Syksyn viimeinen veneretki ja mahonkiveneen nosto

Mahonkivene nostettiin hyvissä ajoin syksyllä

Mahonkivene on ollut telakalla jo kohta kuukauden päivät. Syksy on tosiaan mennyt nopeilla loikilla eteenpäin. Kuukausi sitten näytti siltä, että alkaisi tulla ensimmäisiä pakkasöitä ja päätimme nostaa mahonkiveneen. Toki piti tehdä vielä yksi retki ennen nostopuuhia. Onneksi kyseiselle viikonlopulle sattui kaunis päivä. Jaakko oli lähdössä kavereiden kanssa viikonlopun viettoon, joten lähdimme ajamaan mahonkiveneellä lauantai-aamuna kaupunkiin, josta Jaakko jatkoi matkaansa eteenpäin. Suoraan emme tietenkään menneet, vaan ensin hoidettiin retken eväsosuus Saaristokaupalla. Kaakaota, juustopatonkia ja pannukakkua painavempina lähdimme kohti kaupunkia.

Saaristokaupalla oli viikonlopun parlamenttikin paikalla ja pääsimme vaihtamaan kuulumisia. Kaupalla on kyllä iloinen meininki! Ja herkullinen kaakao. Ja juustoleivät. Ja pannari.
Mahonkivene kaupan laiturissa. Saimme jälkitoimituksena isältä hyttiin ovet ja taittopöydän. Tänä syksynä emme ehtineet testaamaan retkiominaisuuksia, mutta ensi keväänä sitten!
Kävi selväksi, että Jaakko sai nauttia parhaasta veneilykelistä. Kun ajoin Lauttasaaresta kohti Melkkiä, näytti Espoon päällä olevan synkkä pilvi. Seuraavaksi varustan mahonkiveneen jollain paksulla viltillä, jonka voi kietoa jalkojen lämmikkeeksi. Sain kuitenkin väistettyä vesisateen, joten siitä plussaa!
Mahonkiveneen nosto

Seuraavana päivänä meillä oli edessä mahonkiveneen nosto. Olimme päättäneet nostaa veneen omalle tontille, jotta huoltotyöt menisi sitten sujuvasti. Aiemmin emme olekaan nostaneet tällaista puuvenettä omaan pihaan, joten operaatio piti valmistella hyvin. Meillä on melko hyvä rantakallio veneen nostamiseen, mutta se on vähän jyrkkä ja liukas. Mönkijä yksistään suttaa kalliolla, joten kiinnitimme mönkijän vinssin Gehlin kauhakuormaajaan, joka oli kalliolla painona.

Alkuasetelmat. Kaikki on valmiina. Sitten alkoi sataa ja tuulla ihan älyttömästi, joten pidimme ruokatauon.
Kun kallio oli sopivasti liukastunut sateesta, alettiin hommiin. Jaakko ajoi veneen trailerin perään ja minä vinssasin sen trailerin päälle. Siinä vinssatessa mietin, että miten tämä nyt taas näin meni. Jaakko seisoi veneessä ja ihmetteli, että eikö vene liiku ollenkaan, kun minä pyöritin hulluna vinssikampea.
Jaakko ajoi ensin mönkijää ylös kalliota pitkin niin pitkälle kuin se liukasta kalliota myöten onnistui. Mönkijän vinssi on oikeasti todella kätevä, sen avulla nousee isompikin kuorma. Mutta tällä kertaa tämä tekniikka ei vienyt tasaiselle maalle asti.
Niinpä minä istuin Gehlin puikkoihin ja vedin koko ketjun peruuttamalla kallion päälle. Tämä kombo nousi kalliota ylös kuin leikkiä vain!
Tämä oli niin helppo veneen nosto, että oikein piti ihmetellä, että voisiko joku vielä mennä pieleen! Vaikka olen sanonut sata kertaa, että Gehl myydään raksan jälkeen, niin onhan se myönnettävä, että tällä pelillä on kyllä käyttökohteensa!
Homma hoidettu!

Mahonkivene on paketoitu pressuvarastoon, johon rakensimme pienen lisäosan, että paatti mahtuu sisään. Siellä on sitten hyvä tehdä keväthommat, joita puuveneessä riittää.

SEURAA SAARIELÄMÄÄ:

Facebook

Instagram

Bloglovin

Mahonkiveneen haku saareen

Meillähän ei ole ollut sellaista kunnon venettä kevään jälkeen, kun myimme Huskyn uudelle omistajalleen. Huskyn kohdalla jouduimme tekemään valintaa sen välillä, että tuleeko raksalle keittiö vai myydäänkö vene. Minä valitsin keittiön, vaikka Jaakko ei ollut aivan varma oliko päätös järkevä. Nyt en ole minäkään, sillä koko kesä meni ilman venettä. Eikä sitä keittiötäkään ole vielä näkynyt.

No, jotain piti keksiä ja kun kävimme mökille, syntyi ajatus. Isällä mökin yhteysvene on vaihtunut puuveneestä alumiiniin ja tänä vuonna mahonkipaatti ei päässyt ollenkaan vesille. Me voisimme tietenkin tehdä tälle kauniille veneelle palveluksen ja päästää sen vankeudesta Espoon aalloille lipumaan. Seurasi neuvottelua ja mietintätuokioita. Lopulta isä lupasi veneen lainaan saatesanoilla: ”Se saisi tulla takaisin sitten yhtä hyvässä tai paremmassa kunnossa kuin mitä se nyt on…”

Meidän track recordimme isän veneiden kanssa ei ole erityisen hyvä, joten saatesanat olivat aiheelliset. Seurustelumme ensimmäisenä vuonna ja ensimmäisellä yhteisellä venereissullamme upotimme rantaveteen isän Busterin, rikoimme purkkarista genaakkerin ja hinasimme mahonkipaatilla merihätään joutunutta venettä sillä seurauksella, että veneen knaapi hajosi. Nyt olisi siis syytä ottaa tarkasti…

Veneenhakupaikka on ikimuistoinen

Lähdimme viime viikonloppuna hakemaan venettä Parattulasta, jossa meillä oli treffit isän kanssa. Mahonkipaatti on ollut säilytyksessä erään maatilan ulkorakennuksessa jo niin kauan kuin muistan. Minulle on jäänyt kaksi mieleenpainuvaa muistoa tältä maatilalta.

Ensimmäiseksi palaan lapsuuteen. Oli myöhäinen ja todella kylmä syksyilta, kun tulimme mökiltä ja mahonkipaatti nostettiin talviteloille. Sitä säilytettiin vanhan navetan ylisillä ja isällä oli tapana tehdä talvihuolto samalla kun vene nostettiin. Veneen peruuttaminen ylämäkeen navettaan onnistui huonosti liukasta mäkeä pitkin. Olimme leikkineet pihalla jo vaikka kuinka kauan, oli kylmä ja hirveä nälkä. Lopulta leikki ei pitänyt enää nälkää poissa ja kävin sanomassa äidille, että on ihan pakko saada jotain syötävää. Äiti kaivoi laukkuja ja löysi sen ainoan ruoan mitä meillä oli mukana. Weetabixiä. Ilman mitään nestettä. Pureskelin kuivaa vehnämössöä pahimpaan nälkään. Se tarttui kitalakeen ja oli vähän vaikea niellä. Sisulla meni alas ainakin vähän. Näin aikuisena minulla on lähes aina jotain vähän parempaa syömistä mukana tällaisilla reissuilla. Miksiköhän?

Toinen muisto on tuoreempi, vuodelta 2013. Olimme hakemassa Jaakon kanssa isän Busteria samasta paikasta auton perään. Maatilan isäntä tuli vähän seuraamaan meidän touhuja ja me päätimme vetää traikun käsin ulos hallista ja kiinnittää sen auton perään. Menin autolle vaihtamaan sandaaleita lenkkareihin, jotta en kompastuisi kenkiini. Kun kävelin takaisin hallille, syöksyi Jaakko veneen ja trailerin kanssa pientä alamäkeä suoraan automme takalokasuojaan. Sehän meni sitten kivasti. Isäntä pyöritteli silmiään ja tarkasti vaivihkaa Busterin köysien kiinnitykset ainakin pari kertaa ennen kuin lähdimme ajamaan pois pihasta.

Toivoin kovasti, että tällä kertaa pääsisimme vähemmällä.

Maatilalla paattia hakemassa

Ajoimme maatilan hallipihaan ja sieltä se mahonkipaatti löytyi! Agendalla oli siirtää mahonkivene iäisyysvanhan trailerin päältä pukeille ja sitten rullata se siitä trailerille, joka kestäisi matkan Espooseen asti.

Siinä hän on, vanhan traikun päällä!
Vinssaa vinssaa!! Traikusta ei löytynyt kelan vapautinta, joten tämä oli hidasta touhua…

Happy faces ja homma done? No ei se ihan kivuttomasti mennyt… Kun mahonkipaatti oli pukeilla ja olimme peruuttelemassa uutta traileria sitä kohti, petti toinen tukena ollut tunkki. Huom. Minä ja Jaakko olimme kaukana veneestä. Paatti kellahti kyljelleen nurmelle. Hetken katsoin siinä, että voihan hemmetti. Mutta saimme veneen kolmistaan takaisin yllättävän helposti ja isän otteista päättelin, että tämä ei ollut ehkä sitten kuitenkaan ensimmäinen kerta. Onneksi alla oli pehmeää nurmea ja veneessä ei näkynyt mitään jälkiä.

Ruokaa Peterzenillä

Ajoimme mahonkiveneellä Peterzenin satamaan, jonka parkkipaikalla isä kävi vielä läpi veneeseen liittyviä asioita ja hommia mitä sille pitäisi tehdä jo syksyllä. Peterzenin ravintola ja myymälät olivat auki viimeistä viikonloppua, joten kävimme siellä syömässä ennen kotimatkaa. Iloinen yllätys oli myös, että vaate- ja sisustuskauppa olivat auki pitkälle ilmoitettujen aukiolojen jälkeen. Ehdimme ostaa lyhdyn ja pari vaatetta. Täytyy kyllä kehua, miten upeasta Peterzenin satama on kehittynyt vuosien varrella ja heidän vaatevalikoimansa on muuten aika täydellinen!

Veneen lasku

Pääsimme kotiin yömyöhällä ja jätimme veneen laskun suosiolla seuraavaan aamuun. Ja se oli hyvä idea. Aurinkoisena lauantai-aamupäivänä oli mukava siivoilla vene ja tehdä pientä valmisteluhommaa.

Raksaimurilla tuli puhdasta.
Tulispa lisää lämpimiä veneilypäiviä!
Vesille ilman kommelluksia. Huomaa traikun takavalot. Aivan ihanat, kun noi saa ylös tolleen!!

Veneen laskeminen meni ilman kommelluksia. Mitä nyt emme meinanneet saada moottoria käyntiin. Mutta lähti sekin juuri sopivasti ennenkuin Vallisaaren iso yhteysalus parkkeerasi lähelle laskupaikkaa. Nyt sitten odottelemme niitä upeita syyskelejä, että päästään veneretkille!

SEURAA SAARIELÄMÄÄ:

Facebook

Instagram

Bloglovin

Venemessut 2020

Käytiin Jaakon kanssa perinteisesti Venemessuilla. Vietämme messuilla yleensä useamman päivän ja nautimme sekä veneistä että ruoasta. Tällä kertaa ehdimme messuille vain yhtenä arki-iltana ja toisen viikonlopun lauantaina. Mutta veneistä ja ruoasta nautittiin kyllä! Suosittelen piipahdusta Messariin vielä tänään, sieltä saa kesätuulahduksen harmaan sään keskelle! Tässä on poimintoja meidän messukäynneiltä.

Mönkijällä veneeseen
Alutec oli meille uusi tuttavuus. Tilava lautta, jossa oli juuri sopivan kokoinen hytti. Pohja 5mm alumiinia ja kyljet 4mm. Tämä olisi täydellinen yhteysvene ja sillä pystyisi ajamaan jäiden tuloon asti.
Alukin oli jo viime messuilla yksi meidän suosikki. Nyt siinä on myös keulaportti.
Arronetin isoin näyttelyvene oli täysiverinen työvene. Upeat sisätilat ja suuri keulatila. Mainos alumiinimateriaalin kierrätettävyydestä ei mahtunut kuvaan kokonaan, mutta hyvä nosto Arronetilta.
Lisää alumiinia
XO toi messuille uuden veneensä XO260:n. Se on vielä sisätiloiltaan kesken, mutta vitsit siitä tulee hieno! Hytin sisätiloissa mahtuisi helposti nukkumaan poikittain. Valkoinen väri XO:n veneissä on todella freesi!
Viime vuoden uutuus, Falconin hyttivene, toimii edelleen!
Fasterin työveneen luona oli jatkuvasti hyörinää ja pieniäkin messuvieraita.
Ja tässä vähän järeämpi työveneen runko! Sisältä vene oli aikamoista luksusta.
Kun meidän Busterista aika jättää, niin Rival olisi mielenkiintoinen vaihtoehto. Pohjassa on 5 mm alumiinia ja kyljissä 4 mm. Busterimme kyljet ovat jo aika lommollaan jäissä ajamisesta, mutta eiköhän se vielä hetken kestä.
Ja loppuun vielä ihan todella kaunis alumiinikanootti! Tämä on kyllä niin hieno!
Vähän vanhempaa
Messuilla oli esillä myös kunnostettavia ja kunnostettuja veneitä. Kuinkahan paljon vasemmanpuoleisessa veneessä on jo tehty töitä ja miten paljon vielä tehdään, että se alkaa näyttää oikeanpuoleiselta?
Tällanen! Näitä on kuulemma edelleen silloin tällöin myynnissä nettiveneesse. Tällä taitaa pärjätä kelissä kuin kelissä!
Lasikuidulla retkeilemään
Finnmasterin Pilot Weekend oli todella isossa messutarjouksessa. Tätä venettä olemme katsoneet sillä silmällä, kun on mietitty retkivenettä.
Uivassa venenäyttelyssä näimme ensimmäistä kertaa TG 7.9:n. Se on todella upea retkivene tilavine sisätiloineen!
Bellan veneistä Patrol oli aiemmin suosikkimme, mutta nykyään pisteet menevät enemmän Raidin puolelle. Raidissa pääsee kätevästi hytin ohi keulakannelle ja keulassa on nukkumatila.
Targan uusittu 27 oli Jaakon mieleen ja olihan se näyttävä ilmestys! Täällä nukkuu tilavasti kokonainen perhe.
Axoparin uusi 370 oli upea! Takahytti on tilava, etuhytti on tilava ja ajohytti on tilava! Etuhytistä pääsi kannelle myös lokinsiiveksi avautuvien kattojen avulla. Kaikinpuolin upea vene!
Tänä vuonna Marinon suloiset veneet olivat saaneet myös trailerit sävysävyyn!
Tämä ei ole ihan kategoriassa retkivene… Aivan upea ja kaunis ZeroEmission!
Kaikkea muuta
John Nurmisen osasto oli näyttävä. Se kannattaa käydä tsekkaamassa. Upea meri ei pääse aivan oikeuksiinsa kuvassa!
Marinetekin laituripollarit, joissa on valot! Tämä olisi upea juttu pimeässä rantautuessa.
Ortliebiltä on tullut uusi reppumalli ihanissa väreissä. Tietenkin vedenkestävä ja juuri sopivan kokoinen edellisen reppuni tilalle! Edellinen reppu on nyt 10 vuotta vanha ja alkaa murentua käsiin. Ehkä tästä tulisi hyvä seuraaja.

Venemessut on niin hyvä paikka käydä unelmoimassa uusista veneistä, tarvikkeista ja tapailla ystäviä. Täällä valkenee aina se, että ihmisellä pitäisi olla monta venettä. Pienehkö ja nopeakäyttöinen alumiinikoppivene yhteysveneeksi. Pieni avovene alumiinista jäänrikkolaitteeksi ja nopeakäyttöiseksi yleisveneeksi. Sitten tarvitaan retkivene moottorilla ja vielä toinen purjeilla. Tai en tiedä tarvitseeko, mutta näistä minä unelmoin! Sitten puuttuu vain vähän pätäkkää ja aikaa käyttää kaikkia näitä veneitä!

SEURAA SAARIELÄMÄÄ:

Facebook

Instagram

Bloglovin

Aina kannattaa mennä venemessuille

Tänä vuonna menimme Uivaan jo perjantaina. Työpäivän jälkeen olin aika lailla kuitti ja oikeasti mietin, ettei jaksaisi lähteä. Onneksi tajusin olla ihan hiljaa ja raahautua iloisen Jaakon perässä messuille. Suuntasimme ihan ensimmäiseksi syömään, sillä molemmilla oli kiljuva nälkä. Iltapäivän väsy ja ahdistus haihtui samaan tahtiin hampurilaisen hupenemisen kanssa ja näyttelykin alkoi näyttää kiinnostavalta! Meillä oli tärskyt kavereiden kanssa, joita yritämme yllyttää veneenostoon. Se tarkoittaa, että veneitä katsottiin hartaasti ja neuvoa-antavat välikaljatkin piti ottaa. Työpäivän jälkeisessä illassa emme ehtineet nähdä läheskään kaikkea mielenkiintoista, mutta tässä messutunnelmia perjantailta.

Aina pitää omasta ottaa kuva! Tai siis tämä yksilö ei ole meidän, meillä ei ole mustat teipit. Mutta hieno ja hyvä on edelleen!
Alukin. Tämä on kyllä oikeasti tosi hieno paatti. Siinä rupeaa olemaan kaikki, mitä me tarvitsisimme veneeltä. Tästä on tiukkaa haaveilua, eikä vain meillä. Koska oman lompakon paksuus ei juuri nyt riitä venekaupoille, olemme markkinoineet tätäkin paattia kavereille. Päästäisiin ainakin kyytiin!
Sting ei suurinpiirtein edes heilahda, kun kyytiin hyppää, se on niin vakaa. Tämä paatti olisi nerokas yhteysveneeksi suojaisalle mökkimatkalle. Tavarat vain huolettomasti sisään ja sadesäällä saa kopista suojan. Erityisen nerokkaan tästä tekee hinta, paatin sai 50 heppaisella koneella jonkin verran yli 20 000 eurolla. Ja taatusti mahtuu kalastamaan tuossa takatilassa.
Ockelbo nähtiin ensimmäisen kerran helmikuun messuilla, nyt se oli vedessä. Paljon on saatu venettä tähän pituuteen, mutta me tarvitsisimme sen kahden hengen nukkumatilan.
Suomalainen Aaltomarine oli tuonut veneensä näytille. 750 Cabiiniversiossa on walkaround-hytti ja kuulemma sen sisi myös pidempänä versiona.
Ei myrkkymaalia veneen pohjaan! Docky auttaa kätevästi leväongelmassa. Ja tärkeä juttu, veneen saa tietenkin ylös sähkövinssillä!
Kahden veneen ohjaamossa Jaakolla on ollut erityisen mairea hymy. Toinen on XO270.
Toinen erityisen mairea hymy irtosi täällä. Kaupunkinäkymästä voi päätellä, ettei olla ihan matalan veneen ohjaamossa.
Nordhavn 64 Sweet Hope. Normaalisti en ole mikään jättimoottoriveneiden ystävä, mutta tässä veneessä on tyylikkyyttä. Ja sisällä tilaa niin paljon, että oksat pois! Esittelemässä oli veneen omistajat, jotka olivat todella sydämellisiä. He operoivat venettä kahdestaan ja sitä on mahdollista chartata. Kannattaa käydä katsomassa!
Ja kun puhutaan veneistä, joissa voisi asua…. Kaunis oli tämäkin X!
Ja sitten TG. Nyt täytyy kyllä sanoa, että tässä on retkeilijän vene. TG on venyttänyt koppia ja uhrannut etuavotilasta kunnon lohkaisun nukkumatilalle/wc:lle. Rohkea veto! Ja kannattava. Sillä meitäkin on, jotka eivät varsinaisesti hengaile siellä etuavotilassa, vaan arvostamme lisätilaa. Etutilan wc on myös loistava lisä retkiveneeseen, sillä yöpymispaikkoja luonnonsatamissa ei tarvitse valita sen mukaan onko saaressa huussia. Varsinaisessa kopissa on kokoa sen verran, että siellä on todella mukava viettää aikaa retkisatamassa.
Kuin pisteenä i:n päälle. Ankkuria ei tarvitse kolistella esiin mistään penkin alta, se näyttää tarpeeksi isolta ja siinä on sähkövinssi. Minä haluan tämänkin veneen! Totalvene ennusti, että TG:n ovella on jonoa, kun 7.9:n valmistus aloitetaan. Olen kyllä aivan samaa mieltä. Kannattaa toimia vikkelästi, jos tämän veneen haluaa ensi kesäksi.

Kun kello löi kahdeksan, huomasimme, että yksi laituri jäi katsomatta kokonaan, emmekä olleet ehtineet kauppakojuihin. Toisin sanoen messuilla oli jälleen kerran enemmän katsottavaa kuin mitä ehdimme kokea. Niin ja en ehtinyt syömään belgialaista vohvelia, jonka mainoksen näin! Tänään ehtii vielä messuille löytämään omat veneunelmat. Minä siirryn kasvihuoneen puolelle tekemään puutarhahuoneen puolelle ja yritän hillitä aina messujen ympärillä nousevaa venekuumetta!


SEURAA SAARIELÄMÄÄ:

Facebook

Instagram

Bloglovin



Tuokiokuvia Vene-messuilta

No emmehän me malttaneet jättää Vene-messukäyntiä vain yhteen kertaan. Pakkohan sinne oli mennä vielä eilen uudestaan, kolmannen kerran! Joku voisi ihmetellä, että minkä takia me luuhaamme siellä niin usein. Messut ovat isot ja siellä on paljon nähtävää, mutta ennen kaikkea siellä näkee paljon kavereita. Emme ehkä niinkään kierrä messuja tehokkaasti veneestä toiseen vaan menemme minne nokka näyttää ja välille muistamme käydä syömässä ja kahvilla.

Muutama matkavene

Unelmoimme aika monenlaisista veneistä ja tällä kertaa kävimme tsekkaamassa muutaman matkaveneen. Jaakko innostui, että tällainenhan meidän pitää hommata! Niin monipuolisia paatteja ja voisi yöpyä missä vaan!

Klassikko! Targassa jousuisi nukkumaan eri pistopunkissa, mutta muuten se oli kyllä oikein soiva peli!

Seuraavaksi marssimme Sargon osastolle ja oikealla näkyvään 25 jalkaiseen paattiin.

Jaakko rakastui Sargoon. Edessä oli kunnon hytti ja vessa kannen alla. Keskihytti aukesi kätevästi kuskinpaikan taakse.

Yksi Vene-messujen voittajaveneistä oli Nimbuksen C9.

Nimbuksen hytti oli iso ja valoisa. Keulassa oli hytti ja wc. Aukeava kattoluukku tuo lisää valoa avaraan hyttiin.

Finnmasterin P7 Weekend oli edellisiä pienempi. Valoisa hytti, vessa ja keulamakuuhytti tekevät toimivan retkikokonaisuuden.

Weekendissä kuljetaan keulaan reunoja pitkin katosta kiinni pitäen. Ja katolle mahtuu ne suppi-laudat!

Viime vuonna kiersimme saaristoa Huskyn R8:lla ja kävimme muistelemassa tilavaa retkivenettä. Ja tässä tuleekin ongelma koppiveneeseen siirtymisessä. Omassakin Husky R7:ssa on todella hyvin tilaa nukkumiselle, tavaroille ja olemiselle. Kuomu tuo veneeseen ison ”hytin”. Tämän jälkeen kaikki pienempien koppiveneiden kopit tuntuvat nimenomaan pieniltä. Jaakolla on tietysti tähänkin ratkaisu. Pitää olla retkivene JA yhteysvene erikseen!

Anytecin cabiinissa hymyilytti. Kuskin ajoergonomia oli ihan huikea!

Hydroooo!

Ilmeisesti tämän hydrokopterin etukansi aukeaa ja sieltä voi vaikka kalastella tuolilla istuen. Matkustaessa tuohon tuoliin ei voi kyllä istahtaa.

Jaakon mielestä tämä Alutroll suorastaan huutaa hydrokopterin fööniä peräänsä.

Tarvikepuolella ja pari muutakin juttua

Kiersimme tarvikepuolta hieman laiskasti, sillä emme varsinaisesti ole lisätavaran tarpeessa. Mutta tarttui mukaan sentään kaksi vaatetta.

Olen etsinyt pidempää vetoketjuhupparia jo jonkun aikaa ja viime lauantaina sellainen löytyi! Puinkin sen samantien päälleni seuraavalle messupäivälle. Tällä hetkellä tuntuu, että hupparit ovat isolla taskulla ilman vetoketjua, joten tätä hupparia on metsästetty jo aika pitkään.

Kävimme jälleen Ursuitin osastolla. Vasemman puoleiset puvut meillä on ja kuolaamme säännöllisesti tuota oikeanpuoleista Active-mallia. Vaikka Geminollakin on mukava olla luistelemassa ja ulkoilemassa, niin uudempi Active on kevyempi ja siinä on käsittääkseni helpompi liikkua. Vielä jonakin päivänä sellaiset hommaamme!

Marinetekin osastolla oli aurinkokennosta virtansa ottava laiturivalo. Tämä kiinnosti meitä kovasti, sillä pilkkopimeällä olisi aika siistiä nähdä kaueampaa, että missä se laiturin kulma oikeasti on. Mutta toimisiko tämä silloin kuin eniten tarvitaan? Eli marras-joulukuussa? Alkoi kiinnostamaan!

Meillä on jo laituri, mutta kylläpä oli upea arkkulaituri näytillä messuilla!

Olihan nämä narufenderi nyt kerrassaan upeita!

Suppailua pääsi koittamaan Vesiurheilu.fi:n altaalla. Aika kätevä ja todella pitkä allas!

Laguunin wake-altaan takana oli aivan ihastuttava valokuvanäyttely, jonka on tehnyt siskokset Johanna ja Elina. Johannan jäänalaisista vapaasukelluksista olet ehkä nähnytkin videoita? Valokuvista näkyy lisää tietoa sivulla elinaandjohanna.com.

Kävimme kuuntelemassa Juho Karhun esitystä matkasta Norjan vuonoja pitkin kohti Huippuvuoria. Juho vaikutti niin symppikseltä kaverilta ja hänen etenemistään on ollut mahtava seurata. Kannattaa laittaa Juhon Alluring Arctic insta ja face seurantaan!

 

Messupäivä oli jälleen todella hienoa ja viikonlopun aurinkoinen ilma palauttaa uskon siihen, että venekausi on aivan kulman takana. Messuille ehtii vielä tänään sunnuntaina, jos haluat käydä imemässä itseesi kesäfiilistä!

 

 

[line]

SEURAA SAARIELÄMÄÄ:

Facebook

Instagram

Bloglovin

[share title=”Jaa facebookissa” facebook=”true” ]

 

Alumiinikoppiveneet Vene-messuilla

Piti lähteä heti ensimmäisenä lauantaina katsomaan veneitä messuille. Saimme mukaan kaverit, jotka meidän lailla unelmoivat alumiinisesta koppiveneestä. Niinpä kiersimme koko lauantain messupäivän lähinnä alumiinia ihastellen. Ja niitä alumiinikoppiveneitä oli ilahduttava määrä ja myös muutama sellainen, joita olimme tähän asti nähneet vain lehdissä.

Falcon C7

Aloitetaan suomalaisesta. Olimme odottaneet näkevämme Falcon C7:n jo Düsseldorfissa, missä sitä ei ollut vielä esillä, joten marssimme samantien Bellan osastolle katsomaan uutta koppivenettä. Siellä niitä oli kaksin kappalein, toinen kalastusvälineillä varustettuna.

Falcon on mukavan linjakkaan näköinen ja hytin pitkä ikkuna tuo koppiin todella hyvin valoa.

Mahtuisimme juuri ja juuri nukkumaan kahdestaan penkeistä muodostuvalle pedille.

Kopin ympäri oli helppo kulkea. Kattoräkkeihin olin jo pakkaamassa meidän kahta kovaa suppilautaa. Tämä taisi olla ainoa alumiinivene, johon ne saisi helposti katolle.

Veneen keulassa ja perässäkin oli mukavasti tilaa. Kaikenkaikkiaan veneessä tuntui olevan aika hyvin tilaa, vaikka olisinkin mielelläni venyttänyt koppia jompaan kumpaan suuntaan leveämmän sängyn saamiseksi. 6,55-metriseksi veneeksi tiloja oli kuitenkin aika hyvin!

Arronet

Seuraavaksi marssimme Arronettn osastolle. Nämä krouvit työveneet ovat aina olleet meidän shortlistillä. Niissä on vain yksi haaste, koppi on aika lyhyt ja esimerkiksi 20.5:ssa ei nukkuminen onnistu vierekkäin. Taitaa kuitenkin olla niin, että työveneenä paattia käyttävät nauttivat suunnattomasti sen tilavasta keulasta.

Hengailimme 20.5:ssa aika kauan ja taisi siinä venekuume roihahtaa ihan kunnolla ystävillämme!

Arronet 23.5:ssa pystyisi jo nukkumaan vierekkäin. Arvostamme myös mielettömän hyvää ajoergonomiaa sekä monesta räppänästä ikkunoihin puhaltavaa lämmintä ilmaa. Tämä paatti on luotu kulkemaan talvisempaankin säähän!Arronetilla on esillä myös isompi 30-jalkainen malli. Kannattaa käydä katsomassa, sillä se on tosi hieno. Ja iso. Arronet 30:n keulaan mahtuisi viettämään piknikkiä isommallakin joukolla!

Alukin C750

Alukinin veneitä olemme seuranneet lähinnä ruotsalaisista vene-lehdistä ja nyt näimme ne ensimmäistä kertaa livenä. Jee! Näitä saa jatkossa Boat worldiltä. Ihastuimme erityisesti isompaan C750:een, jossa oli kokoa niin hytissä kuin keulassakin. Loved it!

Näillä penkeillä istuessa ei voi kuin hymyillä…

Tähän mahtuu nukkumaan lähes omilla puolillaan (okei, kameran laaja linssi vähän huijaa pituutta penkkeihin). Kattoon avautuu iso luukku. Tykkäsin kyllä tästä paatista!

Ockelbo B21 CAB

Toine ruotsalaisvene, jota olemme saaneet ihailla vain lehtien sivuilta on Ockelbon hyttivene. Se on saanut ajo-ominaisuuksistaan valtavasti kehuja.

Valoisa hytti ja hyvin tilaa keulassa.

Ovisysteemi on hauska, halutessaan voi tuulettaa puolikkaalla ovella, jos vaikka liikaa lämpöä Suomen kesässä (ehkä seuraavan kerran 7 vuoden päästä taas?)

Sisällä ei ole tilaa nukkumiselle, mutta Jaakkohan alkoi jo suunnittelemaan miten sinne peti saadaan.

XO270

Jos olisimme se Lohjalainen veikkaaja, jonka tilillä on 15 miljoonaa loton jäljiltä, niin olisimme voineet hakea XO 270:n keulakabiinilla veneeksemme. Siinä on kyllä aika lailla kaikkea. Takana tilaa nauttia säästä, nukkumapaikat keulassa (ja myös kabiinissa), vessa ja vene on hyvä ajaa. Tällä ei tarvitsisi miettiä löytyykö satamaa, vaan voisi mennä juuri sinne minne huvittaa. No, perinteiset messuarvat jäivät vielä ostamatta, katsotaan miten niiden kanssa käy! (Messuarvat = ostamme yleensä pari arpaa, sovimme mikä vene ostetaan, jos voitto tulee ja menemme jonnekin kahvilla raaputtamaan niitä.)

Huhhuhuh! Olipa kyllä todella hienoja alumiinikoppiveneitä tarjolla ja näiden välillä spekuloimme sitten illalla ja katselimme kuvia. Messuilla oli myös Silver North ja Volzchanka, mutta ne tsekkasimme jo Düsseldorfissa, joten ne jäivät tällä kertaa väliin. Kovin paljon muuta emme ehtineet tänään kiertää, sillä kävimme jokaisen näistä alumiinipaateista aika tarkkaan läpi. Lisäksi jäimme suustamme kiinni silloin tällöin tuttujen kanssa. Ja messuthan ei ole pelkkiä veneitä, vaan aloitimme messut puolen päivän aamiaisella Fazerin kahvilassa. Suosittelen muuten kaakaota kermavaahdolla, se on todella hyvää siellä! Ja yritettiin sitä venekuumetta sammuttaa myös kuohuviinillä ja oluella, mutta vaikutus taisi olla päinvastainen…

Näillä eväillä me jatkamme alumiinivenehaaveiluja ja tämä ei tosiaan jäänyt ainoaksi messupäiväksi!

 

[line]

SEURAA SAARIELÄMÄÄ:

Facebook

Instagram

Bloglovin

[share title=”Jaa facebookissa” facebook=”true” ]