Tänä vuonna meri jäätyi niin, että mukana oli myös lumisohjoa. Kun kolasin luistelujään esille, sai jouluna vielä ihan kivat luistelut, mutta sen jälkeen vesisade rummutti luisteluradan pinnan aivan rosoiseksi. Tänä vuonna päätin, etten luovuta luistelujään suhteen, vaan päätimme koittaa jään pinnan jäädyttämistä merivedellä. Olimme sopivasti lomalla loppiaiseen asti, joten oli aikaa värkkäillä. Lisäksi siskontyttö oli tulossa kylään ja kyllähän nyt sitä varten pitää luistelujää olla valmiina!
Pumppu ja metri letkua
Kun sitten tapaninpäivänä olimme valmiita koittamaan jäädyttämistä, oli rapiat seitsemän astetta pakkasta. Meillä on vesipumppu talon alta pumpattavaa vettä varten ja se oli ollut sisällä sulamassa. Mutta mitä unohdettiin sulattaa, oli pitkä vesiletku. Se siirrettiin kylppäriin kuivumaan, mutta tälle illalle siitä ei ollut iloa. Päätimme siis lähteä liikenteeseen pumpulla ja metrin pätkällä letkua.
Jaakko rakastaa käyttää moottorisahaa, myös pumpulle sopivan jääaukon tekemiseksi!
Jäätä oli kotipihassa mukavasti. Palalla on paksuutta yli 15 cm.
Pumppu toimii ihan loistavasti ja sylkee jäälle hyvin vettä kentälle!
Vesi piti saada leviämään kentälle ja siihen otettiin käyttöön lumikola. Oikeasti, kolasin vettä noin puolitoista tuntia ja lopputuloksena lihakset oli aika hellänä!
Vroom, vroom!
Käsipeliä parempi oli tietenkin mönkijä. Harmi vaan, että Jaakko sai mönkijän iskuun vasta sen puolentoista tunnin jälkeen. Katsos kun kauha oli unohtunut pihalle ja jäätynyt multakasaan. Ei lähtenyt irti millään ja Jaakko joutui hakemaan kauhakuormaajan, jotta kauha saadaan maasta. Kauhakuormaajasta loppui diesel kesken kaiken. Sen jälkeen se ei enää lähtenyt käyntiin. Ja niin edelleen. Tosiaan sen puolentoista tunnin päästä mönkkäri oli siis jäällä. Mutta, se olikin loppupeleissä huono juttu, vaikka sillä saikin lumisohjon tehokkaasti pois kentältä. Vesi oli ehtinyt jähmettyä 1,5h aikana sen verran, että se ei enää levinnyt kauniisti aivan tasaiseksi pinnaksi.
Pari jäädytyskierrosta lisää
Kummitytön vierailu läheni ja koska ennusteet näyttivät lämpötilan sahaavan vielä plussallekin, tehtiin seuraava jäädytys aikataulupaineiden vuoksi vähän huonossa kelissä. Mittari näyttii nollaa ja vesi alkoi jäätyä vasta yöllä, siitä ei tullut aivan täydellinen. Tällä kertaa oli kuitenkin letku käytössä ja voi jestas, miten nopeasti (ja kevyesti) homma kävi!
Valopää pimeissä kasteluhommissa!
Ja vielä kolmas kerros lauantaina 4 asteen pakkassäässä. Tästä tuli paras lopputulos.
Vinkki vitoset
- Jää kannattaa putsata mahdollisimman tarkkaan lumesta, mutta siitä huolimatta vettä levittäessä muodostui sinne tänne veden ja lumen sekoitusta, joka olisi jäätyessään huonoa pintaa luistelulle. Sitä kolataan pois luistelukentän laidoille.
- Jos pakkasta on enemmän, levitä vesi nopeasti kolalla, ettei se ehdi jähmettyä. (Jos siis ei ole letkua, joka varmaan kaikilla normaaleilla ihmisillä on sulatettuna, jos sellainen ylipäänsä talosta löytyy!)
- Letku on parempi kuin kola, mutta kolallakin tuli aika hyvää jälkeä!
- Paras jää tulee kuulemma niin, että jäädytetään ihan ohut kerros kerrallaan. No meidän eka jäädytys ei tosiaan ollut sellainen, joihinkin kohtiin vettä tuli viitisen senttiä. Toisaalta näin saatiin jäätä vähän tasapainoon, sillä se oli elänyt aika paljon veden noustessa ja laskiessa Aapelin vaikutuksesta. Joten tässä kohtaa kannatti rikkoa sääntöä.
- Merellä jää elää ja esimerkiksi railoista valuu vesi pois. Sellaista se vaan on. 🙂
- Meidän mielestä paras jäädyslämpötila oli noin 4 asteen pakkanen.
Jää tositestissä!
”Tää on vaikka kuinka hyvä!” Milla antoi meidän jäälle hyvän arvosanan, vaikka toinen pää kentästä oli vähän huonoa ja parissa oli röpöliäistä. Vaikka kentän laittamisessa oli vähän hommaa ja sääennusteita katsomalla siinä ei ollut vielä mitään järkeä (ensi viikolla sataa taas vettä), oli luisteluhetkemme niin hauska, että taatusti kannatti!
Kaaduin myöskin niin upeasti taaksepäin, että herää kysymys siitä, että kenellä se kypärä olisi pitänyt olla. En jotenkin hiffannut, että siellä kentän ulkopuolella oli aivan yhtä liukasta ja luistimet vain häipyivät yhtäkkiä eteenpäin, kun minä jäin paikalleni. Jestas, mikä ilmalento! Eikä voinut edes kiroilla, mikä tutkimuksien mukaan helpottaisi kipua. Tästäkin huolimatta, ihan parasta!
Give me high five!!
Yhellä jalalla!! 
Hullua pyörimistä!
Homma oli todella vaivan väärti ja uusi jäädytys tehdään ensi viikonloppuna, kun plussasäät jäävät taakse. Tavoitteena on oppia sirklaamaan taaksepäin tänä talvena… Taito on jäänyt jonnekin lukiojäille!
[line]
Aikaisemmat pihaluistelut:
Jouluaaton lyhyt luistelu Jaakon kanssa. (Jaakon vaaka on niin hieno!)
Todiste viime vuodelta, sitä sirklausta taitaa joutua hetken harjoittelemaan…
[line]
SEURAA SAARIELÄMÄÄ:
[share title=”Jaa facebookissa” facebook=”true” ]
Kaverukset potkuttelevat ilmatyynyaluksen reittiä kohti jään reunaa.
Jään reuna tuli vastaan Julholmin kohdalla. Me vietimme retkitauon sen viereisellä luodolla. Miten ihanaa oli nähdä auringon valossa kimmeltävä meri!
Joutsenet olivat parkkeeranneet myös avojään reunalle.
Keli oli vimpan päälle upea. Se houkutteli paikalle myös muita ulkoilijoita. Tänä vuonna jäällä on näkynyt aika paljon pyöräilijöitä. Retkiluistelijat, kävelijät, hiihtäjät ja lenkkelijät tulivat myös vastaan meidän potkutellessa kelkoilla.
Tätä voi kutsua jo joukoksi. Luodolta oli hauska katsoa miten retkiluistlijoiden letka eteni.
Avovettä ja jäälauttoja. Nice!
Pipo vahtii, ettei Jaakko tipu jäihin. Pitihän siellä laidalla käydä koittamassa kuinka paksua jää on (10-30cm eri paikoissa).
Kevätonnea!! Aurinkoa, ulkoilua ja lupaus keväästä! (Okei, en ollut katsonut sääennustetta maanantain kohdalta, joten en tiennyt MITEN paljon tätä lunta tuolta tupruttaisi!)
Kyllä siellä kajasta vähän valoa! Kauniit värit matkalla Lehtisaareen.
Tässä on Jaakon äidille kauhukuva! Näyttää vähän hurjemmalta kuin olikaan, sillä jää oli paksua ja kiinteää.
Sunnuntaina meillä oli tuuria! Olimme Högkopplanin eteläpuolella, kun takaa alkoi kuulua jylinää ja ilmatyynyalus lähestyi meitä jäältä. Näimme kuinka se laskeutui veteen ja nousi sieltä takaisin. Olisikohan ollut jonkin sortin harjoitukset menossa?
Etelärannoilla oli jo reikiä jäässä.
Maisemat olivat aivan huimat. Emme päässeet mihinkään etenemisen ennätystenkirjaan, sillä joka puolella oli vain niin kaunista, että oli pakko pysähdellä…
Jää ei ole aivan joka paikasta parhaassa iskussa. Valkoisen osan läpi luistin painuu helposti ja jää on paikoin vähän pehmeää.
Koirat olivat täpinöissään. Mikäs mikäs tämä juttu onkaan!
Ensin ne seurasivat minua ”radalla”, mutta hyvin pian vanhempi koira totesi, että kaislikossa on kiinnostavampaa ja se katosi rantapöpelikköön.
No mitenkäs itse luistelu meni? Pienen haparoinnin jälkeen sain kiinni sirklaamisesta ja pystyin tekemään kahdeksikkoa. Vauhti ei ole kova ja vähän joutuu väistelemään jään huonoja kohtia. Hetken kuluttua tuntui jopa melkein luontevalta!
Kunnes tökkäsin terän jäähän ja kaaduin suorin vartaloin eteenpäin jäälle. Onneksi minulla on kaksi lohduttajaa, jotka tulevat välittömästi paikalle tarkistamaan tilannetta (vai hakemaan nameja?). Kaatuminen unohtuu nopeasti, vaikka sattuukin enemmän kuin pentuna!
Harjoittelin vähän liukumista niin, että jalat on peräkkäin samalla linjalla. Onhan ne, melkein… Koitin myös yhdellä jalalla ja hyvänen aika, ei se kyllä mennyt ainakaan suoraan!!
