Defyr palaa kotiin

Jätimme Defyrin Ranskaan Roscoffiin isän ja pikkusiskoni purjehdittavaksi kesäkuun lopussa. Sieltä he ovat hiljalleen purjehtineet kohti Suomea. Siskoni Kaija soitti pari viikkoa sitten, että lähtisinko purjehtimaan Defyrin Visbystä Turun saaristoon. Mikä ettei, 215 mailin matka tuntui mukavan lyhyeltä ja Visby on niin upea paikka, että ainahan sinne kannattaa mennä.

Visbyssä ehdimme vietää yhden kokonaisen päivän ennen lähtöä. Yritin ottaa kuvia, joihin saisin taltioitua pikkukaupungin upean vanhan keskustan. No, kuvat eivät todellakaan tehneet oikeutta miljöölle, joten niitä ei tarvitse paljoa esitellä… Lisäksi unohdin ottaa kuvan sataman rantaraitin tärkeimmästä nähtävyydestä, eli jäätelöhallista. Luulen, että tässä kohtaa on todellakin hyväksyttävää sanoa paikkaa halliksi, sillä se oli niin täynnä erilaisia jäätelömakuja omissa rasioissaan. Oli pakko ottaa kolmen pallon jäätelö, sillä valinnan tekeminen kymmenien ja taas kymmenien makujen joukosta oli hankalaa. Voittajaksi minun tötterööni selviytyivät minttusuklaa, saltlakrits ja raparperi-sorbetti.

Visbyssä katselimme, kun eräs suomalainen Swan lipui illalla satamaan. Pitihän sitä käydä katsomassa tarkemmin ja vene osoittautui Aidaksi. Aida on kiertänyt Karibian ja Atlantin meriä samoihin aikoihin Defyrin kanssa. Olemme aina välillä nähneet jossain tai vähintään lukeneet toistemme seikkailuista. Aida on palaamassa Suomeen, samoin kuin Defyrkin.

Ensimmäinen kosketus avoimempaan itämereen oli leväinen. Lentokoneen ikkunasta näkyi levälauttoja levälautan perään Visbytä lähestyttäessä.
Ensimmäinen kosketus avoimempaan itämereen oli leväinen. Lentokoneen ikkunasta näkyi levälauttoja levälauttojen perään Visbytä lähestyttäessä.
Visbyn kaupungin muurit ovat todella hienossa kunnossa.
Visbyn kaupungin muurit ovat todella hienossa kunnossa.
Näkymät muurilta harjalta kauniiseen vanhaan kaupunkiin.
Näkymät muurilta harjalta kauniiseen vanhaan kaupunkiin.

KOTIMATKALLA TUULEE TARPEEKSI KOVAA

Meidän oli tarkoitus lähteä matkaan keskiviikkona. Koko viikoksi oli luvattu todella kaunista keliä, osittain liiankin vähätuulista. Mutta kun tiistai-iltana tarkistimme säätiedot, oli keskiviikon ja torstain välisellä yöhän ilmestynyt kovan tuulen merkkejä. Tuulta tulisi 8-10 m/s ennusteesta riippuen ja tuuli tulisi lähes suoraan nokkaan. Vastatuulipurjehdusta siis. Jaoimme purjehdusvuorot isän, Kaijan ja minun kanssa. Päätimme mennä kolmen tunnin vuoroissa. Kirsi ja Jocke olisivat sitten gastivuoroissa.

Irrotimme köydet ennen yhdeksää keskiviikkoaamuna ja lähdimme kohti Utötä. Päivä oli upea, paitsi ettei tuullut yhtään. Aurinko paistoi aamun harmauden jälkeen ja nautimme jopa pienestä myötätuulivireestä. Saimme purjeetkin ylös iltasella ja edelleen tuuli myötäisesti. Tuntui uskomattomalta, että muutaman tunnin sisällä tuuli kääntyisi vastaan ja nousisi kymppiin. Ja vaikka emme sitä uskoneet, niin niinhän se teki, juuri sääennusteen mukaisessa aikataulussa.

Visbystä lähdön jälkeen ja ennen tuulen nousua sain pitää lempipurjehduskenkiäni, eli villasukkia!
Visbystä lähdön jälkeen ja ennen tuulen nousua sain pitää lempipurjehduskenkiäni, eli villasukkia!

Tuulen yltyminen osui Kaijan vuorolle. Hän lähetti Jocken herättämään minut yhden jälkeen, kun tuuli alkoi nousemaan. Ajoimme yhdessä viiteen asti yöllä, mutta vapautimme Jocken jossain vaiheessa nukkumaan, koska ei ollut mitään järkeä olla kolmistaan kannella, vaikka läpät olikin tasokkaita. Kaija trimmasi ja reivasi purjeita sisään tai ulos tarpeen mukaan ja minä olin ratissa. Tuuli nousi pitkäksi aikaa 12-13 m/s ja näytti vielä 14m/s puuskissa. Välillä se rauhoittui kymppiin juuri sen verran, että ehti syödä banaanin tai jugurtin, sitten mentiin taas. Oli oikeastaan aika hauskaa ajaa kovemmassa tuulessa! Kelistä suorastaan nautti, sillä Utö lähestyi koko ajan ja tiesimme pääsevämme saaristoon suojaan aalloilta. Lisäksi ennusteet Itämerelle on suht tarkat. Atlantilla olisi saanut jännittää koko ajan, että nouseeko tuuli vielä kovasti ylöspäin ja kuinka monta päivää keliä kestäisi. Mutta vetäähän jatkuva aallokon ajaminen ja vastatuulipurjehdus voimat pois lyhyemmälläkin pätkällä. Uni maistui vuoron jälkeen ja kun aamulla heräsin tarkistamaan missä ollaan, oli aika iloista nähdä Utö takanamme!

Kun heräsin, kaikki olivat jo kannella. Kaijan pelista päätelleen 3g-verkko oli jo toiminnassa. Kuskin pukilla isä ja paaran penkillä Kirsi ja Jocke nauttimassa aurinkoisesta, mutta todella kylmästä kelistä!
Kun heräsin, kaikki olivat jo kannella. Kaijan pelista päätelleen 3g-verkko oli jo toiminnassa. Kuskin pukilla isä ja paaran penkillä Kirsi ja Jocke nauttimassa aurinkoisesta, mutta todella kylmästä kelistä!
Torstaina yön tehotiimiä jo naurattaa. Saaristossa oli ihana edetä 10m/s vastatuulesta huolimatta, aaltoja ei ollut ollenkaan.
Torstaina edellisen yön tehotiimiä jo naurattaa. Saaristossa oli ihana edetä 10m/s vastatuulesta huolimatta, aaltoja ei ollut ollenkaan.
"Onks keppei näkynyt!?"
”Onks keppei näkynyt!?”

Alkuillasta ajoimme Defyrin tutulle paikalle mökkirantaan, jossa se on käynyt viimeksi vuonna 2013 menomatkalla Karibialle. Nyt on sitten paatti kotona ja kaikkien meidän seikkailut suuremmilla vesillä päättyneet. Ainakin tältä erää!

Minä ja Jocke ihaillaan Defyriä mökkikallioilta.
Minä ja Jocke ihaillaan Defyriä mökkikallioilta.
Auringonlasku Defyrin takana.
Auringonlasku Defyrin takana.

Miltä tuntuu palata kotiin?

Moni on kysynyt minkälaisia fiiliksiä kotiinpaluu aiheutti. Olemme olleet poissa 7,5 kuukautta purjehtien maailman merillä. Mukaan on mahtunut seikkailuja Atlantilla, chillailua Karibian saarilla, ihania lomamuistoja ystävien kanssa ja vielä uusiakin ystäviä & tuttavia. On ollut tajuttoman hauskaa. Aika kului käsittämättömän nopeasti, kuin pienessä vilauksessa. Olemme saaneet pitää breikin, jollaista ei usein tule kohdalle. Tuleekohan vasta eläkkeellä seuraava mahdollisuus? Rakastimme reissua ihan alusta loppuun asti!

On selvää, että ilman isääni emme olisi päässet koko reissuun. Uskomatonta, kuinka hän vain päätti lainata veneen meille, vaikka Atlantin ylityksille liittyy aina riskejä niin ihmisten, kuin veneenkin kannalta. Ja olisihan se selvää, että kun veneen mittariin tulee reilu 10 000 mailia lisää, niin se näkyy veneen kunnossa. Olen ylpeä siitä, että hän halusi antaa meille tämän mahdollisuuden, minulla on kyllä maailman paras isäpappa!! Kiitos! Myös siskoni saa osansa kiitoksista, sillä hän on ollut mukana tekemässä tästä unelmasta totta ensin isäni kanssa, kun he purjehtivat Atlantin ympäri vuotta ennen meitä. Luulen, että hän toimi sellaisena katalysaattorina, jonka avulla koko homma lähti käyntiin!

Vene on luovutettu isälle ja siskolle Roscoffissa. Ensimmäinen rantautuminen vuoden tauon jälkeen kahdestaan, kun vene siirrettiin satamassa toiseen paikkaan.
Vene on luovutettu isälle ja siskolle Roscoffissa. Ensimmäinen rantautuminen vuoden tauon jälkeen kahdestaan, kun vene siirrettiin satamassa toiseen paikkaan.

Reissu ei olisi onnistunut myöskään ilman hyviä koiranhoitajia. Oli ehdoton edellytys tietää, että hauvat ovat hyvässä hoidossa ja etenkin, että harmaapartamme saa leppoisat eläkepäivät. Kuvat ja kuulumiset kertoivat, että juuri niin oli. Vanhalla papalla oli esimerkiksi kolme sänkyä juuri niissä paikoissa, missä se halusi nukkua ja toinen sai lammaskastiketta (muistanko oikein?), kun ruoka ei maistunut. Minulla oli kyllä rauhallinen olo koirien osalta koko reissun ajan.

Vielä talvella vanhalla herralla oli vauhti päällä!
Vielä talvella vanhalla herralla oli vauhti päällä!

Ilman Atlantin-ylitysmiehistöjämme emme olisi lähteneet. Meillä oli molempiin suuntiin maailman paras porukka. Erityiskiitos Villelle, en tule (toivottavasti!) ikinä purjehtimaan kenenkään muun miehen kuin Jaakon kanssa yhtä paljon kuin sinun kanssasi! Ville oli siis mukana molempiin suuntiin Atlantin yli ja hänellä on aivan erityinen paikka meidän Defyrissämme! Entä taktikkomme sitten? Perttu ja Heikki ratkovat paremmuuttaan juuri tälläkin hetkellä Hangon regatassa. En tiedä kumpi voittaa, molemmat ovat niin huippuja! Entä sitten superohjaaja Ville the ”Tiksi” ja Ossi tai megakokit Akseli ja Nina? Ja ihan vähän aikaa sitten katsoimme Mikko the bingo- ja risteilyisäntä ”Muistatko kesän?”-videota ja nauroimme kuollaksemme. Miehistömme oli täynnä taitavia purjehtijoita ja myös ihania ihmisiä. Tulos oli sen mukainen sekä naurun määrällä ja kisatuloksella mitattuna!

Takaisintulon ylitysjengi hymyssä suin!
Takaisintulon ylitysjengi hymyssä suin!
Coden tippumisen jälkeen pidettiin tiimipalaveri. Mikko ja Ville tsekkaavat rikki mennyttä fallia. Mastosta tippui O-rengas alas ja samalla tuli tietenkin koko purje tonttiin.
Menojengi vakavana. Code on juuri ongittu merestä, mutta tällä porukalla se tietenkin onnistui salamaakin nopeammin ja seuraava purje oli heti vedossa.

Lopuksi vielä mukana olleet ystävämme tekivät reissusta ikimuistoisen. Ilman teitä olisimme nähneet vähemmän, koska olisimme juuttuneet liiaksi yhteen paikkaan. Heidän vuokseen nauroimme tuhannesti enemmän! Opimme myös uusia asioita teiltä kaikilta. Milloin se oli kätevä aamupalapaketti jääkaappiin tai uudet solmut.

This is how you wear them! Opimme tulevaisuuden trendsetteriltä miten aurinkolaseja kuuluu pitää.
This is how you wear them! Opimme tulevaisuuden trendsetteriltä miten aurinkolaseja kuuluu pitää.
Nämä kaverit opiskeli purjehdusta meiltä ja me kiteilyä heiltä.
Nämä kaverit opiskeli purjehdusta meiltä ja me kiteilyä heiltä.

MILTÄ NYT TUNTUU?

Matkan mahtavuudesta huolimatta, tuntuu hyvältä olla kotona. Ehdimme lentomatkan aikana miettiä kaikkea kivaa, mitä koti-saaressa odottaa. Mukavia veneretkiä kavereiden kanssa tai vaikka pikkuisen punaisen saunan lämmittämistä.

Veneessä asuminen jättää kuitenkin jälkensä. Miksi hanasta tulee lämmintä vettä? Ensimmäisenä mieleen välähti ajatus, että jokin kone on rikki ja kuumentaa veneen vesiputkea. Nopea käsitiski tuli tehtyä automaattisesti ihan pienellä vesitilkalla, kunnes yhtäkkiä muistin, että vesitankkien koko ei rajoita veden käyttöä. Ja sänky. Voi herranen aika miten meidän aivan tavalliset patjat tuntuivat luksukselta! Ja sängyllä on leveyttä 140 senttiä! Pystyi nukkumaan vaikka poikittain! Huomasin myös aika pian, että nettihän toimii joka paikassa. Pakko käydä facessa koko ajan, koska voin. Jaakko ei ole tästä niin innoissaan. Jotain kuvaa se, että käytin uuden liittymäni 10G nopean netin neljässä päivässä. Päivitin sitten rajoittamattoman nopean netin aika lailla heti.

Tuntuu siis hyvältä. Säätkin muuttuivat juuri meidän saavuttuamme aurinkoisiksi, joten senkään osalta ei tullut shokkia. Vaikka koiran vieminen viimeiselle matkalle on saanut mielen matalaksi ja itkua on väännetty, niin kokonaisuudessaan kotiinpaluu pitkän matkan jälkeen on tuntunut todella kivalle.

KANNATTIKO LÄHTEÄ?

Tähän on varmaan helppo arvata vastaus. Todellakin kannatti! Uskomaton seikkailumahdollisuus, johon oli pakko tarttua. Matkan aikana opimme tietenkin paljon asioita, joita ei tullut etukäteen mietittyä ja muutama asia oli aivan eri tavalla, kuin olimme kuvitelleet. Ehkä näistä asioista tulee vielä kirjoitettua blogiinkin. Jos suunnitelmissasi tai haaveissasi on oma Atlantin ylitys tai Karibian kierros, niin kerromme mielellämme omista kokemuksistamme, kuten vaikkapa mitkä varusteet koimme tarpeelliseksi, kannattiko osallistua ARC:iin, missä viihdyimme ja vaikka Atlantin ylityksen käytännöistä. Etenkin tekniikkapuoli on jäänyt blogissa todella vähälle ja ylipäätään veneessä asumisen fiilistely. Varoituksen sana kuitenkin; tulemme molemmat puhumaan vahvasti sen reissuun lähtemisen puolesta! Oli se sitten osallistuminen Atlantin ylitykseen taikka pidemmän matkan tekeminen. Ota yhteyttä meidän sähköpostiin annika@saaressa.com.

MITÄS NYT?

Muutimme 2013 keväällä asumaan saaripaikkaamme ja olemme ehtineet viettää täällä yhden talven jäiden keskellä. Jälkikäteen ajatellen talvi oli jäitä pitkin kulkevalle lähes lällärihelppo, vaikka ensikertalaiselle kaikki olikin mielenkiintoista ja extremeä. Meidän tarina jatkuu täällä, edelleen merellisessä ympäristössä, mutta jalat välillä tukevasti saaren kallioilla.

Menossa juhlimaan saarinaapurille. Olemme viikon aikana ehtineet tavata roppakaupalla perhettä ja tuttuja. Ihanaa vaihtaa kuulumisia ihan näin kasvokkain!
Menossa juhlimaan saarinaapurille. Olemme viikon aikana ehtineet tavata roppakaupalla perhettä ja tuttuja. Ihanaa vaihtaa kuulumisia ihan näin kasvokkain!

Kotiin!

Lähdimme perjantaina ajamaan Roscoffista kohti Pariisia. Viiden tunnin matka meni rattoisasti äänikirjaa kuunnellen. Pysähdyimme myös noin sata kertaa, ensin hakemaan vettä & cokista, sitten vessaan (ja hakemaan vettä & cokista, jonka vuoksi pysähdyimme taas seuraavalla huoltsikalla vessaan!). Tavaraa oli riittävästi. Meillä oli kaksi matkalaukkua ruumaan, juuri 10 kilon käsimatkatavarat, sekä kaksi surffilautaa, joiden säilytyskasseihin oli tietenkin tungettu mahdollisimman paljon tavaraa.

Paluu kotiin oli suoralla lennolla helppo. Ja yhä helpommaksi muuttui! Isosiskoni oli tuonut automme lentokentälle, joten emme joutuneet ottamaan taksia. Olimme ajamassa kotiinpäin jo noin 45 minuuttia koneen laskun jälkeen. Kaikki tavarat tuli perille ja surffilaudatkin oli yhtenä palana. Haimme kotiavaimet keskustasta kaverin luota ja lähdimme Espooseen.

Pidempään blogia lukeneet tietävätkin, että pidämme majaamme saaressa, jonne ei pääse autolla perille asti. Superihana ystävämme Simon oli käynyt laskemassa Busterin vesille ja huoltanut koneen. Mantereen puolella meillä oli vain soutuvene, jonka senkin Simon oli kääntänyt ympäri meitä varten ja pohjakorkkikin oli paikallaan! (Mikä on ihan hyvä juttu, olemme kerran isän mökillä upottaneet saaressa odottavan Busterin, koska emme huomenneet, että korkki oli irroitettu…) Tavaraa oli niin paljon, että päätimme hakea saaresta busterin niiden liikuttamiseen.

Jaakko soutaa saareen hakemaan Busteria.
Jaakko soutaa saareen hakemaan Busteria.
Busteri on lastattu!
Busteri on lastattu!
Saarikierros piti tehdä heti ensimmäisenä. Valoisa yö oli aika tunnelmallinen, kun talsimme rannalla fiilistelemässä matkan loppua ja kotiinpaluuta.
Saarikierros piti tehdä heti ensimmäisenä. Valoisa yö oli aika tunnelmallinen, kun talsimme rannalla fiilistelemässä matkan loppua ja kotiinpaluuta.
Kello oli jo kolme yöllä, mutta lentokentän Alepasta ostetut Suomi-herkut oli pakko syödä. Järjettömän hyviä karjalanpiirakoita!
Kello oli jo kolme yöllä, mutta lentokentän Alepasta ostetut Suomi-herkut oli pakko syödä. Järjettömän hyviä karjalanpiirakoita!

VIIDAKKO KASVIMAALLA

Maltoin nukkua hieman alle kuusi tuntia, kun pomppasin sängystä ylös. Oli ihan törkeä kiire! Olin menossa moikkaamaan ensin siskon perhettä Riihimäelle ja siitä sitten Jyväskylään hakemaan pikkukoiraa hoitopaikasta. Jyväskylään jäisin yöksi, joten matkaan piti lähteä noin puoli yhden aikaan. Ja kiire tuli tietenkin kasvimaasta! Oli pakko saada äkkiä istutettua edes jotain, että ehtisi tänä vuonna saada mitään satoa. Niinpä olin koko yön unissani valikoinut siemenpusseja ja miettinyt minne istutetaan mitä.

Hyppäsin sängystä ylös yhdeksän jälkeen ja painelin pihalle etsimään puutarhavälineitä. Kävin katsomassa missä kunnossa kasvilaatikot ovat ja yllätyin, miten vähän niissä oli rikkaruohoja. Yhdessä kasvoi tajuttoman isoja rikkaruohoja ja nappasin jo yhden niistä irti miettien, että mitähän ihmeen ruokoja nämäkin ovat olevinaan. Sitten tajusin että ne kasvoivat ehkä hieman liian symmetrisesti. Kappas, purjo! Minulla kasvoi tuossa viime vuonna purjoa, jonka satoa en saanut talteen ja ne kasvoivat naapuriraporttien mukaan vielä joulukuussakin. Ilmeisesti purjo sitten kasvaa uudestaan? Myös ruohosipuli ja pahan makuin mangoldi kasvoivat iloisesti. Hieman alle kahden tunnin värkkäämisen jälkeen olin istuttanut salaatteja, pinaatteja, porkkanaa ja herneitä kuuteen laatikkoon ja vanhaan soutuveneeseen, josta oli tullut salaattipaatti. Ei paha!

Kasvimaahommien jälkeen olikin sitten aika singahtaa aamupalan ja pakkaamisen kautta kohti Riihimäkeä ja Jyväskylää!

Salaattipaatissa kukki ruohosipuli.
Salaattipaatissa kukki ruohosipuli.
Nämä laatikot saivat pikakylvetyt porkkanat, salaatit, kesäkurpitsat ja pinaatit.
Nämä laatikot saivat pikakylvetyt porkkanat, salaatit, kesäkurpitsat ja pinaatit.
Viidakko oli ottanut valtaansa saaren. Vasemmalle puolella kolme kasvilaatikkoa ja oikealla kolme pensasta punaviinimarjoja. Ai ei näy vai? No eipä niitä heinikon seasta paljoa näkynytkään...
Viidakko oli ottanut valtaansa saaren. Vasemmalle puolella kolme kasvilaatikkoa ja oikealla kolme aika isoa pensasta punaviinimarjoja. Ai ei näy vai? No eipä niitä heinikon seasta paljoa näkynytkään…

Ranska, ohoi!

Tässä on jo muutama päivä vierähtänyt Roscoffissa, jonne saavuimme lauantai-iltana. Ranskan rannikko näkyi päivällä ja sitten sitä ei enää näkynytkään. Älytön sumu kietoi meidät jälleen ympärilleen ja näkyvyys oli jälleen muutaman sadan metrin luokkaa. Tutkasta katselimme muita sumussa keikkuvia paatteja ja niistä ei tosiaan ollut mitään visuaalista havaintoa ennen kuin välimatkaa oli jäljellä 400 metriä.

Saimme tutustua myös virtauksiin. Ajelimme tuttuja kierroslukuja moottorilla, sillä tuuli oli loppunut aamulla aivan täysin. Sillä pitäisi päästä 6-6,5 solmua eteenpäin, mutta kuljimme neljää… Pureskelimme kynsiämme, sillä näytti siltä, että saapuisimme Roscoffiin vasta yömyöhällä. iltapäivän lähestyessä loppuaan virta kääntyisi, mutta emme olleet aivan varmoja kuinka kovaa silloin pääsisimme. Voi pojat. Mentiin muuten kovaa!! Painelimme Defyrillä pitkät pätkät yli KYMMENTÄ solmua! Myös 11 meni rikki. Matka taittui loppua kohden todella joutuisasti!

Lähestyimme lopulta Roscoffin satamaa kahdeksan jälkeen illalla. Ainoa vaan, että koko satamaa ei näkynyt missään. Oli vain tasaisen harmaata. Köydet ja fenderit olivat jo valmiina ja tutkakuvankin mukaan aallonmurtajien pitäisi olla suoraan edessämme, mutta näimme vain tasaista harmaata. Kunnes yhtäkkiä Roscoffin laivasataman valtava aallonmurtaja sukelsi suoraan eteemme. Matkaa oli enää sadoissa metreissä. Meillä kävi mieletön tuuri, että satamakonttori oli auki yhdeksään, joten saimme Defyrille paikan ja lisäksi erittäin kaivatut suihkukortit samantien. Rantautumista lähdettiin välittömästi suihkujen jälkeen juhlistamaan Roscoffin kylään. Mikään ruokaravintola ei ollut auki, mutta saimme onneksemme yhdestä baarista eteemme suuren köntin juustoa, pötkön makkaraa ja leipää. Niillä eväillä jaksettiin yömyöhään!

Tässä muutamia kuvia viimeiseltä pätkältä. Ovat luvattoman harmaita, mutta ei voi mitään!!

Jaakko tähyilee eteenpäin. Siinähän tähyilee, sumu ei väisty pariin päivään.
Jaakko tähyilee eteenpäin. Siinähän tähyilee, sumu ei väisty pariin päivään.
Olihan tämä aivan epätodellisen näköistä. Aivan tyyntä ja sakea sumu. Olimmeko todella Atlantilla?
Olihan tämä aivan epätodellisen näköistä. Aivan tyyntä ja sakea sumu. Olimmeko todella Atlantilla?

WP_20150617_09_00_27_Pro

Aamut aukesivat aika märkinä, kun koko vene oli sumusta ja tihkusateesta kostea.
Aamut aukesivat aika märkinä, kun koko vene oli sumusta ja tihkusateesta kostea.
You don't see me, but we see you! Lähempänä Ranskaa emme olleet enää yksin. Tässä on vain murto-osa laivoista, sillä ison osan AIS-lähetin ei kanna 10-20 mailia pidemmälle.
You don’t see me, but we see you! Lähempänä Ranskaa emme olleet enää yksin. Tässä on vain murto-osa laivoista, sillä ison osan AIS-lähetin ei kanna 10-20 mailia pidemmälle.
Safka on hyvää, kun Jaakko sen tekee. Jaakko kokkaili lähes koko reissun. Ei päästy laihtuun, kuten annoskoosta näkyy...
Safka on hyvää, kun Jaakko sen tekee. Jaakko kokkaili lähes koko reissun. Ei päästy laihtuun, kuten annoskoosta näkyy…
Solmuja! Jossain vaiheessa, kun vain moottoroitiin, alkoi vuorot olla vähän tylsiä. Veneeseen alkoi ilmestyä kaikenlaisia solmuja erityisesti Villen vuoron jälkeen. Tässä Lauri opettaa mulle kätevää käsirautasolmua. (!)
Solmuja! Jossain vaiheessa, kun vain moottoroitiin, alkoi vuorot olla vähän tylsiä. Veneeseen alkoi ilmestyä kaikenlaisia solmuja erityisesti Villen vuoron jälkeen. Tässä Lauri opettaa mulle kätevää käsirautasolmua. (!)
Keli kylmenee. Juuri ja juuri porukka pystyy syömään ulkona.
Keli kylmenee. Juuri ja juuri porukka pystyy syömään ulkona.
Jaakko kuvaamassa sumua.
Jaakko kuvaamassa sumua.
Välillä purjehdittiinkin!
Välillä purjehdittiinkin!
Keli aukeaa!! Juhannusmaljat!!
Keli aukeaa!! Juhannusmaljat!!
Upeat iltavärit.
Upeat iltavärit.
Viimeisenä päivänä tankkaus loppukiriä varten.
Viimeisenä päivänä tankkaus loppukiriä varten.
Tutun harmaata taas. Olemme juuri saapumassa Roscoffin satamaan. Allonmurtaja on tuossa parinsadan metrin päässä suoraan edessä.
Tutun harmaata taas. Olemme juuri saapumassa Roscoffin satamaan. Allonmurtaja on tuossa parinsadan metrin päässä suoraan edessä.
Toiset juhannusmaljat maissa hyvin suomalaisissa sääfiiliksissä.
Toiset juhannusmaljat maissa hyvin suomalaisissa sääfiiliksissä.
Köntti juustoa, makkara ja viiniä. Hyvä ilta alkaa!
Köntti juustoa, makkara ja viiniä. Hyvä ilta alkaa!
Defyr turvallisesti parkissa satamassa.
Defyr turvallisesti parkissa satamassa.

Arvaamaton Atlantti

Pakko myöntää, että on myös pieni helpotus olla perillä Euroopan puolella, jalat tukevasti maan kamaralla ja Defyrin köydet kiinni laiturissa. Atlantin ylittäminen takaisinpäin Eurooppaan ei ole aina mitenkään helppo nakki ja meri voi olla arvaamaton. Meille sattui käsittämättömän hienot kelit, niin tyyneet, että uskalsimme lähteä hakemaan tuulta hyvin pohjoisesta. Normaalisti noin pohjoiseen ei ole järkevää mennä cruising-veneellä tuulia hakemaan. Tuulta tulee nimittäin helposti aivan liikaa. Me kuitenkin haimme säätiedot kolme kertaa päivässä ja meillä oli maissa rantataktikot katsomassa säätietoja muista lähteistä. Tiesimme, että jos pohjoiseen kehittyisi tai rannikolla oleva matalapaine lähtisi liikkeelle meitä kohti, niin meillä olisi ehkä kaksi päivää aikaa ajaa niitä karkuun etelämpään. Sen verran hyvin säämallit ennustavat isossa kuvassa säätä.

Nyt sai päästää irti vastuusta ja jännityksestä, joka liittyy miehistön saamiseen ehjänä perille. Eikä haitannut, että venekin olisi yhtenä kappaleena Euroopan puolella. Koko miehistö on jo onnellisesti Suomessa, joten siltä osin voi huokaista helpotuksesta. Pelko siitä, että jotain voi sattua, ei ole aivan turha. Samaan aikaan, kun me valmistelimme lähtöä Bahamalta, oli suomalais-vene Dyssel ylittämässä Atlanttia Bermuda-Azorit välillä. Jossain vaiheessa ylitystä he huomasivat voimakkaan matalapaineen kehittyvän heidän ja Azoreiden välille. Matalapainetta ei näkynyt lähtiessä missään säämalleissa. Dyssel vaihtoi kurssia ja jäi lopulta odottamaan paikalleen matalapaineen väistymistä. Onneksi. Sama matalapaine aiheutti 500 mailia Azoreilta etelään mittavan pelastusoperaation, jossa neljä purjevenettä oli pahassa merihädässä. Viides purjevene selvisi lopulta ilman apua matkaan. Tuuli ja aallokko oli ollut todella kovaa ja muutama purjeveneistä oli mennyt ympäri useampaan otteeseen. Operaatiossa evakuoitiin neljästä veneestä miehistö. Yksi veneistä oli katamaraani, joka kääntyi ympäri ja upposi. Koko perhe ei ehtinyt veneestä laukaistuun pelastuslauttaan ja vaikka veden varaan joutuneet isä ja pieni tyttö saatiin pelastettua helikopteriin, menehtyi pieni tyttö usean tunnin vedessä olon jälkeen hypotermiaan. Pelastusoperaatiosta myrskyisällä merellä on julkaistu videota ja sen katsominen pistää hiljaiseksi kenet tahansa. Veneet näyttävät pieniltä hyttysiltä isojen aaltojen keskellä.

Kuulimme nämä uutiset isältä vasta Bermudalla ja aika sanattomaksi siinä meni. Kävimme yhdessä läpi vielä hätäpurjehdussuunnitelmaa, jos joutuisimme tosi pahaan keliin. Säätiedot tosin näyttivät leppoisaa purjehdusta ja sellainen siitä tulikin. Mutta ei mennyt montaa yötä, ettei pieni huolenkipinä kiivennyt ajatuksiin ja uniin. Vaikka ei ollut mitään erityistä syytä. Se pieni kipinä herätti öisin, jos tuuli nousi, syötti uniin outoja käänteitä vinssikampien tai köysien äänistä. Enkä ollut ainoa, sillä Jaakko heräili yhtä lailla. Ville ryntäsi välillä pelastamaan purjeita kesken unien, Ossi kävi kerran tarkistamassa, että koputanko jotain hätäsignaalia vai mitä kannella tapahtuu, kun skuuttasin yövuorossa purjeita. Atlantti on pitänyt meitä kaikkia varpaillaan. Nyt satamassa on ollut mukava hellittää ja todeta että meillä meni kaikki hyvin.

Pelastusoperaatio Azoreilla
Video pelastusoperaatiosta
Dysselin blogi

Pedro, jolla on siniraidallinen paita ja joka saapuu Ponta Delgadaan moottoriveneellä kello 15:00

Joku voisi ihmetellä miksi istun perjantaina iltapäivällä Ponta Delgadan tullilaiturilla tähyilemässä merelle, vaikka minun pitäisi istua Defyrin ruorin takana tähyilemässä merelle noin 160 merimailia Ponta Delgadasta poispäin. Meidänhän piti lähteä kohti Roscoffia jo torstaina päivällä. No, istuin tietenkin odottamassa Pedroa, jolla on siniraidallinen paita ja joka saapuu Ponta Delgadaan moottoriveneellä kello 15:00.

LINDTIN MINTTUSUKLAA

Tiistaina olimme vielä Terceirassa, josta ARC lähti Ponta Delgadaan samaisen päivän iltana. Sadan merimailin matka taitettiin yöllä ja olimme sopivasta aamulla perillä. Olimme käyneet Laurin kanssa kaupassa Terceirassa ostamassa eväitä yöpurjehdusta varten. Olimme ilmeisesti aikoneet syödä aika paljonkin yön aikana, sillä saimme Portugalin kohtuullisella hintatasolla kulumaan huomattavan määrän rahaa kaikenlaiseen naposteltavaan. Siitä huolimatta, että juuri ennen köysien irrottamista olimme syöneet tukevan illallisen rantaravintolassa. Terceiran supermarketista löytyi myös minun suursuosikkiani, Lindtin mintulla maustettua tummaa suklaata. Laitoin tietenkin yhden levyn omaan käsilaukkuuni, noin niin kuin hakiaisiksi. Oma suklaalevy pitää olla.

Keskiviikkona illalla olimme viettäneet jo päivän Ponta Delgadassa, kun minttusuklaan himo kävi sietämättömäksi. Tänne se laukku! Ja se suklaa! Mutta eipä löytynyt suklaata tai käsilaukkua. Ei sitten mistään, vaikka venettä myllättiin ylösalaisin.

KÄSILAUKKU LÖYTYY

Soitin Ponta Delgadan ravintolaan, jossa söimme tiistaina. Sieltä kerrottiin laukun löytyneen tuolin selkänojalta. Hienoa. Laukku oli siis Terceirassa 100 merimailia väärään suuntaan siihen nähden, mihin me olemme menossa. Laukku oli annettu satamatoimistoon, jonne ehdin juuri soittaa ennen kuin toimisto meni kiinni. Sieltä kerrottiin, että laukku oli heillä ja että eräs mies toisi sen seuraavana päivänä Ponta Delgadaan. Mitään tietoa aikataulusta tai muusta en saanut. Torstaina aamupäivällä sain lisätietona miehen numeron ja soitin hänelle. Pedro ei puhunut yhtään englantia, mutta hänen naisystävänsä kertoi heidän tulevan Ponta Delgadaan illalla kahdeksan aikaan.

Käsittämätön tuuri! Olin jo ajatellut, että joutuisimme purjehtimaan 100 mailia takaisin laukun hakemiseksi. Laukussahan oli tyylikkäästi kaksi lompakkoa ja joka ikinen kortti, jonka omistan, aina elintenluovutustestamenttia myöten. Myös ainoat merikelpoiset aurinkolasini olivat käsilaukussa, joten halusin laukun takaisin.

Torstai-iltana Defyr oli lähtökunnossa, sillä olimme sopineet, että köydet irrotetaan heti, kun käsilaukku tulee takaisin. Maksoimme sataman, tullasimme itsemme ulos Portugalista ja hyvästelimme ARC-fleetin. Pedrosta ja naisesta ei vain kuulunut mitään. Lopulta soitin Pedrolle ja puhelimessa jutteleva nainen kertoo, että moottorivene oli mennyt rikki ja että he ovat vielä Terceiralla. Perjantaina he olisivat Ponta Delgadalla. Don’t worry! Ahaa, hienoa. Hän kertoi Pedrolla olevan siniraidallinen paita ja että hän saapuu moottoriveneellä kello 15:00. Muuta tietoa minulla ei hänestä ole.

VAIHTOEHTOJA

Pohdimme vaihtoehtoja ja niistä ainakin purjehdus Terceiralle hylättiin aika pian. Mietimme jos marina office voisi lähettää laukun Suomeen, mutta se tuntui aika heikolta mahdollisuudelta. Lopulta päätimme odottaa ja lähteä perjantaina heti, kun laukku saapuu. Olen kuullut joidenkin katsovan säämalleista milloin kannattaa aloittaa vaikkapa reitillemme osuva Biskajanlahden ylitys. Meillä sen päättää minun käsilaukkuni.

Niinpä istun tullilaiturin edessä odottamassa Pedroa, jolla on siniraidallinen paita ja joka saapuu Ponta Delgadaan moottoriveneellä kello 15:00.

Kuvia Atlantin ylitykseltä – osa 2

HUOLTOHOMMIA

Kylmän kryssirintaman jälkeen kuivattelimme tosiaan purjehdusvaatteita, mutta oli myös hyvä hetki tehdä huoltohommia.

Ville laskettiin vesirajaan irrottamaan keulapuomin alavahviketta, joka korvattiin uudella. Purjeita ei tietenkään oteta samalla pois, full steam ahead!
Ville laskettiin vesirajaan irrottamaan keulapuomin alavahviketta, joka korvattiin uudella. Purjeita ei tietenkään oteta samalla pois, full steam ahead!
Heikki kiipeää genaakkerin kulmaan.
Heikki kiipeää genaakkerin kulmaan.
Spinnun skuuttiköysi poikkesi ja spinnua käydään läpi.
Spinnun skuuttiköysi poikkesi ja spinnua käydään läpi.
Heikki ja Ossi teippaavat pieniä reikiä. Nyt niitä oli kolmetoista. Se neljästoista reikä olikin sitten koko purjeen pituinen ja kohtalokas loppumatkan spinnupurjehduksille.
Heikki ja Ossi teippaavat pieniä reikiä. Nyt niitä oli kolmetoista. Se neljästoista reikä olikin sitten koko purjeen pituinen ja kohtalokas loppumatkan spinnupurjehduksille.
Jos trimmi ei muuten tokene, niin vasara käyttöön!
Jos trimmi ei muuten tokene, niin vasara käyttöön!

KALASTUSHOMMIA

Olimme kalastaneet koko matkan Bahamalta Bermudalle ja Bermudalta Azoreille. VIHDOIN kala nappasi. Toisaalta tilanne oli parempi, kuin jenkkivene Heldeleinenlla, jotka nappasivat kaksi lintua, eikä yhtään kalaa. Molemmat linnut selvisivät lentoon. Toinen niistä oli jäänyt sitlootaan yövahdin seuraksi ja he olivat yhdessä syöneet pari tuntia keksejä.

Rapala sukelsi viiteen metriin ja sitä sai tosissaan kiskoa ylös, jos ajoimme vauhdilla.
Rapala sukelsi viiteen metriin ja sitä sai tosissaan kiskoa ylös, jos ajoimme vauhdilla.
Pääkalastajamme nappaa vihdoin tunaa!!
Pääkalastajamme nappaa vihdoin tunaa!!
Ossi fileoi tunan todella hienosti, nyppi jopa kaikki ruodot pihdeillä pois. Tästä tuli todella hyvää ruokaa!
Ossi fileoi tunan todella hienosti, nyppi jopa kaikki ruodot pihdeillä pois. Tästä tuli todella hyvää ruokaa!
Pojat vauhdissa. Tämä oli joku hetki, kun päätimme ottaa Euphorian kiinni ja koko miehistö trimmasi spinnua. Tätä kesti noin puoli tuntia.
Pojat vauhdissa. Tämä oli joku hetki, kun päätimme ottaa Euphorian kiinni ja koko miehistö trimmasi spinnua. Tätä kesti noin puoli tuntia.
Viestintäosasto hommissa. Blogi valmistuu ipadilla yhden sormen tekniikalla. Aika paljon tuli kirjoitusvirheitä...
Viestintäosasto hommissa. Blogi valmistuu ipadilla yhden sormen tekniikalla. Aika paljon tuli kirjoitusvirheitä…
Kylmä päivä jälleen, mutta iloinen. Ninalla ja Heikillä on lämpimimmät paikat, joihin vastatuuli ei puhalla.
Kylmä päivä jälleen, mutta iloinen. Ninalla ja Heikillä on lämpimimmät paikat, joihin vastatuuli ei puhalla.
Pohjoisella reitillä tuli kaikenlaista tavaraa vastaan. Laudanpätkiä ja muuta. Yllättävin vastaan kelluva esine oli täysikokoinen jääkaappipakastin.
Pohjoisella reitillä tuli kaikenlaista tavaraa vastaan. Laudanpätkiä ja muuta. Yllättävin vastaan kelluva esine oli täysikokoinen jääkaappipakastin.

VIIMEISEN PÄIVÄN TUNNELMIA

Viimeinen päivä oli tunnelmaltaan odottava ja iloinen. Vihdoin maali lähestyy! Teimme kaikenlaisia virityksiä, jotta saisimme purjeet vetämään. Nopeusrajamme oli 3 solmua, sen alapuolella laittaisimme moottorin käyntiin. Päivä oli aurinkoinen.

Ville ottaa lounaan kokkausvuoron. Ensin tulee alkupalat.
Ville ottaa lounaan kokkausvuoron. Ensin tulee alkupalat.
Paras virityksemme tähän mennessä. Iso+genua+code!
Paras virityksemme tähän mennessä. Iso+genua+code!
Jossain kohtaa yritimme nousta codella mahdollisimman ylös. Viritimme skuuttiköydelle uuden pisteen, jotta code saadaan sisäänpäin.
Jossain kohtaa yritimme nousta codella mahdollisimman ylös. Viritimme skuuttiköyden kääntöblogille uuden pisteen, jotta code saadaan sisäänpäin.
Heikki ja Ville etsivät pieniäkin merkkejä tuulesta. Jaakko keskittyy tiukasti ajamiseen.
Heikki ja Ville etsivät pieniäkin merkkejä tuulesta. Jaakko keskittyy tiukasti ajamiseen.
Taktikkomme kiipesi mastoon katsomaan, jos jossain tuulisi... Hienoa asialleen omistautumista!
Taktikkomme kiipesi mastoon katsomaan, jos jossain tuulisi… Hienoa asialleen omistautumista!
Aurinko alkaa laskea. Azorit näkyy jo taustalla.
Viimeinen ajovuoro on Jaakolla. Puolen yön jälkeen saavumme Azoreille..