Oijoi, taidan olla vähän Venemessu-fani! Olen ollut messuilla jo kolme kertaa ja vielä on tulevan viikonlopun ohjelmassa yksi vierailu messuille. Ja tosiaan, vaikka olemme viettäneet melkein kokonaisen viikonlopun messuilla, niin tuntuu, että en ole nähnyt vielä mitään kunnolla! Johtuu varmaan osittain siitä, että messuilla näkee niin paljon tuttuja, että joka välissä jää suustaan kiinni ja yhtäkkiä messut jo lyövätkin ovensa säppiin. Ja toisaalta se kertoo siitä, että messuilla on monipuolinen tarjonta ja nähtävää riittää!
Ehkä nyt olisi aika keskittyä kaikkeen muuhun kivaan kuin veneisiin ja palata niihin myöhemmin. Emme nimittäin ehtineet kiertää kaikissa haluamissamme veneissä vielä!
Kierros aloitettiin Fazerin kahvilasta. Halloum-leipä ja kaakao saivat paljon tähtiä!
SIRMET
No vähän pitää vierailla veneosastolla! Mutta oikeastaan nyt ei keskitytä veneeseen. Kävimme moikkaamassa Sirmetin osaston poikia. Meillähän on Sirmetin työlautta ja se on päässyt aika isoon lakanaan, samoin kuin Jaakko!
Tadaa! Saaristoajoa juuri ennen syksyn veneen nostoa. Ja sitten huomio kiinnittyikin upeaan pöytään!Sirmet tekee vähän mitä vain alumiinista. Joten olivat sitten tehneet pöydän messuosastolle. Ja voi hitsi! Tuo musta alumiinirakenne on TAJUTTOMAN hieno! Jos minulla olisi talo, jossa olisi terassi, niin tämä olisi kyllä aika unelma sen parvekkeelle.
UUSI AALTO
Sitten käytiinkin Uuden Aallon puolella tsekkaamassa wakeboarding-kisoja. Altaan reunat olivat täynnä porukkaa ja yritin kuvata reunalta hyppyjä. Se ei onnistunut kovin hyvin laajakulmalinssillä, hyppivät ukot olivat pikkuruisia pisteitä. Mutta hauskan näköistä oli silti. Ehkä joku kerta pitäisi koittaa ylipäätään wakeboardingia, mutta siis ihan vain ilman hyppyjä…
Tuntemattoman suuruuden taidonnäyte!
TUTTUJEN MUKANA UUSIA NÄKYMIÄ
Olen aika harvoin käynyt kalastuspuolella, mutta nyt törmäsimme Heikkiin (meidän taktikko Atlantin ylityksellä Bermudalta Azoreille) ja Jannikaan ja Jannika oli menossa ostamaan elämänsä ensimmäistä virveliä. Niinpä pääsin kalapuolelle.
Akvaario. Menossa oli vieheiden esittely ja näytettiin miten ne uppoavat tai puolikelluvat tai mitä ikinä. Oikeasti ihan nerokasta näyttää akvaariossa miten homma toimii!Heikki mietiskeli jos Seaboostin pohjanharjauslaite olisi sopiva First 31,7-purjeveneeseen. Meillä on Seaboostin moottoriveneen pohjanharjausmatto, jota käyttämällä voi unohtaa myrkkymaalit. Nyt sitä pitäisi enää käyttää. 🙂
VAATE- JA TARVIKEPUOLELLA
Ursuit on julkaissut uuden pelastautumispuvun. Se on kevyempi kuin meidän punaiset puvut, mutta kangas ei ole niin ohutta kuin heidän keltainen pukunsa, jonka kanssa vähän jännittäisi, että kestääkö se kovaa käyttöä. Tämä musta puku oli oikeasti hyvän näköinen ja aika nappisuoritus.
Ursuitin uusi puku oli todella kiinnostava…Tämä huppari lähti mukaan, vaikka ei nyt varsinaisesti pitänyt mitään ostaakaan.Supernaturalin merinovillaisista jäi houkuttelemaan vielä tuo oleilupuku. Pisteet myös kaupan ulkonälle.Tämä on ehdoton varuste Karibialle!Jaakko ihailee jousitettuja penkkejä.Majakka-kipot olivat ihania!Lämpö- ja pimeänäkökiikareiden ohi ei meinattu päästä ollenkaan!Yleensä kesä pääsee yllättämään ja sitten en löydä mistään kivoja tossuja. Nyt on tossut valmiina!
Sunnuntaina ehdimme vielä messuille, metrilakua pitää ainakin saada lisää! Ja ehkä pitää vähän vielä istua paateissa. Ja tsekata mitä Uusi Aalto tarjoaa!
Ensimmäisenä messuiltana palasimme kiltisti hotellille nauttimaan yhdet sivistyneet gt:t aulabaariin. Baarissa olisi kyllä ollut mittava kokoelma ginejä, mutta tällä kertaa emme lähteneet testailemaan miten niiden eri maut tulisivat esille. (Kolmannen jälkeen eroja ei enää olisi huomannutkaan!) Menimme ajoissa nukkumaan, sillä olimme päättäneet olla messuilla suurin piirtein niiden avatessa. Kävin jopa hotellin salilla aamulla, mikä on taas pieniä ihmeitä, joita voi kirjata rasteilla peräseiniin.
Pääsimme messuille ajoissa ja tällä kertaa älysimme jättää takit narikkaan. Oli nimittäin hieman kuuma edellisenä päivänä takkien kanssa ja niitä raahatessa. Pian selvisi myös, että lauantai oli, kuten olettaa saattaa, aikamoisen väkirikas päivä.
Suomalaisilla moottorivenevalmistajilla ei todellakaan ole mitään hävettävää maailman suurimmilla venemessuilla. Hassu ilmiö oli oikeastaan se, että kiersimme lähes kaikki suomalaiset moottoriveneet, mutta emme meinanneet löytää muiden maiden venetarjonnasta uskottavaa ja kiinnostavaa katsottavaa. Itämeren aalto on sen verran lyhyttä, terävää ja tylyä, että mieluiten katselee veneitä, jotka ovat siihen tottuneita. Ja toisekseen minä ihailen jokakelin koppiveneitä, kun taas lämpimimmissä maissa ei tosiaan tarvitse miettiä hyttejä tai webastoja. Alumiiniveneitä oli aika vähän tarjolla ja kun ruotsalaisia venevalmistajia ei näkynyt mestoilla juuri ollenkaan, totesimme että parhaat veneet tulevat Suomesta.
XO
Emme suunnanneet tsekkaamaan konjakkia, vaan katsomaan kauniita alumiinipaatteja. Etenkin sitä yhtä, josta Jaakko on näyttänyt minulle kuvia jo varmaan ennen kuin niitä oli olemassakaan. Ja siellähän ne mustat kaunottaret odottivat!
Ensimmäisenä käytävällä tuli XO 360 hyttivene.
Ja tässä se nyt on, XO DFNDR. Minun on pakko myöntää, että se on kyllä todella räyhäkkään näköinen. Hytin sivuihin saa vetoketjulla kiinni pressut ja veneessä on webasto. Olen aika monta kertaa viikonlopun aikana kuullut, että se on ihan hyttivene. Eikä siinä mitään, pystyin hyvin kuvittelemaan itseni ajamassa aallokossa veden räiskyessä ja leijakamojen ollessa kiinni katon sivuputkissa. Tai vauhdikkaasti tyynellä kelillä suppailemaan jonnekin ulommas saaristoon. Niin ja ihan vain kotimatkalla ilman huolta lasikuidun pilaavasta jäästä, jota ehkä tulisi ensi yönä tai sitten ei. No niin, palataanpas maan pinnalle.
Hytin sivuihin saa vetoketjulla kiinni pressut ja veneessä on webasto. Olen aika monta kertaa viikonlopun aikana kuullut, että se on ihan hyttivene.
Lauantaina messujen päättyessä XO:n kylkeen ilmestyi ohjeistusta. Todella moni kävi vähän hiplailemassa XO:n kylkeä, mutta ihan sormilla. 🙂
AXOPAR
Axoparit kävimme tsekkaamassa sunnuntaina. Joudun myöntämään, että emme olleet menneet nukkumaan ajoissa edellisenä iltana ja Axoparin takahytillinen versio suorastaan huuteli meitä lepotauolle. Takahytti on muuten aika nerokas ratkaisu, samoin kuin veneen edessä oleva veski. Saaristoseikkailuihin tämä olisi aika ihanteellinen vene. Pakko nyt vielä kerran sanoa tuosta takahytistä, että siinä on muuten ratkaisu, joka ei tule vastaan ihan joka veneessä. Sinulla on vene ja yhtäkkiä on myös hytti. Zädäm!
Tähän Axoparin takapenkille olisin voinut kallistaa pääni ihan vain pikkuhetkeksi… Mukava penkki siis!Uusi isompi Axopar oli myös linjakkaan näköinen, kuten pikkusiskonsakin. Axoparilla oli messuilla iso osasto.
BUSTER
Busterilla oli iso osasto ja veneitä esillä toisensa jälkeen. Uusi Buster Phantom oli paraatipaikalla. Ja oli syytä ollakin, sillä vene erottui kyllä edukseen hallin muiden veneiden joukossa. Ehkä se olisi ansainnut vielä paremmankin paikan, sillä muuten hallissa oli lähinnä pienempiä veneitä. Phantom ei valitettavasti osunut linssiin, sillä minulla oli tässä kohtaa syviä erimielisyyksiä Jaakolta lainassa olleen kameran kanssa. Minun Nikon-logiikkaani ei vain kerta kaikkiaan menyt Sonyn tapa tarkentaa. Lupasin, että tästä lähin raahaan järkkärini AINA joka paikkaan.
ISOMPIA JAHTEJA
Päätimme jättää osan suomalaisista, kuten Targan ja Nordstarin Helsingin messuille. Otimme suunnan kohti isoja veneitä. Ja kun puhutaan isoista, niin tarkoitan isoja. Superjahtihallissa kaikki oli vähän hienompaa. Kahvilat eivät tarjojilleet hodareita, vaan herkullisen näköistä ruokaa, vaatekaupoissa oli lähinnä designer-tuotteita. Mikä näytti tarkoittavan paljon bling blingiä ja turkista.
SuperYacht-hallia katsomassa.En saanut mitenkään 100 jalkaista Princessiä kuvaan kokonaan. Kuva-alaan mahtui vain pikkuosa sen keulaa. Joten siinä. Princessin ankkurit!Hehe, oli siis turvauduttava pienoismalliin. Monilla superjahtifirmoilla oli vain pienoismallit esillä.Omat Busterin fenderin näyttävät aika säälittäviltä näiden rinnalla
AALTO JA MITÄ IKINÄ KAIKENLAISTA!
Lauantain ensimmäinen oli surffikilpailu. Kyllä. Paikalla oli ensimmäinen laatuaan messusisäaaltokone, jossa pystyi oikeasti surffaamaan ja kisoissa oli kaikenmaailman staroja mukana. Jaakko olisi tietenkin heti halunnut tuollaiseen laitteeseen surffailemaan. Pääsisi nopeasti perusjuttuihin kiinni, kun voisi vain surffata tasaisella aallolla. Kieltämättä näytti hauskalta, kun aaltoa madallettiin ja messuvieraat pääsivät kokeilemaan.
Lauta alle ja hop veteen!Kurvit kehiin ja vettä räiskyttämään!Yksi halli oli omistettu sukellukselle.Sukellushallin erikoisin juttu oli vesitankki, jonka sisällä sukelsi porukkaa. Heidän on täytynyt tuntea olevansa akvaariossa, kun ihmiset kuvasivat heitä ja he kurkistelivat ulos ikkunoista.Merelliselle taiteelle oli tietenkin myös oma hallinsa. Kävimme katsomassa teoksia ja siellä oli muutamia todella hyviä teoksia.Taidehallissa oli myös taidokkaita pienoismalleja.Ja mikäs se tämä sitten… Ahaa, tietenkin moottorilla toimiva surffilauta! Jaakko hihkui ensin riemusta, aina siihen asti kunnes katsoi hintalappua. Huhheijaa, hinta oli pitkälle yli 10 000e.Unohdetaanko se rakentaminen ja muutetaan oikeasti veneeseen? Messuilla oli neljä – viisi asuntovenettä, jotka kiinnostivat niin paljon vierailijoita, että tyydyimme kurkkimaan ikkunoista.Olin varma, että tällä osastolla puhutaan suomea. Mutta niin vain olivat saksan maahantuojia koko jengi, huolimatta suomenkielisestä viiristä. Olin ostamassa drybagia, sillä edellinen on hajonnut ja tämä näytti aika hyvältä versiolta aiheesta. Valitettavasti haluamani koko oli loppu, joten toivottavasti löydän heitä Helsingin venemessuilta.Olen katsellut näitä vempeleitä ja miettinyt voisivatko ne korvata polkupyörät veneessä? Ehkä jonain maastomallisena ja akuilla varustettuna? Pyörät vievät matkapurjeveneestä niin paljon tilaa, että potkulaudat kiinnostavat.
MESSULIPPUJEN ARVONTA
Whoa… messuilla oli kaikkea vaikka kuinka paljon ja kohta on tarjolla lisää, tietenkin Vene-messuilla. Ja koska jaksoit lukea tänne asti, niin messujutut selkeästi kiinnostaa! Sain arvottavaksi kaksi lippua messuille, joten kannattaapi osallistua, jos vaikka olisi arpaonni kohdallaan. Arvonnan säännöt ovat yksinkertaiset:
1. Osallistumisaikaa on 9.2.2017 klo 23:00 asti.
2. Osallistut arvontaan kertomalla tämän postauksen kommentteihin mitä haluaisit nähdä Vene-messuilla tai vaikka muita terveisiä!
3. Liput ovat sähköisessä muodossa, joten kannattaa jättää kommenttiin saman tien email-osoite.
4. Jaakko, Sompa tai Pipo eivät voi osallistua arvontaan.
Nähdään messuilla!
[line]
Arvonta suoritettu 10.2.2017. No niin, nyt on voittaja arvottu ja hän on Tessa! Lähetän liput kohtapuoliin sähköpostiisi.
Venemessut alkoivat todella mukavasti, sillä Matkalla merenneidoksi-blogin kirjoittaja Katja oli kutsunut veneilybloggaajia tapaamaan toisiaan. Oli oikeastaan aika jännittävää nähdä ihmisiä, joiden elämää on seurannut netistä tai jotka ovat seuranneet meidän purjehdus- ja saaressa-asumisen seikkailuja. Mukana oli parisenkymmentäkymmentä kirjoittajaa ja heidän puolisoaan. Porukka oli vähintään niin mukavaa, kuin minkälainen kuva oli jäänyt blogeistakin. Juttua riitti niin, että samantien sovittin kesätapaamisestakin. Tai ainakin kauden päättäjäisistä. Mukana oli blogit Entä jos alkaisit tehdä ihan mitä huvittaa, jonka kanssa muuten asumme niin lähellä toisiamme, että on aivan ihme, ettemme ole vielä tavanneet, Villa Idur, Proviantti, Aava kutsuu, Siskoni Amelie, Haaveena hyvä kuva, Rantojen mies, Luotsin blogi, S/y Charlotan, Puolimatruusi seilaa, Lake at sea, ja Myy. Muutama muukin oli tulossa, mutta joutuivat perumaan viime hetkellä. Ensi kerralla sitten!
VENEMESSUJEN ANTIA
Kävelimme tapaamisen jälkeen messut läpi ja vaikka olin odottanut innolla vaatepuolta, en löytänyt yhtään mitään. Totesimme Jaakon kanssa, että ennen Karibian kierrosta tuli ostettua niin paljon purjehdustavaraa, että emme oikeasti tarvitse mitään. Takkeja ja haalareita emme jaksaneet edes pysähtyä katselemaan. Toista se oli kaksi vuotta sitten, kun katsoimme ihan kaikkea sillä silmällä, että tarvisiko tuota vai ei. Ostin koko messuilta yhden asian ja sekin oli puutarhakirja. Niin ja tietty messu-toffeet ja lakuja! Niinpä siirryimme sitten ihailemaan veneitä. Kiersimme lähinnä moottoriveneitä, sillä kaipaamme jotain kivaa yhteysvenettä, jolla voisi tehdä myös retkiä lähisaariin jopa töiden jälkeen ja takaisinkin ehtisi ennen pimeää.
RIKAS MIES JOS OISIN…
No niin, jos olisimme se Tuusulalainen tyyppi, joka voitti kukkakaupasta lotossa 12 miljoonaa ja haluaisimme jostain syystä ison moottoripaatin, niin se olisi Modius. Alumiinirunkoinen Modius oli todella kauniisti viimeistelty ja sisältä järkevän mallinen. Mittaa oli 34 jalkaa. Targan kannattaisi ehkä vähän hikoilla, sillä Modius on kirkkaasti paremman näköinen. Ajo-ominaisuuksista en sitten tiedä, mutta valmistaja WeldMec Marinen tausta on työveneissä, joten luulisi osaamista löytyvän kovan kelin veneiden tekemiseen. Pelastus- ja luotsiveneet, joita he muun muassa valmistavat, joutuvat kuitenkin ulos kelillä kuin kelillä. Tämä vene siis keep on dreaming-osastoa. Tosin jos 12 miljoonaa osuisi kohdalle, niin hankintalistalle tulisi myös purjevene. Ja nopea yhteysvene. Ja olen minä F18-pikkukatinkin halunnut. Ja….
Onhan se nyt nätti!
MESSUJEN KIINNOSTAVIN
Jaakko soitti minulle tiistaina messuilta, että hän on nyt löytänyt meille veneen. Ja että tämä on messujen ylivoimaisesti kiinnostavin, monikäyttöisin, jykevin… Seurasi litannia ylisanoja hivenen innostuneelta mieheltä. ”Aha”, totesin. Mitähän tällä kertaa. Nämä parhaat veneet nimittäin vaihtuvat vuosittain. On ollut Arronettea, XO:ta, Anytechia (ei koskaan minun millään listallani) Axoparia, Targaa… Mutta nyt täytyy myöntää, että Kewatekin 9.3 Easyssa oli sitä jotain. Onhan se nyt aivan tolkuttoman iso, mutta tällä alumiiniveneellä kelpaisi ajella luonnonsatamiin monilukuisemmankin kaveriporukan kanssa tai lastata rakennuskamaa paatti täyteen. Etu- ja takakannet olivat niin isot, että molemmissa pitäisi kunnon juhlat erillään. Tai siis tarkoitan, että tekisi niitä kaikenlaisia rakennustöitä.
Kewatec valmistaa myös työkoneita, kuten luotsialuksia ja sen sellaista. Joten oletettavissa on vakaa kyyti kovemmallakin kelillä. Pohjassa on käytetty 6 mm merialumiinia, mikä on millin enemmän kuin XO:ssa. Näen itseni rikkomassa jäätä, kun kevään kelirikko saapuu… Ostimme kaksi laivanupotus-arpaa ja sovimme, että päävoiton osuessa kohdalle, ostamme tuon vähän yli 100 000 euroa maksavan veneen. Pyh, ei päästy edes yhden ruudun päähän!
Kokkolan kaunotarKeularamppi aukeaa ja sisään pääsee sillä mönkkärillä. 🙂Mairea hymy kertoo, että Jaakko näkee jo itsensä veneen sivukannella laittamassa fendereitä paikalleen.
JÄRKEVIN, MYÖS HINTA/LAADULTAAN
Sitten oli aika tulla pilvilinnoista vähän järkevämmän kokoisiin veneisiin (Jaakko on eri mieltä järkevästä koosta, Kewatek nimenomaan olisi todella sopiva koko, kuulemma.) ja katselimme Pilot-veneitä. Niistä suosikiksi nousi Finnmasterin Pilot 7 Weekend. Siinä oli mukavasti kaikkea. Löytyi etuhytti nukkumiseen, wc (jossa oli ihan seinät ympärillä) ja pieni pentteri eli keittiö suomeksi. Hytissä matkustaa seitsemän, mikä on meidän mielestä järkevää. Suomessa on turhan harvassa kelit, jolloin on kiva istua moottoriveneen keulassa. Sisällä on myös pöytä, jonka ääreen mahtuu sopivasti jengiä. Toinen pöytä löytyy takannelta, jos sitä aurinkoa sitten kuitenkin olisi. Tai sitten takakannelle mahtuu sitä tavaraa, jota kuljetellaan edes takaisin. Tässä veneessä olisi kaikki, mitä me voisimme haluta yhteysveneeltä ja lyhyen matkojen retkiveneeltä.
Meidän mielestä Finnmasterin Pilot 7 Weekend on myös kivan näköinen!SIvukäytäviä pystyy kävelemään todella helposti. Katolla on hyvät kaiteet, joista voi ottaa kiinni. (Hmm… Hymy ei ole yhtä mairea?)
SULOISIN JA EKOLOGISIN
Tämä ihana puuvene näyttää suuntaa tulevaisuudelle. Siinä on ladattava sähkömoottori, joka lupaa viiden tunnin käyttöajan yhdellä latauksella. Paatti kulkee noin viittä solmua, joten tässä on käyttökustannuksiltaan edullinen vene kiireettömälle kipparille. Ja joku Pelle Peloton laittaa tietenkin katon täyteen aurinkopaneeleita ja pidentää toimintasädettä!
Ihana kippo!
HALVIN
Siirrymme pilvilinnoista edelleen kohti niitä toisen ääripään järkevämpiä veneitä. Jos venekuumetta haluaa lievittää ja pienempikin vene käy, niin halvimmalla pääsee ostamalla tämän veneen. Messuhinta ei paljoa päätä huimaa. Tähän voi kuulemma laittaa 10 – 40 heppaisen koneen, joten pitäisihän sillä päästä eteenpäinkin. Ja totta puhuen, tuulilasin takana olisi aika kiva istua verrattuna nykyiseen Busteriin! Valkoinen paatti on alumiinia, joten sillä voisi ajaa vielä jäähileissä.
Veneunelmoinnin lisäksi messujen parasta antia on ystävien ja tuttujen tapaaminen. Niin tänäkin vuonna, kun kävimme useaan otteeseen kahvilla ja olusella. Oli mukava nähdä ja otetaan uusiksi kesäkaudella sitten laitureilla!
PS. Kansikuvassa piipahdetaan uuden Axopar 37:n keulapatjoilla. Täytyy sanoa, että 37 on jo pitkä vene, kun sitä katseli kuskin paikalta!
Jääveikkaukseen ehtii muuten vielä osallistua! Se löytyy edellisestä postauksesta.
Keksimme kuukausi sitten naapurimme kesäjuhlilla loistavan idean. Naapurin kakarat (hehe, pakko oli kirjoittaa näin, kyse on kylläkin ihan aikuisista ihmisistä) olivat tavanneet pitää kesäisin saaristojuhlat kavereineen meidän naapurissa. Aikanaan näiden juhlien järjestäminen oli sitten jäänyt. Päätimme elvyttää juhlaperinteen ja pitää kekkerit meillä!
Naapurin Tommi hoiti suurelta osin vieraiden kutsumiset ja sovimme, että juhlat ovat rennot, eikä kenenkään tarvitse näännyttää itseään erityisillä kokkailuilla. Jokainen toi vähän jotakin. Leivoin muutaman fetapiirakan ja tein mozzarella-salaattia. Tommi toi grilliin makkarat. Sitten vain jännittämään, että keitä tulee paikalle ja kenet heistä tuntisimme! Olimme jo etukäteen katsoneet kutsuvieraslistaa ja todenneet, että tämän juhlallisuuden jälkeen tunnemme taas huomattavasti enemmän porukkaa. Sitten niitä veneitä alkaa tulla.
Lopulta paatteja oli kansikuvan mukaiset 10 kappaletta ja yksi purjevene pikkusaaressa. Ajattelin, että se on kyllä maksimi, mitä meidän laituriin saa veneitä. Ja ihmisiä, sillä välillä koko jengi hengaili grillin ääressä laiturilla. Alkuillasta laiturintekijämme laittoi tekstaria, että mitä hän voisi tuoda, tarkoittaen ruokaa ja sen sellaista. Teki mieli vasta, että jatkopalan!
Mutta mitä vielä! Nämä neljä laiturin ympärillä parveilevaa venettä piti myös saada laituriin. Ja mahtuihan ne!Laituriin pääsi myös kaksi vähän vikkelämpää venettä. Tässä Pantera on jo lähdössä kotiin. Pörinät olivat melkoisia, kun tämä ja Miami Viikke-vene laittoivat koneet käyntiin.Tehokkaampien veneiden moottoreita ihasteltiin asiaankuuluvalla hartaudella… ”Tämähän on kuin Nascar-auton moottori!” Miami Vice-veneessä on 900 heppaa kannen alla.
Vieraita meille tuli ehkä nelisenkymmentä. Lapsilla oli omat menot, kun he painelivat pitkin saarta omissa seikkailuissaan. Välillä joku kävi vetämässä heitä veneen perässä vetorenkaalla. Porukkaa tuli ja meni oman tahdin mukaan. Yö pimeni, mutta juhlat jatkuivat. Meillä oli aivan huippuilta vanhojen ja uusien ystävien sekä tuttavien kanssa!
MIAMI VICE OMALLA LAITURILLA
Kaikenlaiset löytötavarat juhlien jäljiltä on jo saavuttaneet omistajansa, mutta tällainen vene on jäänyt laituriin. Kuinkas kauan siinä meneekään, että löytötavara siirtyy löytäjälle, heheh? Vaikken mikään power boat-ihminen olekaan, niin pakko sanoa, että tässä Miami Vicessa on charmia. (Kyseessä on Tommin Miami Vice-replika.) Minua ei yhtään haittaa katsella sitä tuossa laiturissa, vaikka ajamaan lähdenkin kuvan vasemmanpuoleisten veneiden kanssa. Ovat muuten alkaneet näyttämään aika pieniltä nuo meidän veneet…
Scarab
Ja koska kaikki varmasti miettivät nyt Miami Vicea, ainakin minä mietin ja ilahdutan Jaakkoa lukuisilla Youtube-klipeillä suoraan kasarilta. Jaan tämän ilon myös teille… Johnny Crockett käyttää Scarabia kyttäyskeikan apuna moottorien ”sammuessa” sattumalta roistojen loistohuvilan eteen, mistä seuraa tiukka takaa-ajo. Lopulta konnat tekevät kohtalokkaan navigointivirheen. Tiukat musat. Kas näin!
Ja kun puhutaan ensimmäisestä purjeveneestä, niin onhan se selvää, että kyseessä on First-purkkari. Atlantin ylityksellä taktikkonamme toiminut Heikki tuli kyläilemään perheensä kanssa saareen. Olimme kyllä käyneet kaikuluotailemassa veneellä, että pikkusaaren kärjessä pitäisi olla tarpeeksi syvää. Pohjakin on pääasiassa mutaa, joten pohjakosketus ei ole järkyttävän vakava asia. Paitsi jos osuu johonkin ainoaan kiveen, kuten helposti tietenkin käy. Vaikka syvyyttä olikin tarpeeksi pikkusaaren edessä, emme olleet aivan varmoja saisiko venettä niin lähelle rantakallioita, että maihin voisi vain hypätä.
Juuri ennen rantautumista alkoi sataa ihan kunnolla muuten aurinkoisen päivän jälkeen. Olin lähettänyt Jaakon vastaanottamaan venettä jo aikapäiviä sitten, koska itse leivoin korvapuusteja, enkä ”mitenkään pysty jättämään näitä pullia tähän!” Niinpä Jaakko odotti ehkä noin vartin kaatosateessa ja minä pääsin avuksi siinä kohtaa, kun sade jo hiljenii. Eikös olekin tyytyväisen näköinen mies rannassa? Hehe, nauratti, mutta ei ääneen voinut, kun toinen oli ihan uitettu koira…Kipparipariskunta jaksaa hymyillä luonnonsuihkusta huolimatta.
Vene solahti paikalleen hienosti ja keulaan sijoitettavien portaiden ansiosta rantaan pääsi helposti. First 31.7:ssa on 1,9 metrin syväys, joten rantaan pääsee ainakin näillä vesillä aika monella purkkarilla. Defyrissä, joka on muuten mitoiltaan muhkeampi, on myös 1,9 metrin köli, joten silläkin tulisi rantaan mukavasti. Sain myös kierroksen purkkarin sisällä. Pienestä koostaan huolimatta siellä oli aivan kaikki, mitä veneessä kuuluukin olla. En yhtään ihmettele veneen suosiota, sillä se on vauhdikas kisavene, jonka luokka on aika aktiivinen ja toisaalta se taipuu helposti retkiveneeksi.
Meillä oli saaressa illan ohjelmana saunomista ja syömistä. Ja voi jessus sitä syömisen määrää! Tarkoituksena oli grillailla ja nauttia illasta ulkona, mutta sade piti huolen siitä, että istuimme kuin tatit sisällä. Toisaalta sateella ropistessa kattoon, on sisälläkin istuminen aika tunnelmallista. Valvoimme taas myöhään jutun ja ruoan riittäessä… Ihana ilta!
Vähän liikuntaa. Heikki ei tajunnut arvata mihin lupautui, kun lupasi viedä poikansa soutamaan. Katsokaapa tarkemmin airoja. Kyllä, näet oikein, airoista on puolet kadonneet jonnekin matkalle! Soutaminen pikkuveneellä on sen vuoksi hieman hikistä puuhaa!Aamulla nappasin vielä kuvan, kun lähdimme reissuun ja Heikki perheineen jäi vielä hetkeksi saareen. Kyllä tuohon purkkari sopisi useamminkin komistamaan maisemaa entisestään!
PS. Jälkihuomautus… Kyseessä on ensimmäinen purjevene meidän aikana. Kuulimme että pikkusaaressa on joskus käynyt purjevieras tai ehkä purjevieraita aikaisemminkin, silloin kun me emme tienneet tästä paikasta vielä mitään. Voisiko jo sanoa, että näin ne perinteet jatkuvat? 🙂
…kun myrkkymaalaa veneen pohjaa ja huomaa, että toinen on edellisenä päivänä vapaaehtoisesti maalannut paljon hankalamman puolen ja itse sain helpomman. TG on nostettu maihin kelkkakiskolla ja se on pikkuisen kallellaan juuri siihen suuntaan, jossa kallio on korkeammalla. Niinpä sekä pohjan myrkkymaalaus ja vahaaminen on siltä puolelta huomattavasti hankalampaa. Olinkin edellisenä päivänä ihmetellyt, miksi Jaakko makasi hankalan näköisesti veneen alla, kun hän maalasi omaa puoltaan. Minun puolellani piti vain vähän kyykkiä. Asia selvisi seuraavana päivänä, kun olin luvannut maalata toisen kerroksen kokonaan ja makasin veneen alla toivoen, ettei se keikahda päälleni. Naama täynnä pieniä maalipisaroita ja pää myrkkymaalin hajusta pyörällään sain homman tehtyä.
Soutuhommia. ”Muistitko eilen käydä tankkaamassa Busterin”, kysyin Jaakolta. Puoli minuuttia sen jälkeen Busteri hyytyi kesken matkan. Ensin aloin soutelemaan bensistä kohti, mutta sitten Jaakko muisti, että keulassa oli säilössä tilkka varabensaa, jee! Kohta ajeltaisiin TG:llä, jonka bensamittaria tulee vilkuiltua vähän useammin, kun se ei ole penkin alla piilossa.
Annoimme TG:n kyljille sellaisen hoidon, että oksat pois. Meillä oli pari Hempelin vahaa kotona ja päätimme sitten jatkaa saman merkkisillä purkeilla. Ensin irroiteltiin pinttynyttä likaa jollain super-aineella, jonka jälkeen laitoin vahaa. Ei toimi. Vaha jurttasi kylkeen kiinni ja oli karmean näköinen. No, sitten irrotin vahan pois pre-cleanerilla ja laitettiin aivan mahtavaa hankausnestettä, joka on tarkoitettu vanhempiin veneisiin, joiden kyljistä on jo kiilto lähtenyt. Nyt toimi. Törkeän hieno ja kiiltävä tulos. Ja lopuksi vielä polishit ja vahat päälle. Kyllä, olen käsitellyt nyt veneen kyljet VIISI kertaa! Onneksi ei ollut Defyr kyseessä, vaan pinta-alaltaan huomattavasti pienemmästä moottoripaatista. Samalla tuli taas katsottua tarkemmin veneen kylkiä ja muisteltua lämmöllä jotain edellistää omistajaa, joka on paikannut jonkin hitin ruskealla pakkelilla. Oikeasti, ruskealla!! Meillä oli vähän kiire saada TG vesille helpottamaan kulkua sateisessa kelissä, joten vahasin vasta kyljet. Loputhan voi sitten tehdä vaikka vene olisi vesilläkin, right?
ENSIMMÄINEN VENERETKI
Meidän vesillelaskuprosessi on paperilla tosi helppo. Sen kuin päästetään kelkka kiskoja pitkin veteen ja vene lipuu kauniisti laituriin. Ainoa vain, että kelkka ei oikeasti todellakaan liiku siinä kiskoilla. Onneksi saimme supersiskokset Annan ja Ninan jeesaamaan laskussa ja nelistään vene saatiin vesille todella nätisti!
Kesän eka veneretki! Kivenlahden Essolle hakemaan uutuus-limmparia ja minttu-Daimia.
