Merellä parasta on, että siellä on aina jotain pientä yllätystä! Olemme tällä hetkellä väistötiloissa poissa saaresta rakentamisen tieltä, mutta siellä tulee käytyä vähän väliä viemässä raksakamaa, työkaluja ja tietenkin kastelemassa kasvimaata. Eilen ilallla pakkasimme koirat Huskyyn ja pyörähdimme saaressa. Kotiinpäin tullessa pölähdimme suoraan Suursaari racen viimeisten lähtöjen keskelle! Huippua!
Kuski vaihtui lennosta, kun jätin veneen ratin ja aloin kaivamaan kameraa. Kyllähän tästä pitää kuvat saada! Harmi vain, että mukana oli vain makro-objektiivi, jolla kuvaan lähikuvia kasveista. Se ei tosiaan ole parhaillaan aallokossa pomppivien veneiden kuvaamisessa, mutta sillä mennään mitä on! Kiihdytimme edellisen lähdön perään ja ajoimme heidät kiinni ensimmäiselle merkille. Huuselan Ariel II ja pari nopean näköistä trimaraania jäivät vielä odottamaan omaa lähtöään.
Mastot horisontissa
Kisassa on mukana lähes 100 venettä, joista suurin osa oli ehtinyt lähteä matkaan jo aikaisemmissa lähdöissä. Horisontissa oli mukavasti tikkuja pystyssä hämärtyvässä illassa. Veikkaan purjehtijoille vilpoista iltaa, sillä Huskyssakin piti jo napata Webasto päälle.
Mastot värittivät Espoon horisonttia.
Reitillä on muuta poiju, joista ensimmäinen oli Melkin länsipuolella.
Poijulta käännyttiin melkeinpä suoraan kohti etelää ja seuraavaa poijua, joka sijaitsi about 1/3 matkassa Viroa rannikkoa kohti.
Pienemmistä veneistä tämä Earl Grey oli Jaakon suosikki!
Välillä saatiin ihan säpinääkin merkille tultaessa. Tyyne ja Kind of Magic ottavat mittaa toisistaan.
Kind of Magicin gastit antavat parastaan ulkolaidalla roikkuessaan!
Harva lähestyi merkkiä spinnu ylhäällä, mutta First 40:ltä se hoitui.
Astetta rivakammat paatit
Siinä veneitä katsellessa oli viimeinenkin lähtö tapahtunut ja meitä kohti purjehti Huusela jättimäisellä Ariel II-veneellään, joka nähdään vuanna 2020 Vendee Globessa. Arin ei kuitenkaan tarvinnut purjehtia yksin, sillä heti sen vanavedessä purjehti Trou Noir-katamaraani, jonka kyydistä bongasimme yllätykseksemme pari kaveria, Jusan ja Samulin. Ohitsemme vilahti myös toinen katamaraani, jonka purjehduslinja meni aivan eri kohdasta. Siitä tallentui kameraan niin suttuinen kuva, että jätän julkaisematta. Cremefraes-trimaraani oli nopean näköinen ja voisi melkein sanoa, että se vilahti ohitsemme. En yllättänyt, kun myöhemmin huomasin sen kiitävän koko fliitin ensimmäisenä veneenä.
Arielilla otettiin ensimmäinen merkki rauhallisesti pelkästään isopurjeen voimin. Emme olleet ainoat seuraamaan tulleet paatit. Mukana pyöri myös esimerkiksi Targa ja musta Husky R7. Ai että sen runkoväri on kaunis!
Monta nokkaa ja kaksi venettä!
Kun katseli Arielin keulagastien toimia purjeennoston valmistelussa, näytti kuin he olisivat taistelleet merikäärmeen kanssa. Kyllä kävi mielessä, että tämän veneen purjehtiminen yksin maailman merillä antaa taatusti haastetta!
Ariel liikkui pelkällä isolla meidän vieressä 15 – 17 solmua. On se aikamoinen laite!
Purje ylös ja sitten Ariel tosiaan lähti!
Huuselan nostaessa purjeet oltiin jo saarien ulkopuolella ja merenkäynti oli kiitettävää. Yötä kohden tuuli näytti tyyntyvän. Jouduimme päästämään Arielin ja muut paatit yksin kiertämään Suursaarta. Me lähdimme kohti Suomenlinnaa, sillä Valimon terassi oli vielä hetken auki. Saimme sieltä vielä iltapalaksi aivan loistavat croissantit.
Olipa aivan ihanaa nähdä ison kisan alkupätkä! Tällä hetkellä suurin osa veneistä on jo kiertänyt Suursaaren eteläkärjen. Veneiden etenemistä voi seurata kipailun tarjoaman gps-seurannan avulla. Linkki sinne löytyy täältä. Vikkelimpänä fleetin kärjessä purjehtii trimaraani Cremefraes.
[line]
SEURAA SAARIELÄMÄÄ:
[share title=”Jaa facebookissa” facebook=”true” ]
Muutama lyhyt puhe pidettiin ja saimme kuulla myös erittäin hyvää musiikkia. Ja NJK:n klubirakennus, se sopi aika hienosti perinteisen purjehduskisan läksiäisten taustalle!
Isä ja tytär. Kamu Stråhlman on suunnitellut Tapion veneen kunnostamisen.
Juhlajuomat ja vene. Kyljet hohtavat valkoisena!
Pakko sanoa, että 36 jalkainen vene ei näytä mitenkään suuren suurelta NJK:n laiturin muiden veneiden joukossa. Miten tähän paattiin edes mahtuu 9 kuukauden ruoat?
Kiinnityshihna lifelineille kulkee molemmin puolin ”formulakoppia”.
Veneestä huomaa, että siinä on mietitty purjehtijan pysymistä veneen sisäpuolella. Kaiteet ovat korkeat ja kädensijoja on paljon, sekä ulkona että sisällä.
Peräsin on pitkä. Kiinnittämällä jatko-osan, pystyy venettä ohjaamaan suoraan sisältä. Autopilotti ei kuulu varustukseen, mutta tuuliperäsin sentään löytyy.
Sisäänmenossa on suojaava hytti. Portaiden yläpuolelle voi laittaa levyn tuoliksi, jolloin tähystyspaikasta tulee entistä mukavampi.
Kopin saa suljettu vesitiiviiksi.
Tuolla sitten istutaan aaltojen pyyhkiessä veneen yli.
Aurinkopaneelit sallittu. Voisin kuvitella, että Robin John-Knoxton käytti dieseliä virran tuottamiseen? Tällä kertaa käytössä on aurinkopaneelit.
Kaksi punkkaa molemmin puolin. Myrskypunkat on vielä asentamatta. Huomatkaa varaava lämmitin, aika hieno!
Kipparin navigointipöytä näyttää vähän eriltä kuin mihin nykyään on totuttu.
Yksinkertainen pentteri löytyy heti portaiden vasemmalta puolelta.
Suotuisia tuulia ja lempeitä aaltoja!
caption]