Vanhan kairamme terä on täydellisen tylsä. Eräs saaristolainen yritti saada sillä reiän jäähän tässä viikko sitten ja totesi, että tästä ei tule mitään. Hän vinkkasi minulle, että pitää hommata uudet terät. Sitten hän kyllä totesi perään, että ”Voisithan tietenkin teroittaa nämä terät rälläkällä, kyllä se varmasti onnistuu!” Tuijotin miestä ja mietin, että puhuiko hän todellakin minulle. Minä teroittamassa rälläkällä pikkuruista kairan terää, ei ollut kovin uskottava mielikuva. Totesin vain että ahaa, vai rälläkällä, hyvä tietää ja laitoin kairanterät mielikuvitusostoslistaani.
Kairakaupoilla
Tiedättekö, pääkaupunkiseudulla ei ole kovin helppoa ostaa kairaa. Saati sitten kairan teriä. Ensin marssin K-markettiin ja kysyin kairan teriä. ”Ai niinkun jääkairan?” Kyllä juuri sellaista tarkoitin. Eipä löydy teriä. No voisinko ostaa ihan sitten käsikairan? ”No löytyy vain tuo tuossa” ja myyjä osoitti yhdistelmää, jossa oli kiinni Makitan porakone ja himmeä kairahärveli. Reikä tulisi varmasti nopeasti, mutta nyt ihan tavallinen kaira riittäisi. Bauhausissa ei ole kairoja ollenkaan. Soitto IKH:lle oli toiveikas. Myyjä marssi oikealle hyllylle ja kertoi, että varateriä oli. Leveys 200 milliä. Öö, hetkinen, ei edes koko kairani ole niin leveä, saati sitten yhden lavan terä. Selvisi, että nämä olivatkin vähän tukevampaa tekoa oleviin kairoihin. Lopulta Biltema oli oikea paikka. Ostin ensin terät vain tullakseni kotiin ja huomatakseni, etteivät ne sovi meidän kairaan. Sen jälkeen kävin ostamassa uuden kairan, johon nämä varaterätkin sitten aikanaan sopivat.
Tässä kairassa on kääntyvä jatkovarsi. Ihan hyvä ja kävi ihan tajuton tuuri, että olin ostanut edellisenä päivänä paketin jakoavaimia ihan muuhun tarkoitukseen. En ollut varautunut siihen, että tarvin jakaria kairan saamiseksi toimintakuntoon.
Jään paksuus
Kävelin uuden kairani ja mittaustikun kanssa jäälle kaueammas rannoista. Nyt tehtäisiin ”virallinen” jään paksuuden mittaus. Koska meillä on tässä talossa myös mittanauhat AINA hukassa, minulla oli mukana vanha kunnon kouluviivoitin, jolla saadaan sitten jään paksuus selvitettyä.
Apurit tulivat mukaan testaamaan uutta kairaa. Etenkin nuorempi on aina innoissaan jään poraamisesta.
Läpi meni! Uusi kaira tuntuu todella hyvältä! Tukeva ja kairailu onnistui vikkelästi!
Lumet pois mittausalueelta.
Mittatikkuna toimii tällä kertaa verkkoaidanpidike, jonka löysin takapihalta. Sen päässä on sopiva pylpyrä, joka pysähtyy mitatessa jään alle.
Tässä tulos! Jää on tässä kohtaa 36 senttiä paksua!
Näimme kaksi hiihtäjää jäällä. Tuntuu siltä, että lämmin ilma on karkottanut osan jäällä kulkijoista ja porukkaa on liikkeellä vähemmän. Voihan se johtua myös harmaasta säästä.
Lopuksi laitettiin rantalepän pätkä reikään, jotta kukaan ei pelästy jäälle kairan reiästä tullutta vettä.
Virallinen mittaus on siis 36 senttiä. Tosin vain yhdestä paikasta, täytyy käydä katsomassa pari muuta kohtaa myöhemmin. Jäätä on yli 5 cm enemmän kuin viime vuonna samaan aikaan. Pakko kuitenkin sanoa vielä varoituksen sana. Jää on petollista ja sen määrä voi vaihdella paljon lyhyenkin matkan välillä. Vaikkapa lumipenkan alla on voinut olla niin suojaisaa, että jäätä ei ole muodostunut hyvän eristeen vuoksi niin paljon kuin viereisessä paikassa.
Tänään lähdemme jäälle koirien kanssa katselemaan miten paljon lunta on ehtinyt tupruttaa parin päivän aikana. Lumi on ainakin todella märkää ja jäälläkin on paikoittain vettä, joka on noussut railoista jään pinnalle. Tätä lämpöä ei kuitenkaan kestä viikkoa pidempään, kun sitten alkaa uusi kylmempi jakso ja ainakin yölämmöt menevät taas mukavasti pakkasen puolelle.
[line]
SEURAA SAARIELÄMÄÄ:
[share title=”Jaa facebookissa” facebook=”true” ]
Keskiviikkona jään päällle nousi usvaa. Ehdin ottaa muutaman kuvan ennen kuin se hälveni pois.
Seuraava aamu näytti aluksi juuri niin harmaalta kuin kaikki muutkin aamut. Hetken kuluttua se oli jotain aivan muuta. Upeat värit leiskuivat taivaalla punaisen, oranssin ja keltaisen sävyissä!
Torstain työpäivän jälkeen kävelin kotiin ja tiesin Jaakon auranneen jäätietä aamulla. Tie kannattaa aurata aika lailla samantien kun lunta on tullut, jotta mönkkärillä auraaminen pysyy mukavana touhuna. Ja juu, tämä jäätie ei ole mikään pikkupolku! Jaakko on innostunut auraamisesta.
Ja mikä kotona odottikaan!! Oma luistinrata! Jaakko oli aurannut minulle luistinradan, vähän suloista… Jää on vähän röpöliäistä, mutta eikähän siinä voi luistella.
