas nähdä milloin jäät tulevat, sillä ennusteet näyttävät aika lailla plussaa. Tähän mennessä viimeistään loppiaisen tienoilla on ollut jäätä.

Toivottavasti joulun pyhät ovat olleet kaikille mukavan leppoisaa aikaa!

[line]

SEURAA SAARIELÄMÄÄ:

Facebook

Instagram

Bloglovin

[share title=”Jaa facebookissa” facebook=”true” ]

Muutimme vihdoin takaisin kotiin itsenäisyyspäivänä. Saaristo oli järjestänyt meille parikin yllätystä, joista ensimmäinen oli upea auringonpaiste! Aurinko paistoi aivan täydeltä terältä kirkkaan sinisellä taivaalla. Päivä oli jo iltapäivän puolella, joten tiesimme, että auringosta pääsee nauttimaan enää vain hetken.

Toinen yllätys oli enemmän itse aiheuttamamme. Lastasimme Busterin aivan piripintaan täyteen tavaraa (ihmeellistä miten paljon sitä kertyi 1,5 kuukaudessa!). Ja sitten… Bensa loppu. Saimme aikaan pienen sanailun siitä, että kumpi on nopeampaa, hakea bensikseltä bensaa vai soutaa kotiin. Olin järkkymätön. En missään tapauksessa istuisi autossa tätä viimeistä aurinkohetkeä ja sanoin soutavani kotiin ja piste. Vähän suu mutrullaan oleva Jaakko suostui perämieheksi ja antoi vauhtia paattiin melalla. Aika nopeasti aurinko sulatti Jaakonkin uudelleen hymyyn!Edelleen Busteriin pitäisi hommata uudet airot. Ne ovat liian lyhyet ja sen vuoksi melomiseen ei oikein saa voimaa. Koirat olivat aivan innoissaan jo kotimatkalla. Kotona ne juoksentelivat keskenään leikkien ja rauhoittuivat sitten katselemaan hiirien koloja. Illalla Sompa nukkui kuin tukki jännittävän päivän jälkeen.

Sähköturvallisuudesta

Juoksin ensimmäisenä tietenkin kasvihuoneelle tarkastamaan kuinka sitruspuut voivat. Ne olivat hengissä, vaikka kasvihuone olikin käynyt pakkasen puolella. Ihmettelin sitä vähän, sillä kasvihuoneella oli lämmitys sitruspuille, sen olisi pitänyt pitää lämmön muutaman asteen plussalla. Eikö se toiminut jostain syystä?

Auringonvalo osui niin hienosti kasvihuoneelle, että oli pakko kyykistellä ottamaan kuvaa. Siinä kuvakulmia etsiessäni jostain kuului ensin naksahdus ja sitten suhinaa. Yritin löytää äänen lähdettä ja se löytyikin hyvin pian. Sähköjohdon jatkokela sylki 20 cm korkeaa sinistä liekkiä pistorasiasta. No niin vai sellainen juttu! Liekki katosi lähes samantien.

Juoksin talolle irrottamaan piuhoja seinästä ja siellä Jaakkokin oli jo sähkökaapilla. Hän oli käynyt sisällä ja huomannut, että mökissä oli vain 8 astetta lämmintä ja yksi sulake oli palanut. Hän kävi vaihtamassa sulakkeen (jolloin sain nähdä liekitystä kasvihuoneella) ja se tipahti samantien pois päältä. Jaakko oli jo irrottanut kaikki ulkopiuhojen johdot, kun oli huomannut oikosulun. Jatkojohdon kela oli kaatunut kyljelleen ja saanut vettä, siitä johtui ongelma. Ämpäri päälle ensi kerralla! Ja onneksi en kyykistellyt kelan luona tai olisimme saaneet grillattua farkkua!

 Kasvihuonekuvasta tuli kuitenkin hieno.

Sähköpiuhasta ei tullut niin hieno.

Harmaassakin päivässä on kauneutta

Vaikka kaupungissa asumisessa on puolensa, on ollut ihana palata kotiin. Sade ja harmaus tuntuvat helpommilta ottaa vastaan tässä, kun pihalla on jotain järkevää tekemistä ja koirat saavat juosta vapaana. Kamerakin jäi Lauttasaaressa käytännössä nurkkaan odottamaan parempia päiviä, nyt se on taas päässyt ulkoilemaan. Nyt on sen sijaan vähän väliä tilanteita, joita haluaa käydä ikuistamassa! Tässä on värejä ja tunnelmia yhdeltä päivältä. Eilen sää oli harmaudessaan ja lumituiskeessaan (okei, tulihan sieltä myös vettä ja loskaa) aika hieno!

Elinen aamu aukeni harmaana, mutta silti siinä oli erilaisia valoja. Jotain kuvasta puuttuu… Missä pöytä??

Päivä muuttui aivan harmaaksi ja lunta tuiskutti. Mereen kerääntyi loskalumesta pikkuruisia lauttoja.

Valkoinen ja ”musta” joutsen tulivat päivällä kylään.

Välillä tuiskutti ihan kunnolla ja vastarannat katosivat harmauteen.

Pikkusaareen vievän kivimuurin koloissa asuu koirien mielestä kiinnostavia eläimiä. Pää lumeen ja kova puuskutus kertoo, että lumen alla kirsu analysoi kivien välistä nousevia hajuja. Pipon vuoro kaivaa ja Sompa katsoo vierestä.

Illalla pilvet vyöryivät vauhdilla taivaalla. Tuulta ja sadetta on ainakin ollut tänä syksynä tarpeeksi!

[line]

SEURAA SAARIELÄMÄÄ:

Facebook

Instagram

Bloglovin

[share title=”Jaa facebookissa” facebook=”true” ]

Saimme lähtöpassit saaresta perustustöiden alkaessa. Raksamiehet muuttivat meille asumaan pariksi viikoksi ja me taas muutimme Lauttasaareen. Siskoni kysyi eilen puolentoista viikon kerrostaloasumisen jälkeen, että onko paljon helpompaa ja onko jo koti-ikävä? No onhan tämä nyt hieman erilaista.

Asunto asumista varten

Ensimmäisenä aamuna kurottelin vaatekaapista työvaatteita ja huomasin vienon mökkituoksun. Jaahas. Perusödöörimme on siis normisti vähän mökkimäinen. Oli pakko laittaa ylimääräinen suihkaus hajuvettä ennen kuin porhalsin töihin! Ei sinänsä ole ihme, että näin on, jos asuu 50-luvulla rakennetussa mökissä. Tällaista siis paljastuu, kun muuttaa kaupunkiin ja hajuaisti palautuu normaaliksi…

Kerrostalossa asuminen on tuntunut vähän luksukselle. Esimerkiksi villasukkia voi pitää jalassa, koska se on mukavaa, ei vain siksi, että ilman niitä varpaat jäätyvät lattialautojen välistä puskevaan kylmyyteen. On kaappitilaa, tilaa työpisteelle, sohva ja telkkari. Kaikenlaista mahtuu, kun on muutama neliökin enemmän. Kauppakin on vastapäätä. Kävin siellä parhaimpana päivänä kolme kertaa ihan siitä riemusta, että voin hakea karkkia ihan helposti, jos vähän karkkihammasta kolottaa.

Mutta missä on takka? Kaipaan tulen ritinää ja sen tuomaa lämpöä. Sitä, että asunnon saa lämpimäksi tai viileämmäksi sen mukaan miten haluaa. Ja entä vilkaisu pihalle? Säleverhojen välistä voi katsoa minkälainen ilma on. Alimman kerroksen asunnossa ei muuten tule pidettyä verhoja koko ajan auki. Kotona ikkunoissa ei edes ole verhoja ja näkymä on kolmeen suuntaan pihalle ja merelle. Ulkoilma tulee suoraan sisälle, itätuulella ihan kirjaimellisestikin.

Vihreä Lauttasaari

Vaikka luonto ei ole samalla tavalla läsnä täällä kuin kotona, on Lauttasaari kyllä todella kaunis paikka asua. Lenkkimaisemia löytyy niin puistoista kuin meren rannaltakin. Ja lenkit onkin yksi iso ero saarielämään. Koirat ovat saaneet taas totutella remmilenkkiin ja varsinkin Pipoa ihmetyttää, ettei se voi jäädä tonkimaan johonkin puskaan hiirisaalista, vaan pitäisi liikkua eteenpäin! Olen alkanut hölkkäilemään lenkillä, jos ei nyt koko lenkkiä, niin ainakin osan ja ihan vain siitä ilosta, että mukavat lenkkipolut löytyvät talon nurkalta. Alan ymmärtää niitä, jotka ovat kehuneet Lauttasaarta todella upeana asuinpaikkana. Se taitaa tosiaan olla sitä!

Rantapolulla on upeat maisemat.

Ehdin hetken nauttia lenkeillä puistojen tarjoamista värinäytelmistä ja kuivasta maasta. Sitten alkoi räntä- ja lumisade.

Automatka töihin

Matka töihin on vähän simppelimpi täältä kerrostalosta. Saaresta tulee lähdettyä kumisaappaat jalassa ja syksyn edetessä venematkaa varten tulee puettua yhä enemmän vaatetta. Parhaimmillaan sitä vaatetta on tosiaan ollut tarpeeksi pakkasen paukkuessa ja meren ollessa auki. Nyt voi laittaa korkokengät jalkaan jo kotona, sipsutella parkkihalliin ja ajaa lämpimällä autolla työpaikan parkkihalliin.

Mutta vaikka kuinka työmatka sujuisikin kuivemmissa merkeissä ja vähän helpommin, jää paitsi aamuhetkestä merellä. On upeita aamuja tyynellä merellä, kaunista harmaata utua tai kalastaja nostamassa verkkoja tihkusateessa. Joskus sadepisarat piiskaavat tuulessa vaakatasossa reikiä kasvoihin, ja vaikka se on sillä hetkellä vähän rasittavaa, tietää ainakin heränneensä kun pääsee autoon istumaan. En ole siis pysäyttänyt betonimyllyä ja aikeissa muuttaa kaupunkiin!

[line]

SEURAA SAARIELÄMÄÄ:

Facebook

Instagram

Bloglovin

[share title=”Jaa facebookissa” facebook=”true” ]

Busterin keväthuollossa vanha pilssipumppu vaihdettiin uuteen. Edellinen oli mennyt rikki ja keväällä Jaakko oli aivan tohkeissaan automaattisesta pumpusta. Nyt ei enää kävisi niin kuin yhdellä lomareissulla, kun viikossa satoi niin paljon vettä, että Busteri oli jo hätää kärsimässä. Samassa rempassa pumpun kytkin vaihdettiin sellaiseksi, ettei sitä voi jättää vahingossa päälle. Sekin on nimittäin tehty!

Yhtenä aamuna lähdimme kiireellä töihin ja Busteri ei suostunut käynnistymään. Sen sijaan automaattinen pilssipumppu jauhoi edelleen ja oli ilmeisesti pyörinyt jo tovin kuluttaen akun loppuun. Pilssipumppu oli jo kerran aikaisemminkin jumittunut päälle. Eipä auttanut muu kuin ottaa soutuvene pikakäyttöön. Vesi oli noussut sen verran, että maihin nostetun soutuveneen perä oli jäänyt osittain veden alle. Korkki oli tietenkin poissa paikaltaan, jotta sadevesi pääsisi helposti ulos (ja merivesi iisisti sisään)… Pienen fiksailun jälkeen päästiin matkaan.

Kun kävelimme autolle, Jaakko huudahti yhtäkkiä unohtaneensa puhelimen kotiin. No, tämä aamu oli sitten se, jolloin soudettaisiin edes takaisin! Minä lähdin töihin ja Jaakko laittoi myöhemmin viestiä, että oli saanut Busterin käyntiin ja tuli sillä maihin. Airot oli varmuuden vuoksi mukana, mutta ehkä vene käynnistyisi, kun tulen kotiin.

KOTIMATKALLA

Hyppäsin Busteriin ja käänsin avainta virtalukossa. Nyt ei kuulunut edes pientä inahdusta, joten oli pakko laittaa airot paikalleen ja soutaa. Siinä missä soutuveneen soutaminen on ihan jees, niin Busterin soutaminen liian lyhyillä airoilla ei ole kovin tehokasta. Varsinkin jos yrittää olla istumatta märällä penkillä! Toisaalta oli harmaudessaankin suhteellisen kaunis ilma ja lähes tyyntä. Pieni tuulenvirikin puhalsi täsmälleen oikeaan suuntaan, joten itse asiassa oli aika mukava hetki merellä!

Kun lähestyin laituria tuli mieleen mitä muuta Jaakko kirjoitti aamun tekstiviestiinsä. Nimittäin että oli kääntänyt päävirran pois. Busteri olisi hörähtänyt oikein iloisesti käyntiin, jos vain olisin tämän muistanut!

Meni pari päivää ja jälleen yhtenä aamuna Busterin akku oli tyhjentynyt. Opimme sellaisen asian, että automaattinen ja jumittava pilssipumppu ohittaa päävirran! Olimme kääntäneet päävirran poikki ajon jälkeen, mutta näköjään turhaan… Tällä kertaa ei ollut niin kiire töihin ja Jaakko teki jonkun akkuvirityksen ja pääsimme lähtemään pöristelemällä laiturista.

Eli kysymys kuuluu onko se automaattinen pumppu nyt niin paras? Olen välillä sitä mieltä, että jos tekniikka olisi vähän putkiaivoisempaa, niin sen kanssa olisi helpompi elää. Tosin olen heti ensimmäisenä toivomassa kaikenlaisia hiluvitkuttimia helpottamaan asioita. Ehkä seuraava juttu on selvittää miksi pumppu jää päälle. Toimiva automaattipumppu olisi paras pumppu ja seuraavaksi paras sellainen, jonka saisi varmasti kiinni… Ja ehjä pumppu olisi sellainen, joka ei jää talveksi vahingossa päälle (joskus on niinkin saattanut käydä)!

[line]

SEURAA SAARIELÄMÄÄ:

Facebook

Instagram

Bloglovin

[share title=”Jaa facebookissa” facebook=”true” ]

Torstaina illalla puhelin soi ja se oli Jaakko. ”Täällä ollaan, voitko tulla hakeen mua rannasta?!” Olin hetken aikaa vähän hämilläni ja totesin vain, että ”Sinullahan on jo vene siellä!” Puhelimen päässä tuli hiljaista, kun Jaakkola raksutti hetken tyhjää. Tämä oli nimittäin joka iltainen rutiini, jossa ensin kotiin tullut haki toisen kotiin. Lopulta kuului pettynyt huokaus. ”No niinpä onkin. Olin jo unohtanut.” Siellä se oli, meidän soutuvene!

Tyynen meren yli kuuluu airojen natina jo kauan ennen Jaakkoa. Sompa tarkkailee laiturilta hidasta lähestymistä.

Kuljemme pääsääntöisesti töihin samaa matkaa. Torstaina Jaakko oli niin väsynyt, ettei vaan jaksanut lähteä liikenteeseen minun aamu-kahdeksan palaverin mukaisesti. Yleensä se tarkoittaa, että Jaakko heittäisi minut maihin veneellä ja jatkaisi unia. Mutta sinä aamuna sängystä kuului vain tuhinaa ja jonkinlainen päätös mennä maihin soutuveneellä. Matka mantereelle ei ole pitkä, mutta kun tulee kotiin pitkän työpäivän jälkeen ja odottaa mukavaa ylitystä Busterilla, niin soutuhommat ei vaan kiinnosta. Mutta pääsi se Jaakko kotiin käsipelilläkin!

Perillä Sompa antoi Jaakolle asiaan kuuluvat tervehdykset. Pipoa ei näy. Se on löytänyt halkopinosta tuoreen myyrän jäljen, eikä sitä kiinnosta mikään muu…

KIIRA-MYRSKY

Moni on kysynyt miten myrsky osui meille ja myrskyillan ajan jännitimme sitä itsekin. Olimme kavereiden kesäjuhlilla Tuusulassa ja kun rintama iski sinne, muistimme saman tien mitä kaikkea jäi vähän huonosti esille. Tuuli ja vaakasuoraan lentänyt vesi piiskasi juhlapaikkaa sellaisella voimalla, että puita kaatui ympäriltä. Moottorisaha alkoi laulamaan heti myrskyn tauottua meidän kesäjuhlapaikalla, mutta myös naapuritonteilla.

Jaakon kanssa päätimme keskittyä juhlimaan, vaikka pari kertaa ääneen pohdittiinkin, että mitähän kaikkea jäi tullen armoille. SUP-laudat unohdimme siirtää sisälle ja ne olivat siis jääneet laiturille. Ei tarvittaisi edes syöksyvirtausta, että ne lentelisivät mereen. Eniten jännitin kasvihuonetta. Seuraavana päivänä ajelimme iltapäivällä kotiin ja veikkailimme tuhoja. SUP-laudat laskettiin menetyksiin ja minä veikkasin kolmea kaatunutta puuta. Arvelimme, että talo on kunnossa, sillä naapurit olisivat ehkä muuten soittaneet.

Yllätys olikin aikamoinen, kun kotona ei ollut mitään tuhoja. Edes pihalle olleet kastelukannut eivät olleet kaatuneet. Pahimman tuulen on täytynyt kiertää meidät!

Jäimme myrskyssä suorastaan voitolle, kun nämä kolme fenderiä uivat pihaan. Tosin tuo sininen saattaa olla ihan meidän oma. Se on tainnut olla saunalla merkkaamassa uponnutta poijua. Tunnistatko omasi? Ainakin tuo hopeinen on niin uniikki, että sen voisi joku omakseen huomatakin!

[line]

SEURAA SAARIELÄMÄÄ:

Facebook

Instagram

Bloglovin

[share title=”Jaa facebookissa” facebook=”true” ]