Olimme tekemässä pihahommia, kun mereltä kuului ankaraa joutsenten siipien läpsytystä. Se on tähän aikaan keväästä normaalia, kun kyhmyjoutsenet taistelevat reviiristä ja morsmaikuista. Tällä kertaa merellä oli menossa ihan tappelu. Hetken kun katsoimme, niin tajusimme, että siinä mylläkässä oli kolme kaulaa.
Kolme kaulaa ja joukko siipiä yhdessä mylläkässä. Pian yksi joutsenista irtautui taistelusta ja ui sivummalle sukimaan sulkiaan.
Jäljellejääneet jatkoivat hommia tosissaan.
Toinen pääsis tappelussa konkreettisesti niskan päälle ja alkoi hukuttamaan lajitoveriaan. Kolmas joutsen ei malttanut pysyä sivussa.
Samalla kun keskimmäinen yritti työntää jonon ensimmäisen päätä veden alle, huomasi kolmas tilaisuutensa tulleen ja väijytti kaksikon takaapäin.
Neljäs joutsen oli pysytelly kauempana tähän asti, mutta nyt se kävi viehkosti muistuttelemassa olemassaolostaan tappelijoiden vieressä. Oletan, että hän oli se tavoiteltava morsmaikku, josta tässä tapeltiin.
Kolmannen joutsenen mukaantulo pelasti alakynteen jääneen sulhasehodkkaan ja se pääsi pakenemaan.
Tämä oli ensimmäinen kerta, kun näimme kolmen joutsenen tappelun. Aika rajua meininkiä. Kyhmyjoutsenet eivät ole minun suosikeitani, sillä ne ovat jotenkin niin pöyhkeitä. Laulujoutsenet hienoine tuuttauksineen ovat sen sijaan ihana kevään merkki, jota terveehdin ilolla!
Istuimme laiturilla nauttimassa ilta-auringosta sekä oluesta ja pepsistä. Olimme juuri muuttaneet saareen kolmen viikon tauon jälkeen ja nautimme täysillä jokaisesta auringon säteestä ja tuulenvireestä. Tätä ihanuutta olisi edessä vähän yli viikko.
Jossain vaiheessa kiinnitimme huomiomme västäräkkiin, joka keikaroi Huskyn kaiteella, hyppelehti laiturilla ja lähestyi uhkaavan lähelle laiturilla makailevaa Sompaa. ”Mitä se oikein haluaa, onko sillä pesä jossain?” Laiturin rakenteet ovat sellaiset, että pesä ei kertakaikkiaan mahdu mihinkään. Eikä västäräkki ollut kiinnostunut Sirmetistäkään. Päätimme siirtyä rantakallioille ja katsoa mihin västäräkki haluaa mennä.
Västäräkki keikutteli pyrstöään esimerkiksi Huskyn moottorin päällä.Ilta-aurinko värjäsi maisemaa punaiseksi.
Istuimme kalliolle Finnfoam-palasten päälle (raksan hyviä puolia on, että istuinalustoja löytyy vähän mistä tahansa) ja pian västis lennähti Busterin nurkille. En ihan nähnyt mihin se tarkalleen ottaen meni, sillä puutarhapöytä ja -tuolit olivat edessä. Uteliaisuus heräsi sen verran, että oli pakko mennä katsomaan.
Hanskalokero
Kun astuin laiturille, västäräkki otti ajolähdön ja häipyi matkoihinsa. Busterista se lähti. Kävin läpi kaikki paikat, fendereiden alta, pienistä luukuista, mutta en löytänyt pesää. Jaakko kysyi katsoinko ohjaamon alta. ”No eihän siinä ole mitään!” Paitsi että on. Opin, että Busterin ohjaamon alla on HANSKALOKERO! Olen ajanut veneellä 5 vuotta ja nyt paljastui tällainenkin asia. Hanskalokeron huomatakseen piti kyykistellä veneen pohjassa ja pilkkopimeän lokeron sisälle ei todellakaan nähnyt. Otin avuksi kännykän, jonka kameran salamalla otin kuvan hanskalokerosta.
Keltaisen ohjaamon alla on tosiaan hanskalokero. Pesä! Ja näköjään Sompakin on päässyt osallistumaan pesänrakennukseen. Aivan kuin olisi osittain mustia koirankarvoja pehmustamassa pesää. Eräs tuttava laittaa nypittävän koiransa karvat keväällä talipalloruonkinta-häkkyrään, josta linnut hakevat niitä pesätarpeiksi. Ensi keväänä täytyy tehdä sama!
Mikä ihana västäräkin pesä! Kuusi munaa tulossa! Luin samantien netistä, että västäräkit hautovat 10-13 päivää, joten tuurilla poikaset kuoriutuisivat, kun olemme saaressa. Busteria oli tosin käytetty satamassa käymiseen, kun vaihdoimme raksamiesten kanssa saari-vuoroa ja vene oli poissa muutaman tunnin. Toivottavasti se ei ole häirinnyt västäräkin hautomahommia. Buster meni samantien käyttökieltoon, eihän linnunpönttöä voi noin vain viedä vesille!
Toinen bongaus
Aamulla kävelin koirien kanssa pihalla ja talon nurkalla pikkulintu lehahti nopeasti edestäni pakoon. Ahaa! Katselin ympärilleni ja aavistelin, missä pesä voisi olla. Paikka oli jälleen niin pimeä, että otin kännykän käyttöön. Ja siellä oli pesä! Tällä kertaa lintu on jokin toinen.
Arvaatko missä pesä on?Tietenkin kasteluletkutelineessä! Nerokas paikka, sillä muovia pitkin kukaan ei taatusti kiipeile apajille.Aloin olla jo huolissani, kun monen päivän jälkeen en enää nähnyt lintua. Ajattelin, että se on hylännyt pesän tai että joku on kuitenkin käynyt nappaamassa munat. Otin vielä kuvan ja mikä yllätys, siellä tipu makasi sammalpedissä. Onko tämä tyyppi vihertiainen?
Joku voisi ajatella, että on vähän hankalaa, kun kasteluletkua ei voi kelata sisään. Noh. Silloin kun tämä kelahomma ostettiin vuonna 2014, laitettiin laitteen akkulaturi talteen johonkin tosi hyvään paikkaan. Sen kesän jälkeen ei ole paljon kelailtu, joten onpa hyvä, että kelahommalla on käyttöä linnunpönttönä!
Kamera naulassa
Huomaan, että kirjoitusväli blogiin on venynyt aika pitkäksi. Asumme edelleen raksamiesten tieltä suurimman osan kuukaudesta muualla ja käymme saaressa viikonloppuisin ja silloin tällöin iltaisin. Se ei ole yhtään sama asia, sillä visiiteillä hoidetaan jotain hommaa ja lähdetään pois. Jotenkin kirjoittamisen fiilis on vain kadonnut ja kamerakin saa ihan rauhassa pölyttyä kaapissa aina kun olemme Lauttasaaressa. Siksi oli jotenkin riemastuttavaa tulla kotiin, vaikka vain viikoksi, ja päästä samantien kiinni kaikkeen tähän luontoon ja tunteeseen, että ympärillä on koko ajan tarkkailtavaa. Onneksi talo valmistuu, jos ei nyt pian, niin aika pian kuitenkin. Edes siihen vaiheeseen, että voi tuoda kimpsut ja kampsut sisään!
Täällä saaressa ei ole kerrostalokyttäämistä, mutta se ei tarkoita, etteikö naapureita pidettäisi silmällä. Tänään olikin oikein kunnon kahakka, jota jäin seuraamaan pidemmäksi aikaa. Puhun tietenkin lähimmistä naapureistamme, Pikkusaaren keväällä valloittavista linnuista. Niillä oli tänään todellista draamaa, johon osallistui tällä kertaa poikkeuksellisesti meriharakka-pariskunta ja lokki. Tiiratkaan eivät pysty välttelemään hyvää tappelua, vaan lyövät siipensä soppaan.
Jos Pikkusaaressa on hämminkiä, niin sieltä alkaa kuulua kova kimitys. Yleensä kyseessä on varis, joka yrittää ruokailla luodon lintujen pesissä. Silloin äänessä ovat ärhäkkäät tiirat ja lokit. Tällä kertaa ääni oli toisenlainen ja muistin kuulleeni aikaisemminkin meriharakan hätäisen huudon. Ja toden totta, lempilintuni meriharakat olivat pulassa. Pikkusaaressa asustaa yksi meriharakka-pariskunta ja koska ne ovat paikkauskollisia, niin luulen, että he ovat pesineet jo useamman vuoden täällä meidän kavereina.
Pian selvisi mikä oli hätänä. Yksi lokeista teki jatkuvasti hyökkäyksiä meriharakka-pariskuntaa vastaan. Se syöksyi taivaalta harakoita kohti ja yriti häätää näitä tiehensä. Meriharakat ovat aika rauhaarakastavia, ne usein pakenevat, jos ilmoilla on jotakin jännittävää. Nyt näin outoja. Meriharakat alkoivat pistää lokille kampoihin.
Lokki teki hyökkäyksiä tiputtautumalla korkealta ilmasta kalliolla odottavien meriharakoiden niskaan.
Tässä lokki koittaa eräänlaista sivuttaishyökkäystä. Myös tiira pyörii mukana sen oloisena, että voisi mielellään ajaa takaa jotakuta.
Meriharakka ei luovuta helpolla, vaan pistää kampoihin. Se ei tyydy huutamaan vain varoitushuutoa…
…vaan yllätyksekseni lähtee takaa-ajoon!
Se ajaa lokin muutaman kerran kauemmas pikkusaaren kallioilta. Täytyy sanoa, että yllätyin tämän nähdessäni!
Välillä taistoon osallistui vain toinen meriharakoiden pariskunnasta.
Toisinaan taas lokkia torjuttiin yhteistuumin.
Tänne ei ole tulemista!
Täytyy myöntää, että vähän ihmetytti tämä raivoisa taistelu. Sitä nimittäin jatkui aika pitkään senkin jälkeen kun olin kuvaillut lintuja. Oli helppo arvata, että meriharakoilla olisi poikanen Pikkusaaressa ja ne puolustivat sitä. Lokki taas oli varmasti sama, jonka pesä sijaitsi kallion korkeimmalla nyppylälle. Juuri sen pesän vierestä meriharakat eivät suostuneet väistymään vaan puolustivat sitä kuin omaansa. Vielä eilen lokki hautoi pesässään ja meriharakat ovat hengailleet pitkään aivan lokin pesän liepeillä. Lokin pesässä on kolme munaa ja ne eivät ole vielä kuoriutuneet. Lokki halusi varmaankin takaisin hautomaan niitä ja halusi ajaa meriharakat pois. He taas eivät siirtyneet tuumaakaan.
Oli pakko hiipiä Pikkusaareen katsomaan lähempää mitä siellä tapahtuu. Meriharakat eivät todella halunneet vaihtaa maisemaa, sillä ne jäivät paikalleen, vaikka olin jo noin 10 metrin päässä. Yleensä meriharakat väistävät minua ja ennen kuin ehdin ajatellakaan kuvan ottamista, ne ovat jo lennossa.
Minulle ei selvinnyt mitä meriharakka suojeli. Kallion nyppylällä näkyi vain lokin pesä (se on tuo risukasa) ja meriharakoiden kanssa hengaava rantasipi. (Onko tuo rantasipi? Kuulkaas tähän tunnistamiseen meni ainakin puoli tuntia googlen selailua!)
Sade häiritsee merilintuakin, joutuu vähän ravistelemaan.
Jäi siis mysteeriksi mikä meriharakoita ja lokkia sapetti. Myöhemmin illalla kävin kiertämässä Pikkusaaren veneellä ja näin, että meriharakoilla oli kuin olikin yksi poikanen, josta huolehdittiin nyt kauempana luodolla. Lokki oli päässyt takaisin pesälleen hautomaan. Rauha oli siis palannut Pikkusaareen. En tiedä mikä tämän raivoisan riidan aiheutti, mutta sen tiedän kuitenkin, että näiden naapureiden draamoissa on paljon enemmän seurattavaa kuin kerrostalokyttääjällä keskimäärin!
Ensimmäisenä vuonna täällä saaressa huomasimme nopeasti, että lokit ja tiirat pitivät paikkaa täysin omanaan. Ne olivat valloittaneet pikkusaaren ja hyökkivät sieltä käsin meitä kohti aina kun tulimme laiturille. Sen jälkeen olemme joka vuosi käyneet taistoa lokkeja vastaan ja yrittäneet vallata saarta itsellemme. Se on helpommin sanottu kuin tehty. Tänä vuonna olin kuitenkin melko varma onnistumisestamme, sillä olimme ottaneet tavaksi käydä pikkusaaressa piknikillä jo kauan ennen kuin lokit edes tulivat paikalle. Hähä, ajattelin. Tänä vuonna saattekin nähdä!
Mutta sitten tuli sorsa ja muutti kaiken. Olimme koirien kanssa käymässä pikkusaaresssa, kun ne nuuskivat innokkaasti rantapusikkoa. Pian sieltä lähti sorsa karkuun. Löysin pesän ja neljä sorsanmunaa kivien ja ruusupuskien seasta. Olen ehkä pehmo, mutta olihan minun pakko antaa sorsalle pesintärauha! Niinpä koirat saivat porttarin itsenäiseen pikkusaari-partiointiin ja vähensimme itsekin siellä käyntejä. Sorsa on kyllä toisaalta todella kylmänviileä. Se ei hievahdakaan pesäpaikaltaan ennen kuin tunkeilija on käytännössä astumassa pesään. Niinpä pari iltaa sitten kävin tekemässä kierroksen pikkusaaressa ja tarkistamassa pesätilanteen.
Niitä sitten riitti! Tulossa on 11 tiiraa ja 8 lokkia! Jos varikset ja kärppä eivät harvenna munia, niin meillä on parin vuoden tauon jälkeen melkoinen määrä pikkuisia linnunpalleroita pihassa!
Siinä se sorsa on! Naamioitumiskyky on mieletön, jos et löydä, etsi silmää. Pesäpaikka on muutenkin hyvä, sillä lokit ja tiirat puolustavat saarta kaikkia vihulaisia vastaan, joten sorsalla on bodyguardit talon puolesta.
Lokki tarkkailee puuhiani silmä kovana.
Pikkusaaren korkeimmalle kallionkohdalle ilmestyy aina lokinpesä. En ihmettele, näkymä on kaunis!
Ei ole pöllömmät maisemat vähän lähempänä vedenrajaakaan…
Tiirat eivät paljoa panosta pesänrakennukseen. Pari kaislaa ristikkäin kallioluodolle. Valmis!
Tällä tiiralla on tulossa neljä poikasta, jos varis ei pääse apajille.
Menetimme siis ilta-aurinkoisen piknik-paikan, mutta saamme mahdollisesti tilalle pienten linnunpoikasten seurantaa. Bonuksena tulee myös ääniraita, hyvin läheltä… Heräsin toissapäivänä sellaiseen kaakatukseen, että olin varma löytäväni hanhia suoraan oven takaa. Mutta ei siellä mitään ollut. Se taitaa olla lokki, joka pesii kolmatta kesää katolla savupiipun vieressä. Savupiippu antaa lokin äänelle kaikupohjan ja se todella kuuluu aika kovaa sisälle. No, yritän ajatella niitä suloisia pikkupalleroita!
Se on kesäloma! Ja niin ollen on aikaa palata blogin pariin. Aloitan niinkin tärkeällä aiheella kuin megalokilla.
Huomasin jossain vaiheessa keväällä, että pikkusaaremme kallioilla istui tavallista isompi lokki. Nimesin sen lintutieteellisesti megalokiksi. Tässä yhtenä päivänä havahduin siihen, että saunalla oli kova lintuäläkkä. Siellä on asunut kaksi normilokin (=ei megalokki, eikä naurulokki, luulisin että harmaalokki) poikasta vanhempineen ja nyt vanhemmilla oli kova hässäkkä saunalla kahden megalokin kanssa, jotka tekivät hyökkäyksiä rantakiville normilokkien kimppuun. Kävin katsomassa tilannetta tarkemmin, jolloin taistelu siirtyi taivaalle ja hiljalleen vaimeni. Poikasia näkyi näkyi enää yksi.
Lähdin hakemaan kameraa ja ruuvailin pitkää putkea paikalleen, kun rannasta alkoi kuulua taukoamaton koiran haukku. Myös pentu räksytti mukana ja siitä tiesi, että nyt oli jotain erikoista, esimerkiksi käärme. Juoksin nopeasti rantaan katsomaan ja pusikosta katseli pelokas lokin poikanen. Eli kaksi poikasta oli sittenkin vielä tallella, toinen vain oli paennut maihin pakoon megalokin aiheuttamaa taistelua. Onneksi koirat antoivat poikasen olla, haukkuivat vain kovasti sen nokan edessä ja ihmettelivät varmaan miksi se ei lähde lentoon. Myyrät ja hiiret ovat vastaavassa tilanteessa entisiä, mutta lintuja ajetaan vain takaa.
Vein koirat sisälle ja poikanen olikin heti kipittänyt vesille. Siellä se teki sisaruksensa kanssa lentoharjoituksia.
Toinen löyhytteli ensin vain tuulessa siipiään.
Sitten sisar kiipesi samalle kivikolle ja näytti mallia. Se teki useamman metrin lennon ja laskeutui hienosti veteen.
Normilokit vartioivat tarkasti poikasten lentokoulua.
MEGALOKKI PALAA
Tämän jälkeen mega-lokki on näkynyt usein rannassa vartioimassa pihapiiriä. Huomasin sitten, että sillä oli omatkin poikaset aivan nurkilla. Se on todella varovainen, eikä sitä pääse kovin lähelle kuvaamaan. Lintu tai poikaset ottavat heti hatkat ja siirtyvät kauemmas merelle. Kiinnostuin sen verran, että pitäähän tämän lokin lajike oikeasti selvittää. Olen päässyt tunnistuksessa niin pitkälle, että tämä voisi olla selkä- tai merilokki. Ääninäytteen perusteella ennemmin selkälokki, lisäksi merilokki on todella iso. Selkälokki on ilmeisesti aika uhanalainen, joten olisi sinällään hienoa, jos sellainen hengailisi täällä. Täytyy yrittää saada siitä vielä lentokuvia, jos sitä näkyy maisemissa. Onko lukijoissa tietäjiä, mikä lokki oikein on kyseessä?
Mega-lokki on palannut monta kertaa ja vartioi ympäristöä saunan savupiipun päältä.
Mega-lokin poikasen väritys on aika harmaa. Tässä lentoonlähtö.
Ajelin tässä yksi päivä huollosta tulleella Busterilla saareen. Potkuri oli vaihdettu ja pikkupaattimme kulki taas ärhäkämpää vauhtia. Aurinko paistoi ja tuuli heilutti hiuksia. Se on kuulkaa kevät!
LINNUT, LINNUT
Meillä on alkanut jokavuotinen taistelu pikkusaaren herruudesta lokkien kanssa. Tiirat osallistuvat kahinoihin vähän myöhemmin, vielä niitä ei ole sankoin joukoin näkynyt. Taistelu ei ole ihan tasaväkinen, sillä meitä on vain neljä ja lokkeja… no, niitä on vähän enemmän.
Olin ollut yhtenä päivänä etätöissä, kun Jaakko tuli kotiin vähän kummastuneen näköisenä. ”Miksi meillä on halkoja katolla?” No, minulla oli juuri palaveri alkamassa, kun muutama lokki istuivat vartiopaikalleen savupiipun reunalle ja alkoivat naukumisen. Istuin töissä piipun juurella ja vakuutan, että savupiippumme toimii jonkinlaisena äänenvahvistimena. Ajatus siitä, että linnut huutelisivat taustaäänenä puhelinpalaverin taustalla ei oikein houkutellut. Hätäpäissäni en keksinyt muuta kuin juosta pihalle ja heitellä pari halkoa piippua päin. Linnut lähtivät siltä erää, mutta halot jäivät katolle.
Onneksi vanhempi koiramme on ottanut lokkihommat tänä vuonna entistä totisemmin. Pari vuotta sitten se vielä vähän arkaili isoja hanhia, mutta nyt se jää oikein rantaan kytikselle ja komentamaan hanhia, jos ne uskaltavat tulla lähelle. Varisten perässä se istuu pihapuun alla tuijottelemassa koivunoksien väliin ja päästää huutokuoron välittömästi vastauksena variksen rääkäisyyn. Lokit ovat saaneet vauhtia siinä sivussa. Pentu ei ole vielä ollenkaan tajunnut, että mille ja miksi täällä huudetaan. Sekin on kuitenkin kiinnostunut linnuista ja kahlaisi mielellään niiden luokse.
Pipo kyttää hanhia. Uskaltakaapa tulla lähemmäs!
Sompa on aloittanut lintubongauksen, mutta ei oikein vielä tajua asiasta yhtään mitään.
AURINKO
Muutamana päivänä aurinko on paistanut niin paljon, että on tuntunut jo alkukesältä. Yhtenä iltana oli vain pakko istua ulkona nauttimassa auringosta ja oluesta. Auringonvalossa käytiin korjaamassa myös venekerhon laituria. Sitten vain kunnollista lämpöä odottelemaan!
Tauolla.
Venekerhon laituri saa uutta puuta hapertuneen tilalle.
