Tänään olimme matkalla Korppoosta Nauvoon päiväretkelle, kun saaren takaa eteemme ilmestyi upea purjelaiva. Olin hiljaa toivonut, että joku Tall Ship’s Race-veneistä osuisi jossain kohtaa reitillemme, mutta pidin sitä vähän epätodennäköisenä. Ja siinä se sitten oli, suoraan edessämme!
Päätimme heti poiketa reitiltä ja ajoimme lähemmäs katsomaan alusta. Purjealus on nimeltään Sedov ja se seilaa Venjänä lipun alla. Se on ilmeisesti Tall Ships Race-fleetin suurin vene. Itse alus on kohta 100 vuotta vanha, sillä se on tehnyt neitsyt-purjehduksensa 1921. Sedov on alun perin saksalainen alus, joka luovutettiin toisen maailmansodan jälkeen Venäjälle osana sotakorvauksia. Sitä on käytetty rahti-, merentutkimus- ja koulutusaluksena. Onkin huimaa ajatella, että se on seilannut maailman merillä jo kohta yhden vuosisadan ajan ja still going on strong!
Aika dramaattisen näköiset pilvet Sedovin ja pienemmän purkkarin yllä.
Veneen ympärillä pyöri ihailemassa ja kuvaamassa yksi jos toinenkin pikkuvene meidän lisäksi.
Mastossa näkyi yhteensä 17 purjehtijaa hommissa.Ei parane olla korkeanpaikankammoa!
Wau! Jatkoimme matkaa kohti Nauvoa naama messingillä. Purjelaivan näkeminen oli tosi mukava yllätys!
No Juhannuksesta on vierähtänyt jo tovi, mutta toisaalta tuntuu, ettei se kesä ole sen jälkeen kunnolla alkanut, joten on aivan ok muistella kesän ensimmäistä kunnon veneretkeä! Olimme saaneet kutsun Kotkaan ystäviemme perinteisille juhannusjuhlille. Heillä on mökki omassa saaressa, joten vähän kutkutteli lähteä matkaan veneellä. Idea oli mielestämme varsin loistava, aina siihen asti, kunnes huomasimme takaisintulokelin näyttävän todella ankealta. Juhannus-sunnuntaina puhaltaisi täysin vastainen tuuli suoraan nokkaan ja kovaa puhaltaisikin. Hetken pohdimme kannattasiko jättää veneily, sillä vastatuuliajelu moottoripaatilla ei ole maailman siisteintä, koirienkaan mielestä. No sitä pohdintaa kesti vain hetken, sillä perjantain lähtöpäivänä aurinko näyttäytyi pilvien välistä ja tottakai pakkasimme tavaramme veneeseen. Tämähän oli hyvä tilaisuus vähän testailla uutta venettäkin, perustelimme toisillemme!
MENOMATKALLA SADETTA JA AURINGON PAISTETTA
Matkan aikana oli auringonpaistetta, vesisadetta, pilveä ja taas auringonpaistetta. Auringon mennessä pilveen oli sen verran kylmä, että laitoimme Huskyn kuomun kokonaan kiinni. Tosiaan, juhannuksena mukaan tuli pakattua kaikki lämpövaatteet. Mukana oli kaikenmaailman kerrastoa ja untuvatakkia!
Kuomun muodostama koppi oli ensimmäistä kertaa käytössä pidemmällä matkalla. Olen aina ollut sitä mieltä, että veneessä pitää olla koppi ja alan lämmetä kuomun muodostamalle hytille! Keulan oven alta pääsee vähän viimaa, jonka tukimme venetyynyllä, ettei tuuli osu suoraan lattialla makoileviin koiriin. Jos tarvittiin ilmaa, avasimme sitten kuomua yläosasta. Jossain vaiheessa meno oli niin mukavaa, että potkaisin kengät pois jalasta ja hengailin veneellä villasukat jalassa. Husky alkoi tuntumaan myös todella tilavalta, siellähän pystyi ihan vaihtamaan paikkaa ajon aikana. Piti käydä tyyppaamassa esimerkiksi takapenkki. Se oli Pipon suosikki, sillä takapenkillä pääsi suoraan syliin istumaan.
Santahaminan sillan kohdalle satuimme juuri sopivasti sillan auetessa.Heti vauhdin hiljetessä koirat painelivat keulaan kurkkimaan maisemia.Alkumatkasta Pipoa vähän jännitti, mutta aika pian se otti jo niin rennosti, että haukotteli makeasti.Kengät pois jalasta ja rennosti!Ulkona upea keli…… ja mantereen päällä pilvimassat. Olimme onnellisesti merellä!Iloinen kuski!Takapenkin jengi!
TOISESSA SAARESSA
Kuuntelimme loppumatkasta äänikirja-dekkaria ja tulimme perille dekkarin kannalta puoli tuntia liian aikaisin. Jäi juuri selvittämättä kuinka Harry Hole selviää loppuhuipennuksesta… Toisaalta perille päästiin aika sopivasti niihin aikoihin, että saaressa alettiin pohtia ruoan tekoa. Ajoitus osui siis nappiin.
Juhannus-viikonloppu oli juuri niin rento kuin sen kuuluukin olla. Plus ruoka oli taivaallista. Eikä unohdeta uskomatonta vuosituhannen vaihteen diskoa! Kävimme läpi kaikki tuon ajan parhaat biisit ja tanssimuuvit. Tai no parhaat ja parhaat… Hauskaa oli ainakin!
Loimulohi valmistuu saaristomaisemissa. Saunalla pöhisi savustuspönttö. Ei jäänyt nälkä!Aamupalat syötiin upeissa maisemissa. Kylmä tuuli sattui puhaltamaan saaren toiselta puolelta ja se antoi meille täydellisen rauhallisen ja lämpimän aamupäiväspotin.
Saaren olympialaiset sisälsivät renkaanheittoa. Tässä on menossa ensimmäinen kierros ja Jaakon pisteiden lasku. Kova debatti käytiin siitä osuuko vihreä rengas lakanaan maalattuun renkaaseen vai ei.
Parkkeerasimme Targan kylkeen ja aina kun kävin Huskyssä, Sompa halusi tarkistaa, että eihän jaossa vain ollut hänelle kuuluvia nameja!
Saaren todellinen pomo.
KOTIMATKA
Olimme päättäneet lähteä ajoissa liikenteeseen nousevan tuulen takia. Meille lupailtiin yli 10 m/s tuulia suoraan idästä. Heräsimme kahdeksan jälkeen, hoidimme aamutoimet ja pakkasimme veneen. Haluaisin vielä painottaa, että me tosiaan heräsimme ennen kuin kukaan muu, edes lapset! Se on monen mielestä vähän ihme.
Meillä vaihtui kuskisuunnitelmat lennossa edellisen illan diskossa. Olin luvannut ajaa takaisinpäin, mutta kuin itsekseen Jaakon käteen oli edellisenä iltana etsiytynyt cokis-tölkkejä ja minulle jotain ihan muuta. Oh well, jos tämä sopi Jaakolle, se sopi myös minulle. Kotimatkalla meitä oli kolme, kun myös Väiski hyppäsi kyytiin Helsinkiä kohti.
Olimme edenneet Kotkan Sapokasta noin viisi minuuttia terävässä vasta-aallokossa eteenpäin, Pipo-koira oli ollut pakko ottaa syliin, sillä se ei pitänyt menosta ollenkaan. Eikä se nyt muutenkaan ollut kovin hauskaa. Siinä missä minulla oli syli täynnä koiria, oli Väiskillä vapaat kädet kakkoskartturiksi. Pian löytyikin mielenkiintoisen näköinen sisäväylä, jonne sukelsimme.
MIAMI-RÄMEET
Nyt täytyy sanoa, että osuimme aivan täysin jättipottiin sisäreittivalinnallamme! Emme ole koskaan menneet Suomessa vastaavaa reittiä. Ehkäpä siksi, että olemme retkeilleet valtaosin purjeveneellä, joka karsii vähän mahdollisuuksia. Keskellä kaislikkoa meni kapea ja syvä reitti. Pienellä mielikuvituksella pystyi kuvittelemaan itsensä ajelemaan rämeelle. Reitillä oli kaksi pitkää rämepätkää. (Pakko kutsua niitä rämeiksi, oli sen verran eksoottista!)
Kilpailu! Vapaan vauhdin pätkällä pääsimme ohi, mutta ulkopaikkakuntalaisina noudatimme liian tarkasti nopeusrajoituksia ja hävisimme (ja taidettiin muutenkin keskittyä tällä hitaalla pätkällä kuvaamiseen ja muuhun säätämiseen…!)Matkan varrella oli niin hieno venevaja, että meinasin pakahtua!Sisäreittimme päättyi kapeaan siltaan. Tästä ei ihan joka veneellä mennäkään läpi. Putkahdimme ulos Loviisan kohdalla.Puolivälin tauko makkaraperunoineen, hampurilaisineen ja tankkauksineen hoidettiin Benitas Cafessa.
HÖYKYTYS
Tähän mennessä matka olikin ollut aivan supermukavaa retkeilyä. Vähän jo ehti unohtua koko kova tuuli ja sen nostattamat aallot. Mutta eipä unohtunut enää kun päästiin ulos Emäsalon kohdalla. Aallot olivat keränneet voimaa koko kiertoajelumme ajan ja niillä oli korkeutta raatimme yksimielisen arvion mukaan parhaimmillaan 1,5 metriä. Koirat olivat kotiutuneet jalkotilaan ja olimme hankalimman pätkän aivan alussa. Eteen tuli yksi mörköaalloista ja Jaakko himmasi vauhtia pois, jotta emme läsähtäisi aallolta pahasti alas. Seuraava aalto tulikin saman tien ja saimme nokan kautta vähän vettä sisään. Minuutin päästä sama toistui, mutta seuraava aalto oli vieläkin nopeampi ja haukkasimme ihan mukavasti vettä sisään. Ehdin napata koirat syliin ja heitin niiden pedit sivuun, kun vesi syöksyi oven alta hytin puolelle. Sitä oli noin 15 senttiä takapenkin edessä. Ehdin jo hetken miettiä missä äyskäri on, mutta sitten vedenpoistoputket alkoivat hiljalleen viedä vettä pois. Eipä haittaisi jos, myös keulassa olisi omat poistoputket, jolloin vettä tulisi vähemmän sisään.
Okei, meillä olis siis isoa aaltoa ja väärä ajotyyli Huskylle. Olemme yleensä olleet tällä kelissä liikkeellä purjeveneellä, jolla ajaminen tällaisessa aallokossa on tuttua puuhaa. Jaakko lähti kryssimään aallokkoa enemmän sivusuunnassa ja sen sijaan, että aallonharjalla otettiin vauhtia pois pamahtamisen estämiseksi, lyötiin sitä pieni spurtti lisää. Nokkakin nostettiin ylös. Ja voi morjens miten nätisti Husky toimi! Montaa kertaa odotimme lihakset jäykkänä kunnon pamausta, mutta vene laskeutui todella pehmeästi aallolta alas. Tämä oli sittenkin kelistä huolimatta erittäin positiivinen pätkä ja Huskyn pisteet nousivat, nyt tiesi, että sillä pärjää kovassakin aallokossa!
Emäsalon jälkeen olimme kuin huvipuistoajelun jäljiltä ja siirryimme taas saarien suojaan ajelemaan. Matkaan mahtui vielä pysähdys Karhusaaresssa, jossa kävimme kahvilla. Huikean kiva reissu ja tässä jää vain odottamaan kesän seuraavia venereissuja!
Vihdoinkin aurinko pilkahti niin paljon, että oli aika lähteä kevätretkelle veneellä! Tosin ensin piti istuttaa perunoita ja tehdä muita kasvimaahommia niin kauan, että pystyin lukemaan kärsimättömyyden aika helposti Jaakon kasvoilta… Niinpä skumppa mukaan ja ensin kävimme toivottamassa keväät naapureillemme.
OMA SAARIPAIKKA LEHTISAARESTA?
Skoolailujen jälkeen ajelimme kohti Pientä Lehtisaarta, jossa ystävämme olivat viettämässä vappua uudessa saaripaikassaan. Sieltä löytyi myös tuttu vene, vanha TG:mme odotti laiturissa. Heillä on myynnissä vanha saaripaikkansa, Pienessä Lehtisaaressa sekin. Upea rantasauna ja kiviranta odottavat uutta elämää, joten jos oma mökki Espoon edustalla kiinnostaa, kannattaa tutustua myynti-ilmoitukseen.
Siinä ne nyt ovat. Vanha ja uusi vieretysten!Mökkirannasta aukeaa upeat näkymät avovesille.Rantasauna on todella rantasauna.
SKIFFERISSÄ PIZZAA
Ehdimme vielä auringonpaisteessa Liuskaluodolle Skifferiin pizzalle. En ole aikaisemmin syönyt siellä pizzaa ja voin kyllä sanoa, että tämä vuohenjuusto-mansikka-rucola -pizza oli aivan huippua! Pakko kertoa rucolasta yksi juttu. Sitähän ei tosiaan ole aina ollut Suomessa ja se oli aikamoinen uutuus pizzan päällä jonain ihmeen vuonna. Ystäväni osti kotipitäjäni Kotipizzasta pizzat kotiin, joista toisessa piti olla sitten rucolaa kiekon päällä. Ihmetys oli aikamoinen, kun hän avasi pizzalaatikon ja sieltä löytyi pizzan päältä JÄÄVUORISALAATTIA. Soitto pizzeriaan selvitti, että rucola oli loppu ja siellä oli sitten tuumattu, että salaatti kuin salaatti!
Skifferissä Jaakko pääsi myös meriaputoimiin. Ei voi sanoa ihan meripelastus, koska hätä ei ollut kovin suuri. Jollakin vapun kulkijalla oli tyhjentynyt pikku-Vatorin akku ja hän oli sitä lataillut jo tunnin verran kaapeleista, mutta virtaa tuli vain liian hitaasti. Niinpä kaveri meloi veneensä meidän viereen ja Jaakko antoi Vatorile virtatärskyn meidän Huskystä. Hyvä mieli tuli niin Jaakolle kuin venekuskillekin!
Herkku!SUOMENLINNAAN
Päätimme hakea jälkiruoat Suomenlinnan Siwasta, joka olikin K-Market ja veneilevien asiakkaiden laituri ei ollut vielä paikallaan. Kurvasimme sitten Suomenlinnan satamaan, haimme jäätelöt ja jumitimme vielä Valimon terassille. Täyteläinen kaakao sai minulta pisteet!
”Voisin mennä tuonne koppiin ja sitten myisin sinulle pääsylippuja tänne saareen!” ”Vai niinkö voisit…”Kevään eka jäde!Tämän nähdessään Jaakko innostui. ”Ajattele, tällä voisi liikuttaa betoniharkkoja vaikka kuinka helposti veneeltä rakennuspaikalle!” En innostunut.Valimon katto on tosi hieno ja kasvaa jopa pieniä puita.Kotiin päin saimme ajella auringonlaskun saattelemina!
Jälkikäteen tuntuu aina ihan hassulta, että tosiaanko me tultiin tuosta vielä toissapäivänä potkukelkoilla ja vielä ihan hyvillä mielin? Avasimme eilen reitin mantereelle Busterilla. Emme päässeet normaaliin satamapaikkaamme, vaan jouduimme ajamaan Busterin yleiselle hiekkarannalle. Siellä se oli saanut ansaittua huomiota, kun palasimme takaisin. Porukka oli ihmetellyt, että mistä vene on tullut, kun avoimena näkyi vain joutsenten levinnyt lampi. Meidän rännimme lammen kulmasta ei näkynyt kovin hyvin rantaan, ainakaan jos ei tiennyt mistä etsiä.
Tänään saimme reitin auki laiturille asti, joten kulkeminen helpottuu taas. Ja kun pakkasöitäkään ei ole luvassa, niin eiköhän meidän kelirikko ollut nyt tässä. Vielä muutamia päiviä jäissä ajoa ja sitten lähtee nekin, sillä ennustetut säät ovat niin lämpimiä, että ilman takatalvea saamme Huskynkin kohta kotilaituriin.
LUMIPEITE
Lumi peitti maan torstaina, eikä yllätykseksi lähtenytkään samantien pois. Kaikki näytti tietenkin tosi kauniilta, myös jää. Mutta eipä nähnyt enää myöskään miltä jää näyttää kelkan alla. Yhtä kaikki, perjantaina oli todella kaunis auringonlasku. Vaikka tässä kohtaa aina toivoo, että jäät lähtisivät jo, tulee samalla vähän haikea fiilis. Taas on yksi talvi takanapäin ja sitä ei saa enää takaisin.
Voi taivas, miten nätti ilta olikaan perjantaina!Buster oli säilössä pikkusaaressa ja pian laskemisen jälkeen se jäätyi paikalleen.Merisavua ja auringonlaskua.Jaakko kelkkaili kotiin, viimeistä kertaa tänä vuonna!
LAUANTAINA JÄÄTÄ SÄRKEMÄÄN
Meillähän ei olisi ollut mikään pakko lähteä saaresta pois lauantaina. Mutta… PepsiMax oli päässyt loppumaan! (Olen pahemman luokan addikti ja ehkä vielä joskus yritän päästä huonosta tavasta eroon. Mutta en vielä!) Niinpä Jaakko kävi tekemässä railoa Busterilla sillä aikaa kun minä laitoin maissin taimia kasvamaan isompiin ruukkuihin. Jään särkeminen onnistui sittenkin, vaikka olin vähän skeptinen. Samaan aikaan ystävämme lähetti viestiä, että pääsisimmekö kahville Nokkalan majakalle (suosittelen ja kalakeittokin oli kuulemma erittäin onnistunut). No todellakin pääsemme, kevätränniä mantereelle pitää aina juhlistaa.
Jäänsärkijä-Jaakko sai iloisen vastaanoton pikkusaaressa.
Iloinen oli Jaakkokin!Edellisen päivän kelkkajäljet.Sompa ja Pipo pääsivät myös veneilemään. Sompa rakastaa kiivetä veneen korkeimmalle kohdalle tähystämään.Jäissä keikkuvassa veneessä täytyy vähän kieltää, ettei toinen kiipeä liian korkealle. SIltä tipahtaa liian helposti alas.Tänään päätimme talvikauden ja siirsimme talviset kulkuvälineet kesäteloille.
Jäiden lähtö lähenee… Jännä nähdä kenen veikkaus osuu lähimmäs!
En oikein tiedä miten siinä niin kävi, mutta tähän liittyy venekuume, Venemessut ja vielä kaupan päälle minä annoin tuuman verran periksi. Vain tuuman, mutta Jaakko on hyvä kauppamies. Eli hypätäänpä kuukausi taaksepäin Venemessuille. Olimme jo käyneet kiertämässä kaikki messujen alumiinikoppiveneet ja todenneet jälleen kerran, että näihin ei raha riitä. Ja toisaalta venekuume oli valtaisia! Olimme olleet yhden kesän ilman kunnollista venettä, sillä vaikka pikku-Busterimme on aivan mahtava, ei sillä jaksa lähteä veneretkeilemään lähipaikkoja pidemmälle. Koppiveneitä taas on katsottu siksi, että minä olen jäässä todella helposti ja meillä venekausi kestää yhdeksän kuukautta. Samasta syystä haluaisimme alumiiniveneeen.
Seisoimme käsi kädessä Arronettin osastolla ja Jaakko katseli ihaillen pientä avovenettä, joka oli aika miellyttävästi hinnoiteltu. Silloin totesin että: ”Pitäisiköhän minun nyt luopua tuosta koppivaatimuksesta tai emme saa ikinä venettä.” Jaakko katsoi nopeasti minua ja Arronettia. Sen Arronettin kyllä tyrmäsin, koska siinä ei ollut kunnollista kuomuratkaisua. Joku roti sentään. Mutta ei se mitään, sillä minua kiidätettiin jo kohti Finnmasterin osastoa, jossa oli Huskyt. Olin ihastellut Huskyja jo viime Uivassa näyttelyssä ja todennut, että jos joskus hommaisimme avoveneen, niin se olisi tämä. Ja eipä mennyt kuin pari hetkeä, että Jaakko alkoi haastella kaveriamme Lassea Tampereen Yamaha Centeristä. Hän sattuu siis sopivasti myymään Huskyja. Ei siinä kauaa mennyt, että ostettiin sitten paatti. Annoin pikkurillin avoveneille ja se vei koko käden lompakon ja koko mimmin. Ei hullumpi juttu ja taatusti retkeillään ensi kesänä!
What on earth just happened! Finnmaster Husky R7 tuli ja valloitti!
VENEKAUSI AUKI!
Tässä onkin sitten muutama viikko kierretty Helsingin ja Espoon satamia ja mietitty, että mistä saisimme Huskyn tiputettua veteen ja missä sitä säilytettäisiin. Meillä on kotona vielä parikymmentä senttiä jäätä, joten omaan laituriin sitä ei vielä hetkeen saada. Alkuviikosta sää lupaili hyvää. Ensin näytti siltä, että tuuli puhaltaisi Hernesaarenrannasta ahtojäät pois ja lisäksi torstaina olisi täydellisen aurinkoinen sää veneenlaskulle ja pienelle veneretkelle!
Lasse ajeli Huskyn Tampereelta Hernesaareen. Lasku sujui hyvin Hernesaaren slipiltä.
SUP-RETKI JA TESTIAJOA
Tuntui todella keväältä, kun livahdimme töistä mahdollisimman aikaisin pyörähtämään merelle. Aurinko jopa lämmitti kasvoja ja Jaakolla taisi vähän palaa nenäkin merilläolosta. Roosa, Väiski ja Joonas lähtivät meidän kanssa merille ja pakkasimme mukaan sup-laudat. Niille olikin aika hyvä paikka keskiovella ja laudat pysyivät siinä tukevasti paikallaan. Me pistimme Roosan kanssa pelastautumispuvut päälle ja hyppäsimme laudoille.
Laudat makasi parin tyhjän fenderin päällä.Rännin tekoa supeille.
Ensin tehtiin pientä suppailu-railoa.
Roosa vetää Suppaa Tamperetta, joten pääsin suorastaan suppailuammattilaisen kanssa vesille. Ja sen huomasi! Siinä missä minulla lauta kulki lähes paikallaan vastatuuleen (kyllä siinä tuuli tosi kovaa!), niin Roosa eteni kevyesti eteenpäin. Sain heti myös muutaman hyvän vinkin asentoon ja laudan ohjailuun. Joku kerta pitäisi kyllä ottaa tämäkin laji haltuun jonkun kurssin avulla.
Roosa sinisissä ja minä punaisissa. Vastatuuleen sai meloa tosissaan!Maisemissa ei mitään vikaa!Myötätuuleen olisi voinut jatkaa vaikka kuinka pitkään. Päätinkin samantien, että seuraavan kerran kun tuulee lännestä, niin voisi suppailla Helsinkiin. Jaakko saa sitten hakea veneellä!
KOEAJO
Suppailun jälkeen piti käydä vielä lyhyellä koeajolla. Onhan siinä toisella tavalla venettä! Ensimmäiset positiiviset asiat oli, että tuulilasin takana oli yllättävän lämmin ja hiljaista. Siitä pisteet vilukissalta. Toisekseen kyyti oli ihmeen pehmeää. Vasta-aallokossa odotin jo vähän ryskäämistä, mutta sitä ei tullutkaan. Kiinnostavaa nähdä millaiseksi ajokokemus muodostuu, kun maileja on vähän enemmän takana!
Fenderit veke! Olin jo tunkemassa niitä mihin vain penkin alle aikaisempaan tyyliin, mutta Huskyssä onkin oma paikka fendereille
Mennäänkö vaikka tonne!
Happy faces!
Tähän aikaan maaliskuuta sitä yleensä odottaa jo ihan hurjasti jäiden lähtöä. Ja nyt kahta kovemmin, kun veneretket omalla paatilla kutsuvat merelle. Heinäkuulle sovimmekin jo kavereiden kanssa parin viikon kiertelyn Turun saaristossa. He painelevat ribillä ja me alumiinilla. Katsotaan löydetäänkö aina majapaikka vai testataanko joskus Huskyn kuomun itikkakestävyyttä!
No, nyt jos katsoo ulos ikkunasta, on näkymä todennäköisesti valkoinen ja harmaa. Mutta ihan oikeasti veneilykausi on vain pikkuisen matkan päässä. Kävimme viikonloppuna autoilemassa eri satamissa ja meri ei ole kovinkaan kaukana, vain parin kulman takana! Pian on muutama satama siinä kunnossa, että ensimmäiset voivat laittaa veneen jo vesille! Pakko kuitenkin myöntää, että meille ei pääse veneellä vielä ainakaan kuukauteen, eikä meiltä pois… Palataan siis vielä kerran Venemessuille haistelemaan kevättä, veneitä ja tarvikkeita.
PUUPAATTEJA
Lähdetäänpä liikkeelle messujen arvovaltaisimmasta veneestä, nimittäin puuvene Kultarannasta. Siinä oli kyllä viimeisen päälle hienosti pidetty vene ja tykkäsin myös kuski-kyytiläiset asetelmasta. Kuski omassa loosissaan ja arvovieraat sitten omassaan.
Presidenttien käytössä ollut Kultaranta kiinnosti messukävijöitä. Katsojia riitti jatkuvasti.Toinen puuvenepuolen ihastus oli Meriharakka veneessään. Myös kuskin ja kartturin penkit ovat suloiset.
ALUMIINIA, ALUMIINIA!
Eniten meitä on kiinnostanut aina alumiinipaatit, sattuneesta syystä. Niitä on tullut katsastettua suurella innolla joka ikisessä näyttelyssä, oli ne sitten sisä- tai ulkonäyttelyitä.
Silver toi näytille hytillisen alumiiniveneen. Aikas hyvän näköinen! Hytti ei ollut aivan keskellä, jolloin toiselle puolelle jäi todella hyvä kulkutila. Molemmilta puolilta pääsi hytin kuitenkin kiertämään. Hytti itsessään oli vakuuttava. Täysiverinen yhteysvene, jossa mahtui hyvin myös yöpymään.Arronettin uutuus 24,5 Surprise on hiljainen vene. Koppi on rakennettu kellumaan kumipatjan päälle ja verhoilussakin on otettu melun vähentäminen huomioon. Tätä ominaisuutta ei pystynyt messuilla testaamaan, mutta muuten hytti oli aika taattua Arronett-laatua.Finnmasterin Huskyihin ihastuin jo Uivassa viime syksynä. Jokin niiden jylhässä olemuksessa miellytti silmää. Husky vaikuttaa ajajan veneeltä ja siinä oli esimerkiksi hyvät penkit sekä kuskille että kartturille.Takapenkilläkin viihtyi! Takaosa laajenee penkeistä sängyksi, jossa voi sitten ottaa torkut veneretkellä!Busterista löytyi mielenkiintoista katsottavaa. Veneen ohjaamaan sivulaidat pystyi lukitsemaan leveäksi suojaamaan tuulelta tai sitten asettaa ne kuskien viereen ja jättää kulkuaukot vapaaksi. Myös kattoratkaisu oli mielenkiintoinen.Phantom keräsi ison jonon ihailijoita, eikä syyttä. Siinä on 10 metriä hyvän näköistä jälkeä, joka eroaa melkoisesti Busterin aiemmasta venekannasta.No onhan se nyt hieno! XO Defenderiä katsottiin jo Düsseldorfissa ja katsottiin taas Helsingissä.Ja mikäs se tämä on? Volzhanka on veneen nimi ja sen hinta oli todella pieni. Koskaan emme olleet tästä paatista mitään kuullut, mutta aika mielenkiintoinen yhteysvene-ehdokas sille, joka rohkenee ostaa tuntemattoman, mutta messujen halvimman hytillisen alumiiniveneen.
LASIKUITUA
Kävimme toki tarkastamassa lasikuituveneitäkin. Jos minun ei tarvitsisi miettiä ihan päivittäistä kulkemista veneellä kelissä kuin kelissä, voisin suu messingillä ajella vaaleanpunaisella tai -sinisellä Marino Mustangilla. Voisin veikata, että se oli myös yksi messujen instagrammatuin vene! Toivottavasti näitä nähdään aalloilla kesällä, ainakin veneilyharrastuksen aloittaminen Mustangilla on kohtuullisen edullista.
Suloinen kuin karkki! Tällä kävisin kiertelemässä saaristoa kavereiden kanssa! Tuuli vähän hulmuttelisi hiuksia ja eväät olisi pakattu kauniiseen laukkuun.Marino Mustang ei ole vain kaunis, se on myös ihan pätevä vene. Onhan sillä ylitetty Atlanttikin. (Tosin itse teen ylityksen mieluiten purjeveneellä…)Bella Raid yllätti. Olemme katsoneet sitä aikaisemminkin, mutta jostain syystä aina ajatelleet, ettei se sovi meille. Onkohan haaveet muuttuneet, kun yhtäkkiä koppi tuntui tosi järkevältä. Oli nukkumapaikkaa, vessa ja kuskilla hyvä paikka ajaa.Axoparin 37 oli tilava ja valoisa. Jos olisin lottovoittaja ja haluaisin ison retki- ja yhteysveneen, niin tsekkaisiin ehdottomasti tämän. Sisustus meni monen perinteikkäämmän paatin ohi heittämällä. Miinusta kuitenkin siitä, että veskille ei ollut omaa koppia.Axoparin veneissä on hauskoja ratkaisuja. 24 avoveneessä oli kuskin paikan edessä pistopunkat.Aquadorissa oli hieno sivuikkuna. Kuvasta ei tunnelma välity ihan täysin, mutta täyskorkea ikkuna näytti todella hyvältä ja tuo varmasti hyvät maisemat sisälle veneeseen.Hehei! Bellan avoveneestä löytyi uusia ulottuvuuksia!
VAATTEITA JA TARVIKETTA
Tavarataivaassa meni hyvän aikaa. Kiersimme täsmällisesti kaikki käytävät läpi ja vaikka yhden kerran olimme tämän harjoituksen jo tehneet, löytyi silti katsottavaa ja ostettavaa!
Pitäisikö siirtyä lediin? Toivottavasti mahdollisimman moni kävi kokeilemassa tätä vehjettä. Kuntopyörä oli kytketty valoihin ja katkaisimesta pystyi valitsemaan tuottaako polkemalla virtaa perinteisiin lamppuihin vai ledeihin.Testi oli älyttömän hauska ja todella sai polkea hulluna, että perinteisiin lamppuihin sai edes vähän tuiketta aikaiseksi. Ledit sen sijaan paloivat jo pienemmälläkin polkemisella. Huh, tämän jälkeen kaivoin kassista messulakukorvikkeen, eli Sahlmannin salmiakki-toffeen. Piti varmistaa, ettei tule energiavajetta.Mikä nerokas systeemi! Ja edullinen! Pummpu hoitaa pilssistä vedet pois aallon liikkeen voimalla. Huikea systeemi!Jaakko testasi laiturille sopivan keinuvan tuolin. Olisi kuulemma voinut jäädä pidemmäksikin aikaa lepäilemaan…Josko tulisi pidettyä enemmän liivejä tälleen liivimallisena? Hirveä selitys menossa, että ei voi ottaa valkoista kun se likaantuu kuitenkin. Lopulta päädyimme ostamaan itsellemme mustat liivit.Tämä ja blinit. Aika hieno yhdistelmä!Purjekankainen pyykkikassi oli todella kaunis! Hintakin kyllä sen mukainen…Ihana, ihana kesäpipon sijainen! Tämä tuli mukaan ja oikein odotan kesäpäiviä!Melkein ostin Crocsit! Kevyet, hyvännäköiset ja helppo sujauttaa jalkaan. Minulla on ollut vähän antipatioita Crocsin molohvi-kenkiä kohtaan, mutta tässä kohtaa jouduin melkein peräytymään periaatteistani. Fanitan salaa myös heidän kevyitä kumppareitaan.Pidä saaristo siistinä! Kävimme tekemässä jäsenyyden ja ihailemassa osastoa.
KOTIMATKALLA
Kiersimme kotimatkalle Kaivarin kautta ihailemaan merimaisemaa. Ja toden totta, näyttää siltä, että veneilykausi on vain nurkan takana, sillä avovesi on jo lähes kaupungissa. Suloisessa ilta-auringossa ajelimme kotiin täynnä veneunelmia, kesän tuulen puhaltelua ja laineiden liplatusta.
Saaren olympialaiset sisälsivät renkaanheittoa. Tässä on menossa ensimmäinen kierros ja Jaakon pisteiden lasku. Kova debatti käytiin siitä osuuko vihreä rengas lakanaan maalattuun renkaaseen vai ei.
