Pääsen vasta näin jälkikäteen laittamaan kuvia Atlantin ylityksestä. Ja niitähän olisi vaikka kuinka paljon! Tässä muutamia otoksia ikimuistoisista hetkistä ylityksen alkuosasta.
LÄHTÖ BERMUDALTA
Startti takana, samoin muut veneet. Taustalla Bermuda. Hyvä meininki!Vasemmalla Euphoria, joka oli meidän lisäksi ainoa, joka nosti myötätuulipurjeen heti lähdössä. Vähän se spinnu on rullalla, mutta hatunnosto sen nostamisesta kapeassa paikassa!Bermuda näkyy vielä taustalla, kun Ossi on jo laskenut vieheen vesille. Suunnistelemme riuttoja väistellen kohti koillista.Nina tsekkailee genaakkeria lähtöpäivänä. Purje on vielä ehjä.Lähtökiireessä ankkuri heitettiin keulaan poikien sänkyyn. Ossi nukkumassa ankkurin kanssa.
GENAAKKERI REPEÄÄ
Genaakkeri repeää leppeissä tuulissa kuusi tuntia lähdön jälkeen. Ennusteiden mukaan se on meille todella tärkeä purje loppumatkalle, joten alkaa korjausoperaatio. Purje halkesi kahteen osaan yläliikin jäädessä toppiin ja muun purjeen tullessa alas. Joten paikasta piti saada todella hyvä, ettei se repeä uudestaan samasta kohdasta.
Genaakkeri repeää. Teippauksessa mukana Heikki, Ville ja Jaakko.Purjeneulomo pitää taukoa.Teipit genaakkerin on laitettu ja nyt ne ommeltiin vielä purjelangalla kiinni, ettei teipit pääse liikkumaan rasituksessa.Ninalla on onpeluvuoro.Ja vieläkin neulotaan!! Lopulta purje lähti viimeisten pistosten kohdalta käsistä ja nostettiin suoraan mastoon.
KOHTI POHJOISTA – SÄÄ KYLMENEE
Saimme pukea yhä enemmän vaatetta päälle, kun käännyimme pohjoiseen. Enää ei riittänyt shortsit yövuoroon. Lopulta kahden päivän kryssipaketissa sai pukea tosissaan vaatteita päälle, ettei jäätynyt yövuoroon.
Tässä vaiheessa oli vasta pieniä sateita. Ossi näyttää kuinka pitää pukeutua. Kätevintä on laittaa takki päälle ja ajaa boksereilla. Vähiten kuivattamista!Jaakon ja Heikin taktiikkapalaveri kryssipätkällä. Johtopäätös oli, että pohjoiseen pitää vielä mennä.Kryssipätkällä aalto tuli onneksi sivusta, joten vältyimme pahimmalta paukutukselta.Heikki tekee rikitarkistusta ja katsoo miten masto liikkuu kryssissä.Jaakko ajaa ja Heikki, Nina ja minä hengataan. Kryssipätkä oli ainoa, jossa pelastautumispuvut oli käytössä. Jokaisella miehistön jäsenellä oli pelastautumispuku, joko normaali tai välikerrospuku.Kryssipaketti jatkuu. Ville ajamassa ja Nina toisena vuorolaisena kannella. Pieni tauko tikkarin muodossa on menossa.Ossi ajaa meidät ulos matalapaineesta. Matalapaine erottui aivan selkeänä pilvimassana meidän takana.Ryntäsimme Ninan kanssa vapaavuorosta ulos ihailemaan taaksejäänyttä matalapaineen pilvimassaa.
KRYSSIN JÄLKEEN ON POUTASÄÄ
Kryssipäivät ja matalapaine ovat takana. Seuraava päivä oli vaatteiden kuivattelua.Kevyt päivä, rento ajotyyli ja sitloota täynnä kuivuvia purjekamoja.Heikki päättää aloittaa sorvihommat. Tässä valmistuu henkarin alaosasta ripustimia.Kerroin siis insinöörille, että meillä on liian vähän henkareita, johon märkiä kamoja voi ripustaa. Kohta Heikillä oli idea. Nerokasta! Suihkuverhon kouru sai uutta käyttöä!
MATKA JATKUU
Genaakkeri saadaan taas mastoon ja se kestää hienosti koko reissun loppuun asti. Myöhemmin vanha spinnumme hajoaa upean purjehduspätkän jälkeen. Lisää kuvia sitten muutaman päivän sisällä!
Panorama ratin takaa. Genaakkeria lennätetään spinnuna, kun spinnu on mennyt palasiksi.
Kun lähdimme Bermudalta Atlantin ylitykselle, kysyi ARC Europe Rallyn johtaja, Lyall Burgess, että olemmeko jo kisafiiliksissä ja miettimässä miten voitto napataan. Korvat saattoivat vähän heilua ja nenä kasvaa, kun kerroin, että me haluamme vain purjehtia veneen turvallisesti yli Atlantin ja luovuttaa Defyrin hyvässä kunnossa Ranskassa takaisin isälle. Tai halusimme toki sitäkin, mutta kyllä venettä laitettiin Bermudalla niin pieteetillä kuntoon koko miehistön voimin, että taisi siinä olla vauhtikin mielessä. Defyr oli isän kipparoimana viime vuonna ARC Europessa ja silloinkin meni hienosti, joten Defyr alkoi olla tuttu näky ARC:issa.
Hieman ennen lähtöä sainkin isältä viestin, että ”Pientä painetta, vaikka muistakaa turvallisuus. Viime vuonna voitettiin Defyrillä luokka (18h marginaalilla) ja kokonaiskilpailu (10h marginaalilla). Että vähän tavoitetta, kun nyt on paremmat varusteet!” Meillä oli siis nykyään code zero ja spinnu, jotka eivät ole aiemmin kuuluneet Defyrin varustuksiin. Kisasta tuli jännittävä ja kevyen kelin vuoksi osa veneistä ajoi isoja konetunteja. Niinpä vielä maalissa ei ollut mitään aavistusta kuka on voittanut, sillä konetunteja ei kerrottu missään. Olimme kuitenkin aika varmoja, että olemme voittaneet C-luokan. Kysymys kuului, tuliko kokonaiskilpailun potti myös meille?
NO TULIHAN SE!!!
Myönnän että vatsan pohjasta vähän nipisteli, kun kuunteli Lyallin ilmoittamia korjattuja aikoja. Ja vihdoin tultiin C-luokan voittajaan. Voitimme C-luokan kahden tasoituskertoimella ja konetunneilla korjatussa ajassa kahden vuorokauden erolla seuraavaan veneeseen. Kokonaiskilpailun voiton arvelimme olevan meidän ja Euphorian välinen kauppa ja niinhän se olikin. Mutta ei huolta, korjatussa ajassa veimme voiton kilpailun toiseksi nopeimman veneen, Euphorian, nenän edestä näytöstyyliin. Olimme tuntia vaille vuorokautta heitä nopeampia!
Poseerausta palkinnon kanssa! Kuva: Lauri VoipioEuphoria mukaan kuvaan! Kippari Len ja hänen poikansa Simon ehtivät mukaan poseeraamaan meidän kanssa. Pohjoismaista ylivoimaa!!!
KIITOKSET
Onkin aika kiittää miehistöä mielettömän nopeasta purjehduksesta. Olimme marraskuussa purjehditun ARC:n jälkeen sitä mieltä, että Defyr kulkee vauhdikkaasti kovassa, etenkin sivutuulessa. Mutta näyttää siltä, että olemme aliarvioineet veneen suorituskyvyn kevyemmällä tuulella. Mutta ei se paatti ilman miehistöä kulje!
Saimme paljon huomiota pohjoisesta reitistämme ja mehän tosiaan metsästimme tuulta pohjoisemmasta kuin kukaan muu. Ylitimme 43 astetta pohjoista leveyttä. (Asia mikä kohahdutti asiaankuuluvasti palkintojenjaossa.) Teimme myös pidemmän reitin kuin kukaan muu veneistä. Taktikkomme Heikki pystyi vakuuttamaan meidät ottamaan pohjoisen reitin, vaikka ensin nähtyänä reitin parahdin vain, että noin kauas ei todellakaan lähdetä (lopulta menimme alkuperäistä paljon pohjoisemmaksi)! Säätutkailun ja rantataktikkojen myötävaikuttamisen myötä totesimme, että pohjoiseen mennään. Kiitokset siis Heikille, Pertulle ja isälleni jatkuvasta sään ja reitin suunnittelusta. Meni aika nappiin!!
Ville kuskaa, ossilla on tauko ja Heikki on tutusti padin säätietojen kimpussa.
Venettä myös trimmattiin väsymättä tuulten muuttuessa. Käsittämättömän hyvä vastatuulitrimmi löytyi Heikin testailtua erilaisia purje-setuppeja. En ole koskaan nähnyt Defyrin kulkevan niin hyvin vastatuuleen hyvässä nousukulmassa. Ja kun siirtyi rattiin ajamaan, niin ruorituntuma oli hämmästyttävän kevyt. Silloin menimme kaksi päivää suoraan pohjoiseen. Kevyellä kelillä testasimme myös muutamaa mahdotonta ja mahdollista purjevirittelyä. Sellainen jäi toteuttamatta, että nostaisimme vara-storan väärinpäin mastoon jotenkin spiirapuomin varassa. Ehkä ihan hyvä!
Entä sitten ajolinjat. Erityisesti Ville ja Ossi kunnostautuivat ruorissa. Vuorot menivät välillä vähän sekaisin, kun pojat vetelivät ratissa extra-vuoroja ajaen aina kunkin päivän nopeusennätystä. Reiska Raymarine jäi heittämällä kakkoseksi ja vauhtia tuli siihen verrattuna aina vähintään solmu tai kaksi lisää.
Ossi ei herättänyt yöllä ketään vuoroon, koska on ollut niin siistiä ajaa! Niinpä hän veti ensin Villen kanssa ja lopulta yksin aika monen tunnin vauhtisetin.
Erityisen hienoa oli koko miehistön valmius hoitaa mitä tahansa eteen tulleita tilanteita. Kertaakaan ei käynyt mielessä, että kuinkahan jostakin asiasta selvitään. Vene oli koko ajan hallussa ja homma pelasi. Ne pienet mokat tai purjeiden repeämiset mitä tapahtui, hoidettiin todella mallikkaasti kuntoon. Ja kaikki olivat messissä! Kun purjetta piti teipata ja ommella, siihen osallistuivat kaikki. Kun spinnua irroiteltiin etustaagin ympäriltä, oli koko jengi tekemässä omaa osuuttaan. Todella hieno meininki!
Nina saa vielä erikoiskiitoksen kokkailuista. Hän jaksoi tehdä ruoat kelissä kuin kelissä ja joka kerta tuli hyvää settiä. Ruoka on iso osa viihtyvyyttä ja se puoli oli kyllä hoidossa!
Muffinssit valmistumassa. Nina teki lähes kaikki ruoat täysin itse, mutta baakkelssi-vaiheessa myös minä päädyin keittiöön.
Niin, eikä sovi unohtaa Jaakkoa. Ilman häntä nämä yhteiset unelmat olisivat jääneet toteuttamatta. Aina kun toiselta on loppunut usko tai jaksaminen, niin toinen on jeesannut ja tsemppaa. Vaikka välillä on hermot mennyt, niin yhteinen sävel on löytynyt uudestaan.
DEFYRIN LIPUT
Defyr on nyt osallistunut neljä kertaa ARC-tapahtumiin. Ensin isän ja siskon kanssa ARC 2013 ja ARC Europe 2014. Sitten meidän kanssa ARC 2014 ja ARC Europe 2015. Ja aika hienosti on mennyt!
ARC 2013: Luokkavoitto
ARC Europe: Luokkavoitto ja kokonaiskilpailun voitto (Bermuda – Horta)
ARC 2014: Luokkavoitto ja kokonaiskilpailun kolmas sija
ARC Europe 2015: Luokkavoitto ja kokonaiskilpailun voitto (Bermuda Horta)
Ehkä se ei ollut ihan turhaa, kun brittiläinen venekunta teki viime vuonna ARCille protestin, että maalilinjaa ei saa kutsua finish lineksi, vaan end lineksi. Heidän mielestään finish-line viittää liikaa suomalaisiin ja Defyr saa etua.
Juhlimme tietenkin voittoa perinpohjaisesti sekä maaliin tullessa, että sen jälkeen. Nautimme veneemme merkkijuomaa gt:tä useampana iltana. (Isä ei taida tietää, että Defyr on perustamamme GT Cruisesin lippulaiva. Laivaston toinen laiva on kotona odottava moottorivene TG, nimeltään GT.) Palkintojen jaon jälkeen miehistö ei enää pystynyt juhlimaan, vaan kävimme maltillisesti Petersin baarissa yhdellä, eli kahdella. Onnittelimme toisiamme ylenpalttisesti kaikenlaisesta erinomaisuudesta, jonka jälkeen menimme nukkumaan. Ajoissa nukkumaan meno oli varmasti järkevää, sillä seuraavana aamuna piti lähteä aikaisin kohti Angra de Heroismoa Terceiralle.
Jälkihuomautuksena voidaan todeta, että voitimme tietenkin epävirallisen saarten välisen kisan Hortasta Angra de Heroismoon. Mitään starttilinjoja tai muuta ei ole, veneet eivät edes lähde yhtä aikaa. Tässä kisataankin siitä, kuka ehtii maalikaupungin tulliin ennen ruuhkaa. Jätimme ensin Volvo Pentalla ja sitten genaakkerilla niin isommat veneet kuin katamaraanitkin ja saavuimme perille juuri ennen ruuhkaa. Amerikkalainen Heldeleine yritti ampua tykillä reiän meidän genaakkeriimme, mutta onnistuimme välttämään kuulan ja jättämään heidät ruudinsavuun. Satamassa juoksimme heti kaupunkiin jäätelölle ja kyselimme muilta veneiltä illallisella nokkavasti, että ”Ai, ettekö te ole ehtineet vielä katsella kaupunkia?”. Hehe, onneksi muillakin venekunnilla riittää huumoria.
Valassafarin jälkeen yritimme metsästää edes pientä tuulialuetta, mutta hiljalleen tuuli kuoli täysin. Vakoilimme mitä Euphoria on tehnyt ja saimme kotoa tiedon, että se kulkee yli kuutta solmua suoraan maalia kohti. Eli moottorilla. Niinpä mekin laitoimme mootorin käyntiin ja käänsimme nokan kohti maalia. Meillä oli useampi tunti matkaa, moottoritunteja loppukiristä kertyi yli viisi. Azoreiden saarilla on korkeat muodot, jotka näkyivät jo kaukaa veneelle. Ylitimme maalilinjan symbolisesti purjeilla (tässä vaiheessa tuuli oli 0,4 m/s, joten jouduttiin moottorin loppuliu’ulla ”purjehtimaan”). Olimme satamassa yhden jälkeen yöllä ja parkkeerasimme veneen tullilaituriin Euphorian kylkeen.
Euphoria oli tullut maaliin pari tuntia ennen meitä ja miehistö oli jo Club Navalilla, jonne mekin suuntasimme. Muita ravintolassa ei paljoa ollutkaan, kuin me ja ruotsalaiset. He olivat ostaneet meille korin kaljaa, jos tulisimme niin myöhään, että emme ehdi ravintolaan. Kuinka huomaavaista!
Löysimme nopeasti puheenaiheet, kun kertasimme Atlantin tapahtumia kummassakin veneessä. Lopulta päätimme jatkaa iltaa Defyrin takakannella. Katoimme sitloodan pöydälle ison ruotsinlippu-pyyhkeen vieraiden kunniaksi. Muistatteko, kuinka kerroimme, että Euphoria on täynnä ruotsalaisia kisapurjehtijoita? Olimme vielä päätyneet mielikuvaan, että kyseessä on ruotsalaisia matchrace-purjehtijoita. Tämä mielikuva sai vahvistusta, kun Euphoria saapui Bermudalle ja kävimme toivottamassa heidät tervetulleeksi. Vene oli täynnä nuoria purjehtijoita, jotka laittoivat veneen tottuneesti parkkiin. Lähdössä he nostivat spinnun ja koska heillä tuli joku probleemi asian kanssa, yksi kavereista kiipesi tottuneesti spinnun päähän korjaamaan asian. Euphoria oli ainoa meidän lisäksi, joka oli nostanut myötätuulipurjeen kapeassa lähtöpaikassa. Heillä vielä spinnu, meillä genaakkeri. Katsoimme heitä kunnioittavasti, mitä ammattilaisia!
Kun Euphorian miehistö kuuli tämän, he olivat katketa naurusta. Ainoastaan kipparin poika kilpaili, muut olivat vain hänen kavereitaan. Kun lähdössä oli nostettu spinnua, oli yksi kavereista kysynyt, että ”Onko spinaakkerissa siis kolme kulmaa?”. Kippari Len oli miettinyt synkästi, että tästä ei tule mitään… Puomin päähän kiivennyt kaveri oli kolmatta kertaa elämässään purjeveneessä, hän vain harrasti kiipeilyä.
Jossain kohdassa mietimme, että miettiiköhän kukaan Euphorialla edes meitä ja meillä oli kauhea kilpailu heitä vastaan. Saimme kuulla, että kyllä he miettivät. Kippari Len kertoi, että Euphoriassa eniten käytetyt sanat olivat: ”Win, course, direction and Defyr” ja että jossain vaiheessa hän kommentoi ”Jag är inte intresserad var andra båt finns, var är Defyr?”. Euphoria myös käänsi pohjoiselle reitille ainakin osittain meidän takiamme ja sijoitti itsensä taktisesti meidän ja maalin väliin, jossa he pysyivät loppuun asti. Meillä oli aivan huippuilta, joka jatkui joidenkin osalta katkeamatta aamuun asti. Euphorian kanssa kisaaminen on ollut tämän ARC:n suola ja tehnyt kisasta todella mielenkiintoisen. Lopullista tulosta emme vielä tiedä. Euphoria oli ennen meitä maalissa, mutta tasoitusten jälkeen tilanne voi muuttua. Tulokseen vaikuttaa toki vielä moottoritunnit, joita meillä oli enemmän kuin heillä. Euphorialla tunteja oli noin 20, meillä 25. Lauantaina saamme tietää lopulliset tulokset!
Kuulimme isän viestistä, että Euphoria on kääntänyt pohjoiseen ja on meidän kanssamme törmäyskurssilla. Ville tähystää Euphoriaa kiikareilla asiallisesti Ruotsin väreissä. Huomatkaa myös keulamiehen kypärä tositilanteita varten.
POLAR BEARS AND ICEBERGS
Ilmeisesti muutama muukin ARC:n vene on ihmetellyt meidän reittiä, sillä olemme saaneet laitureilla useita kommentteja pohjoisesta reittivalinnasta. Kommenteissa vilahtaa jääkarhut ja jäävuoret, sillä olimme muihin veneisiin nähden aika pohjoisessa.
Fleettracker näytti jossain vaiheessa hauskalta. Olimme kaukana pohjoisessa muusta fliitistä.
En tiedä miten meillä käy omassa luokassa tai kokonaiskisassa, mutta ainakin meidän pitäisi saada pohjoisimman veneen lohdutuspalkinto tai eniten maileja keränneen veneen palkinto. Meidän C-luokassa maaliin tuli ensimmäisenä Song of the sea. Emme ole vielä tavanneet heitä, mutta näimme veneen. Sen kannella oli useita jerrykanistereita (sen lisäksi, että Najadissa on kaksi kertaa meitä isommat tankit) ja meidän mielestä ne olivat tyhjiä. No, katsotaan, kohta sen näkee!
SINIVALAS
Valassafarin pitäjä oli tunnistanut meidän valaskaverin. Kyseessä oli nuori sinivalas. Sinivalas syntyy seitsemän metrin pituisena ja tämä meidän tyyppi oli vähän isompi. Aluksihan valaita oli ympärillämme useita. Tuli mieleen olikohan se toinen valas sitten äiti tai isä? No, ihan sama, onneksi saimme tutustua vain tähän ”pikkuiseen” veijariin.
Villen nappaama kuva sinivalaasta.
Valas-videolta näkee valaan kokoluokan… Se on iso!! Nokka ja pyrstö jäävät vielä näkymättä… Äänet on videolta poissa, koska kunnon merimiehenä päästän sellaisen hämmästyneen kirouksen, että kotoa tuli jo kommenttia ja video olisi ollut lapsilta kielletty…
Kun saan kuvia järjestykseen, niin laitan tulemaan Atlantilta valokuvapäivityksiä. Nyt me lähdemme vuokraamaan pyöriä Azoreihin tutustumista varten. Ville ottaa tietenkin maastopyörän ja lähtee kiipeilemään jotain polkuja. No thankjuu, jokin kevyempi liikunta sopisi nyt! Illalla on ARC:n tarjoamat welcome-drinkit ja sen jälkeen osallistumme miehistödinnerille. Näin päivät soljuvat eteenpäin, sunnuntaina lähdemme sitten jälleen purjehtimaan.
Atlantin ylityksen jännittävin osio, purjehdus Bermudalta Azoreille alkaa klo 11:00 paikallista aikaa. Tai oikeastaan me ylitämme lähtöviivan 11:10. Koko fliitti on jaettu kolmeen ryhmään, joista me purjehdimme ryhmässä B. Jännitys alkaa olla käsinkosketeltavaa, ainakin minun mahassani! Mutta ennen kuin lähdemme, ehdin juuri esitellä loppumiehistömme. Viimeksi esittelin Bahamalta joukoissamme lähteneen miehistön ja sen verran on ollut haipakkaa tämä Bermudalla olo, etten ole ehtinyt esitellä Heikkiä, Defyrin uusinta jäsentä.
TAKTIKKO – HEIKKI VESALAINEN
Atlantin ylityksellä toiseen suuntaan meillä oli taktikkona Perttu Rönkkö, joka on Suomen parhaita First 31,7-purjehtijoita. Purjehdus meni niin hienosti, että päätimme takaisintulomatkalla pysyä First-purjehtijoissa ja nyt taktikkonamme on Heikki, myöskin Suomen parhaita First 31,7-purjehtijoita. (Paremmuus ratkaistaneen tänäkin vuonna vesillä!) Heikki on purjehtinut aika lailla koko ikänsä ja veneily on kuulunut perheen harrastuksiin pienestä pitäen. First 31,7 valikoitui sitten oman perheen veneeksi kisamahdollisuuksien ja perheveneilyn yhdistämiseksi. Tosin tässä perheessä Heikki ei ole ainoa, joka kilpailee, sillä keulagastin hommia hoitaa vaimo (ja käsittääkseni purjeita on myös ommeltu pitkin yötä ennen kisoja!). Purjehdusosaamisen lisäksi Heikki on jo tässä muutaman päivän aikana osoittanut, että insinöörihommat tosiaan sujuvat myös. Kovalla vauhdilla on tullut valmista jälkeä huoltohommissa, on pidetty pleissauskoulua ja tehty reittianalyysejä. Kaikille halukkaille (ja varmaan haluttomillekin) on luvattu myös spinnulla ajotreeni silmät kiinni. Joten Heikki on loistolisä meidän retkikuntaamme!
No eihän tässä ilman onshore-tiimiä olla menossa yhtään mihinkään! Olen apinoinut onshore-tiimi –sanan käytön Volvo Ocean Racesta. Eikö kuulostakin hienolta! Olemme selvästi täysin myytyjä First-taktikkojen suhteen ja mikäs siinä, viimeksi tuloksena oli turvallinen ja nopea ylitys. Heikki ja Perttu ovat ikään kuin vaihtaneet rooleja, sillä viime ylityksellä Heikki oli rannalla ja Perttu veneessä. Nyt Perttu seuraa säädataa maissa ja laskeskelee & lähettää meille tietoa siitä mitä tuleman pitää ja mihin kannattaa purjehtia. Pertulla oli veneessä homma viimeisen päälle hallussa, joten olemme aika hyvissä käsissä maista saatavan avun osalta.
Onshore-tiimiin kuuluu myös isäni, joka on ahkerasti lähettänyt meille tietoja omasta ja muiden veneiden sijoituksista, uutisia sekä säätietoja. Lisäksi hän on meidän onshore-mekaanikko, joka tuntee veneen läpikotaisin. Pari kertaa on jouduttu ottamaan satelliittiyhteys lähinnä sähköliitäntöihin liittyen, kun edellisellä ylityksellä huomattiin esimerkiksi, että akut eivät lataudu. Juttu oli korjattu viidessä minuutissa, kun saimme täsmäohjeet, mikä todennäköisesti on vikana. Toivottavasti mekaanikkopalveluita ei tarvita tällä kertaa!
Ja tietenkin meidän rantatiimiin kuuluvat kaikki perheenjäsenet ja ystävät, jotka jaksavat lähettää meille/jollekin crewsta sähköpostia ja terveisiä. Sähköposti avataan joka päivä kaksi kertaa ja aina jännittää, onko kenellekään viestiä. Erityistä huomiota aiheuttaa, jos joku saa sydämillä merkittyjä viestejä! Olenkin miettinyt, pitäisikö meidän aloittaa Jaakon kanssa kirjeenvaihto Defyrin meilissä, jotta myös me saisimme rakkaita terveisiä meilissä…
MISTÄ YLITYSTÄ VOI SEURATA?
Kirjoitan blogia säännöllisen epäsäännöllisesti myös mereltä, joten www.saaressa.com –osoitteesta voi lukea uusimmat kuulumiset. ARC Europen sivuilta voi käydä katsomassa Fleetvieweria, jossa näkyy sekä meidän sijaintimme Atlantilla, että myöskin koko muun fliitin nopeudet, sijainnit ja sijoitukset. Fleetviewer löytyy täältä. Veneitä on mukana 37 kappaletta, joten meidän Defyrimme löytyy joukosta helposti. ARC Europe julkaisee facebook-sivuillaan yleisiä uutisia veneiden etenemisestä.
NETTI MERELLÄ
Olen saanut parikin kysymystä, että miten netin käyttäminen onnistuu veneeltä käsin keskellä Atlanttia. Meillä on veneessä satelliittipuhelin, joka käyttää Iridium-satelliitteja. Pystymme myös lähettämään ja vastaanottamaan dataa satelliitin kautta. Datailu merellä ei ole aivan halpaa, vaan se maksaa 10usd/mega. Hinnat pysyvät aisoissa, koska käytämme lähinnä sähköpostia ja systeemimme pakkaa sähköpostit pieniksi, eikä esimerkiksi päästä kuvia tai liitteitä läpi automaattisesti. Päivitän myös blogin sähköpostilla, jonka blogini sitten julkaisee. Tämän vuoksi mereltä lähetetyissä kirjoituksissa ei ole ollenkaan kuvia ja en pääse lukemaan kommentteja. Sähköpostin lisäksi lataamme säädataa tarpeen mukaan. Grp-tietueen koko on noin 300kb, joten ihan mahdottomasti paketista siinäkään ei ole kyse. Iridium on toiminut todella hyvin, meillä ei ole kertaakaan ollut ongelmia saada satelliittiyhteyttä ja dataa lähtemään/vastaanotettua. Toivotaan, että sama tilanne säilyy!
SÄÄ
Ja vielä lopuksi sääkatsaus tiistain tietoihin perustuen. Meidän ei tarvitse mennä Forecasters cottagelle kyselemään miltä näyttää, vaan saamme ennustemalleja useammasta eri lähteestä. Mukavalta näyttää se, että kovia kelejä ei pitäisi olla tulossa. Tosin täytyy muistaa, että ennuste ei ylety koko purjehduksen pituudelle ja että mallit voivat muuttua nopeastikin. Tällä hetkellä näyttää kuitenkin rauhalliselta. Lähtöpäivänä tuuli on suorastaan hillittyä ja monet ovatkin pakanneet ylimääräisiä jerry-kanistereita dieseliä mukaan. Toivottavasti pääsemme kuitenkin purjehtimaan mahdollisimman paljon, sopivissa tuulissa. Taas pidetään niitä peukkuja!
Se on nyt kuulkaa niin, että Defyr kuittaa rannasta ja seuraavaksi siirrymme raportoimaan mereltä. Seikkailu odottaa!
Aika Bermudalla on kulunut huoltohommia tehdessä ja saareen tutustuessa. Olemme ehtineet myös ARCin järjestämiin muutaman juttuun mukaan ja tutustumaan muuhun fliittiin. Ja lähtöhän on aivan kohta, huomenna! Työlistalla oli tuulimittariongelman ratkaiseminen, peräsinrakenteen vahvistaminen, code-zeron fallin mastokiinnitys, takastaagin kiristäminen (säätövara ei riitä), vinssien huolto, keulapuomin kiinnityksen vahvistus, purjeiden tsekkaus ja pohjan pesu.
Bahamalta purjehtiessa saimme purjehommia aloitettua ja kun genaakkeri hinattiin mastoon pitkän tauon jälkeen, huomasimme että sen helminauha oli aivan liian pitkä. Meillä genaakkeri menee nykyään rullalle helminauhan ympärille, mikä on mielettömän kätevää! Helminauhaksi rullaa kutsutaan yksinkertaisesti siksi, että se näyttää helminauhalle. Niinpä pojat mittasivat oikeaa pituutta helminauhalle ja kun se oli hoidettu, purje rullineen levitettiin rantanurmikolle. Ohi käveli jonkin jenkkiveneen vanhempi seilori ja jäi katsomaan rullaa kiinnostuneena, hän ei ollut aiemmin nähnyt sellaista. Jaakko innostui tietenkin kädet puuskassa selittämään mitä he olivat tekemässä ja aloitti: ”We have too much balls, you see.” Pojat repeilivät taustalla, jenkki katsoi vähän hämmentyneenä ja Jaakko jatkoi selittämistä. Yhtä kaikki, helminauha saatiin lyhennettyä. Vielä sitä ei ole nostettu mastoon, joten pitäkää peukkuja, että nauha on sitten kanssa oikean pituinen, ettei kohta olla se vene, jolla on ballsseja aivan liian vähän!
TUULIDATAA, PLIIS!
Miehistömme uusin jäsen, Heikki, toi mukanaan Suomesta meille laatikoita. Ensimmäisestä löytyi Raymarinen mastoon laitettava tuulianturi. Jos vika tuulimittarissa olisikin jossain muualla, kuin anturissa ja jos emme saisi ketään sitä korjaamaan, niin toisesta laatikosta tuli apu numero kaksi, eli bluetoothilla pelaava järjestelmä, jonka saisimme mastoon joka tapauksessa. Sitten saimme vielä käsituulimittarin. Joten nyt dataa tulisi ainakin jollakin systeemillä!
Tässä kohtaa kiitämme ja kumarramme suomalaisen venetarvikeliike Marinean suuntaan. Olimme sopineet heidän kanssaan, että mikäli saamme oman systeemin toimimaan, voisimme palauttaa alkuperäispakkauksessa esimerkiksi bluetooth-laitteen ja saisimme vastaavan hintaisen lahjakortin liikkeeseen. Tämä oli meille todellinen helpotus, sillä tarvitsimme todellakin jonkun toimivan tuulimittarin, mutta varasysteemien ostaminen valmiiksi oli tietysti vähän hintavaa. Suomesta raahautimme osat sen vuoksi, että meillä ei ollut mitään tietoa löytyykö Bermudalta sopivia ja mihin hintaan.
Insinööri-Heikki tarkisti vielä jo meidän Jaakon kanssa mittaamat jännitteet ja vastukset. Vika ei löytynyt niistä, joten seuraavaksi asennettiin uusi anturi mastoon. Ja hurraa!!! Tuuliviisari ja lukemat plotterissa nytkähtivät näyttämään oikeita lukuja!
REIKÄ MASTOON JA PERÄSIMEEN!
Tähän hommaan saimme onneksi ammattikaverin, jolla oli meitä tehokkaammat porakoneet käytössä. Olimme jo yhden tekijän kanssa sopineet asian torstaina kun tulimme Bermudalle. Perjantaina hän ei enää vastannut puheluihin tai viesteihin, mukava tapa hoitaa asioita… Onneksi saimme toisen kaverin hommiin ja hän saapui lauantaina. Meidän piti saada coden fallille uusi kiinnitys mastoon ja siksi mastoon piti porata reikä. Lisäksi halusimme vahvistaa peräsimen kiinnitystä ja tämä kaveri porasi pultit siihenkin. Alle kolme tuntia häneltä, kun meillä olisi mennyt meidän akkuporakoneilla varmaan koko päivä…
Rigging-kaveri lähdössä mastoon, neljä tyyppiä kiskomassa. Yleensä Jaakko on kiivennyt mastoon itse ja olemme vain ottaneet löysiä pois. Nyt saatiin tosissaan kiskoa.Tuttu näky viime viikoilta, ukko Defyrin mastossa. Yleensä siellä on ollut Jaakko, parhaimmillaan viisi kertaa päivässä, kun tuulimittaria yritettiin tekohengittää toimimaan.Ylimääräiset pultit on laitettu edellisten väliin.
PÄÄTTYMÄTÖN KÖYSI JA VINSSIHUOLTOA
Siirsimme tosiaan storan sisäänvedon mastolta istuinkaukaloon niin, että mastolle ei tarvitse mennä, jos vaikka haluaa pienentää purjetta. Pieni juttu jäi vielä tekemättä ja se oli päättymätön köysi, jonka avulla vinssailu sujuu kuin leikki. Käytännössä köydestä piti tehdä ympyrän muotoinen lenkki, joka ei koskaan pääty. Tähän tarvitsimme vähän apua ja sitä tuli, kun Heikki saapui veneelle.
Päättymätön köysi on kohta valmis. Ossi kannustaa.Ville on ottanut vinssit haltuunsa ja seuraavalla legillä skuuttaaminen tapahtuu suorastaan itsestään, kun vinssit on niin vimpan päälle!
TAKASTAAGIN KIRISTYS
Edellisellä legillä vene tuntui todella löysältä. Kevyessä vastatuulessa se ikään kuin vapisi, mikä on aika epämiellyttävä tunne, kun nukkuu punkassa. Tämähän tarkoittaa, että riki on liian löysällä ja pääsee heilumaan liikaa. Ongelma vain oli, että takastaagia, ei saa kiristettyä enempää, sen säätövara kerta kaikkiaan loppui. Mutta ei hätää, Heikillä oli idea. Korvataan takastaagin viimeinen pätkä, jossa säätövara on, dyneemalla! Dyneema on köyttä, joka on todella kevyttä, mutta samalla se on erittäin vahvaa, paljon vahvempaa, kuin saman paksuinen vaijeri. Dyneemaa käytetään keveyden takia paljon kisaveneissä. Olemme jo aikaisemminkin nauraneet, että meillä on kyllä maailman eniten dyneemalla rikattu cruising-Bavaria, sillä dyneemaa on keulapuomin kiinnityksessä, mastossa ja kohta takastaagissa.
Takastaagi ei ole aivan vielä valmis (mikäs kiire tässä, lähtö on vasta huomenna!), mutta se on lähes valmis. Eilen veneellä oli kyllä sellainen kuorellisen dyneeman pleissauskoulu, kun Heikki näytti miten sitä käsitellään.
Kaunista jälkeä!Koko jengi seuraa miten kuorellista dyneemaa pleissataan.
Takastaagin hoitamisen jälkeen alkaa huoltohommat olla valmiina ja olemme valmiita purjehdukselle. Sääennusteet näyttävät todella hyvältä, pitäisi tuulla, mutta ei liikaa. Pidetään peukkuja, että pääsemme starttaamaan hyvissä tuulissa!
BERMUDAN KAUNIIT MAISEMAT
Pakko laittaa muutama kuva upeasta Bermudasta! Kaupungilla on pitkä historia ja rakennukset ovat vanhoja, mutta hyvässä kunnossa.
St George’sin kadut ja rannat ovat kauniita!Vanha ja uusi pyörä vierekkäin.Voi sen seppeleen rakentaa viinipullon korkeistakin! Idea seuraavalle joululle.Bermudalla on pieniä rantoja, joista esimerkiksi tämä pikkuinen salaranta näytti ihanan romanttiselta!St George’sin ympärillä on hylätty golf-rata, jota on ylläpidetty puistona. Aikaisemmin golfautoille tarkoitetut asfaltoidut reitit sopivat täydellisesti lenkkeilyyn. Välillä löytyi muistoja vanhasta kentästä, kuten tämä reiän 8 kartta.Oiii! Näytti mahtavalta, kun hevoset painelivat golf-kentällä…
Saavuimme Bermudalle aamulla torstaina. Bermudalla purjehditaan ensin tullilaituriin ja vasta tullauksen jälkeen saa edetä lopulliseen ankkuri- tai laituripaikkaan. Olimme jännänneet loppumatkan, ehdimmekö Bermudalle ennen koko muuta ARC-fliittiä, joka lähti liikkeelle Nanny Caysta puoli vuorokautta meidän jälkeen. Ajoituksemme oli täydellinen. Ehdimme ensimmäisten joukossa laituripaikalle, jota tarvitsimme muutaman maintenance-homman sujuvaan hoitamiseen. Laituripaikat jaettiin tulojärjestyksessä, joten loppufliitti joutuu ankkuriin, halusi tai ei. Mutta ennen kuin fiilistelemme Bermudaa (ja fiilisteltävää löytyy kyllä!), niin laitan tunnelmia ensimmäisen 800 merimailin ajalta.
Jaakko esittelee kokkaustyyliä Ninan tuliaisiksi tuomassa ihanassa kala-essussa. Pastaa tarjolla.Ossi ja Jaakon kokkaama hampurilainen. Jaakko ja Nina jakoivat kokkivuorot ja niin siinä taas kävi, ettei tarvinnut laihtua tämänkään purjehduksen aikana…Seilaus Bahamalta Bermudalle oli kyllä melko iisi. Tuulet olivat koko ajan sopivia, tosin tuulimittarin puuttumisen vuoksi emme tiedä kuinka sopivia ne olivat. Mutta täytyy sanoa, että vaikka kulmassa eläminen oli välillä hyvin ärsyttävää, niin tämä oli elämäni helpoin useamman päivän putkeen kestävä kryssipaketti!Näimme kerralla horisontissa kaksi laivaa! Aikamoinen tapaus! Kala ei syönyt, vaikka uistinta vaihdettiin joka päivä ja kokeiltiin erilaisia kalamiehen kikkoja. Yksi lintu meinasi syöksyä vieheeseen kiinni, onneksi jätti väliin.30 0000 merimailin juhla. Pakko myöntää, että tätä kuvaa varten piti vähän retusoida. Ajoimme ihan tolkuttoman huonoilla vauhdeilla purjeilla, koska tuuli oli lähes kuollut ja meillä ei ollut kiire mihinkään. Spiidit oli niin huonot, että kuvaa varten piti ottaa puolitoista solmua apua Volvo Pentasta!Cheers Defyr!! Ninan vahtivuorolla ylitämme 30 000 merimailin rajan ja syömme karkki/sipsiherkut.Musahetki. Merellä oli aikaa puuhastaa kaikenlaista. Vuorossa musahetki ja meikä punahilkkana kuuntelemassa.Ville soittaa, harmonikkaa… Ossi toi mukanaan kitaran lisäksi myös harmonikan.
PURJESÄÄTÖÄ
Ihan pelkästään lekotteluksi meidän purjehdus ei mennyt. Päätimme tsekata miten genaakkerin rulla toimii. Genaakkeri ei ole ollut mastossa edellisen ylityksen jälkeen, jossa se meni kahtia. Korjauksen jälkeen meillä on ollut Karibialla kovat sivutuulet (10-15 m/s), joissa ei olla genaakkeria nostettu ylös. Nyt nostettiin sekä code zero ja genaakkeri. Genaakkeri on meillä rullalla, mutta rullan helminauha oli aivan liian löysä ja lisäksi purjeesta löytyi kaksi pientä reikää teipattavaksi. Näistä tuli korjaushommat Bermudalle. Code Zerolla purjehdimmekin pätkän (aivan väärään suuntaan, mutta oli niin kiva mennä codella kevyessä tuulessa!).
Ville säätää genaakkerin kanssa.
Ja kun säätäminen on aloitettu, ei sitä kannata lopettaa! Meillä iso-purjeen sisäänrullaus tehdään mastolta ja olemme joskus miettineet, että pitäisi tuoda purjeen sisäänveto sitlootaan. Virtauslanka-blogin A-P:kin kävi jossain vaiheessa kommentoimassa blogissani, että miten he ovat asian ratkaisseet. Niinpä Jaakko sai helteessä inspiraation ja hommaa ruvettiin hoitamaan. Ja tittidii, pienen ahertamisen jälkeen oli meillä oli storan sisäänveto sitloodassa!
Testivinssausta ja spekkailua. Kyllä se purje tulee sisään!!
Lopuksi lähestyimme Bermudaa moottorilla, sillä tuuli loppui täysin. Viimeinen yö oli kunnon rullausta, ilmeisesti kukaan muu ei nukkunut kunnolla, paitsi minä. Mikä on aika hämmästyttävää, koska olen varmaankin veneen helpoiten merisairastuva tyyppi.
Nina ja Ossi viimeisellä vahtivuorolla.Defyr satamassa. Olemme se vene, jossa on neljä ARC-lippua!
