Saaressa

14.03.2014

Pelastautumispuku ja muut lifesaverit

Joskus pienenä ajoimme autolla pääsiäisenä jäätä pitkin mökille lähes ulkosaaristoon. Perhe oli jaettu kahteen autoon, varmaankin aikataulusyistä, mutta toimihan se samalla riskienhallintanakin… (Hohoo, mustaa huumoria!) Muistan kuinka äitiä jännitti, sillä jää ei tainnut olla aivan normaalin paksuista. Mökiltä mantereelle lähtiessä jäällä oli parikymmentä senttiä vettä ja voin sanoa, että silloin pelotti minuakin ihan älyttömästi. Vannoin etten kulje enää jäällä, ellei se ole superextratodella paksua. Sanoinkin Jaakolle, että tottakai muutetaan saareen, mutta ilmatyynyalus on sitten ostettava myös. Tai hydrokopteri. Ja niin me sovimme, että tehdään.

No tietäähän sen miten missä tahansa remonttihommissa käy. Kesän loppuun mennessä oli budjetti paukkunut yli niin mökin rempassa, laiturissa kuin veneessäkin. Tai ehkä täytyy tunnustaa, että kun teimme saaripaikasta tarjouksen alle vuorokauden sisällä siitä kun löysimme sen netistä, niin ei niitä budjetteja kyllä ihan oikeasti ehtinyt tehdä. Niinpä ilmatyynyaluksen sijaan piti ottaa muut keinot käyttöön!

Meikän varusteet. Jääkengät tai miksi niitä sanotaankin, puuttuu.

Hassu juttu on se, että nyt ei ole pelottanut paljon mitään, tosin jääkin on kestänyt toistaiseksi hyvin. Kaikista oleellisin juttu turvallisen fiiliksen (false or not) luojana on pelastautumispuku. Aina välillä tulee kyselyä, että miten siellä jäällä uskaltaa liikkua, niin ajattelin postata niistä varusteista, joilla me uskalletaan.

Ostimme Ursuitin pelastautumispuvut alunperin purjehdukseen, mutta niille tulikin päivittäistä käyttöä. Mä tykkään näissä erityisesti siitä, että takki ja housut ovat erikseen, koska tota takkia voi käyttää myös muuten vaan pahalla kelillä, ei nimittäin mene vesi kaula-aukosta sisään (hihansuissa ja kaulassa on tiukat mansetit). Ja kuten näkyy, housuosa on tuollainen potkupuku, joten sieltäkään ei vesi pääse sisään. Pitkävartisten saappaiden kanssa puku on ollut aika ässä kun lahkeensuut saa kiristettyä melko tiukasti kiinni. Tätä ominaisuutta on tarvinnut nyt kun jäät ovat rannasta lähteneet ja vedessä on kahlattu polveen asti. Liikkuminen puvulla on helppoa, kädet liikkuu aika mukavasti. Mun puku on aavistuksen liian lyhyt, mikä haittaa kyykkimistä. Joten jos on ostamassa pelastautumispukua, niin kannattaa teetättää muutokset samalla kun puvun tilaa. Jaakolle muutettiin selkäosan ja hihojen pituutta. Niin ja se pääjuttu tässä on se, että jos tippuu mereen puku päällä, niin siellä pysyy hengissä, vaikkei heti pääsisikään ylös.

Sen sijaan kaikki meikki- ja hiustenlaittohommat voi ihan huoletta unohtaa. Ne kannattaa tehdä mantereen puolella. Auton parkkipaikasta onkin tullut luonnonvaloinen pikamakeup-room…

Toinen ehdoton jokaisen jäällä kulkijan juttu on naskalit (meidän kielellä naksalit). Niiden avulla pääsee avannosta ylös. Sitten meillä on muutama lisävaruste, koska Jaakko on vähän varustehullu. Esimerkiksi jääruuvit löytyy.

Mun kelkassa on Tami Kiurun vanhat mäkihyppysukset!

Ja sitten meidän suosikkikulkuväline! Kelkka on ollut aivan ehdoton juttu! Tässä on alla mäkihyppysukset ja setti liikkuu eteenpäin jäällä todella liukkaasti. (Nuoskalumella ei voi sanoa samaa.) Vähän tavaraakin kulkee mukana. Kelkan varusteisiin kuuluu taskulampun pidike ja heittoliina. Eli jos jompi kumpi tippuu mereen, niin pelivälineet on lähellä. Jaa että miksi kelkalla on pelastusliivit? No aateltin, että jos tiputaan mereen, niin kelkka ei ehkä mene pohjaan… 🙂

13.03.2014

Veneellä jään yli

Meillä oli ihan superhauska aamu, siitä huolimatta, että jouduimme heräämään ennen kukon laulua. Juna Lappeenrantaan lähti seitsemältä, joten aikatauluna oli lähteä ylittämään jäätä kuuden aikaan aamulla. (Ai että olinko pakannut valmiiksi? No en.) Aukot jäässä olivat levinneet eilisen päivän aikana todella paljon, joten veikkailimme, että jään sulaminen jatkuu vauhdilla myös tänään, kaunista päivää kun oli luvattu. Niinpä päätimme viedä veneen mantereen puolelle, ihan vaan sen takia, että Jaakkokin pääsee kotiin illalla. Mä pääsen helpolla, olen lauantaihin asti Lappeenrannassa ja veikkaanpa, että siihen mennessä meri on kyllä aika paljon auki. Tai sitten ei.

Tämä venehomma toimi niin, että ne kohdat, joissa tiedämme, että jäätä on, Jaakko veti alupaattia ja mä työnsin. Lähellä rantaa jää on heikompaa, jolloin siirryimme molemmat työntämään venettä. Saaristoviisaus kertoo, että jos jää pettää, niin sitten vain hypätään veneeseen! Hehe. Näen paniikkisyöksyn veneeseen ja vähintään katkenneen hampaan. No positiivista oli se, että alumiinivene suorastaan kiisi jäällä, todella helppo kuljettaa!

Aukon kohdalla oli pakko pysähtyä ja kuvata. Meidän reitiltä on parikymmentä metriä sulaan veteen. Se näkyy vähän huonosti kuvassa, mutta jos oikein tiiraa, niin jään raja tulee esiin. Aukko on siirtynyt vuorokaudessa muutaman kymmenen metriä lähemmäs.

Näihin tunnelmiin jätin Jaakon selviytymään ja siirryin Lappeenrantaan. Odotan jännityksellä uutisia mereltä Majurska-kahvilassa kaakaokupin äärellä. Kengät pysyy kuivana ja suklaakakku on hyvää, en valita!

Itse asiassa Majurskassa parasta oli miljöö ja kaakao. Harvoin kahvila yllättää erityisen hyvällä kaakaolla, joten siitä pisteet!

12.03.2014

Tarkkaavaisuutta

Jää on alkanut elämään. Se ritisee ja paukkuu aamuisin. Koirat kuuntelevat tarkkaavaisesti uusia ääniä.

11.03.2014

Veneen laskeminen

Päätimme jättää piskit ja itsemme saareen tulevasta kelirikosta huolimatta. Oikeat saaristolaiset nauravat varmaan partaansa (kyllä, kaikilla saaristolaisilla on parta) meidän jaakaamiselle, itsehän he tietävät jostain kaislan asennosta koska ne jäät oikeasti lähtevät.

Aurinkoisen työpäivän jälkeen kävin kaupassa ostamassa melko kasan ruokaa, just in case jäämme jumiin. Mantereen puolen laiturilla oli aika sulanutta, nyt jo laiturin päässäkin oli pientä lätäkköä.

Oli Jaakon vuoro puljata potkukelkan kanssa vedessä ja myös rakentaa lautta, että saatiin kamat helposti yli. Eläköön Finnfoam! Lauttaa vedettiin potkukelkan perässä kun pulkka oli jäänyt saareen.

Meidän päässä oli vesi auennut jo melkoisesti ja joutsenten lampi oli myös suurentunut. Mietittiin, että avovesi saattaa levitä nopeastikin jos tuulee (tai sitten se ei leviä). Niin tai näin, päätimme laskea veneen ”vesille”! Edeltäjiltä jäi meille käyttöön pieni alumiininen Alufish. Testailimme sen vetämistä ja työntämistä jäällä ja todettiin, että siinä on meillä kelirikkokulkine. Vaikka muistaakseni vannoin vielä kesällä, että mihinkään alumiiniveneentyöntelyhommiin en kelirikolla lähde. Näin se mieli muuttuu.

Juu, olet oikeassa, moottori kannattaisi ottaa irti, turha sitä on työnnellä jäällä painolastina. Avain sen irrottamiseen on tokikin hukassa.

10.03.2014

Tavara liikkuu ja jää heikkenee

Kävimme sunnuntaina hakemassa laatikkokauppa Ikeasta pienen hyllyn makuuhuoneeseen. Kirjat ja muut tarvitsevat oman paikan, mutta sunnuntain myrskytuuli ja sen jään päälle nostama vesi esti suunnitelmat viedä pikkuhylly saareen. Yöllä oli ilmeisesti pikkupakkasia ja aamulla pääsimme roudaus-hommiin ennen töihin menoa. Talven aikana ykköskulkuvälineeksi on noussut potkukelkka. Se on vikkelä ja jakaa painoa isommalle alueelle. Pulkka on tavaran liikuttamiseen aivan ehdoton, eipä käynyt mielessä vuosi sitten, että tulen käyttämään pulkkaa muuhun kuin laskiaisriehaan…

Joutsenia oli tullut lisää mestoille ja myöskin avovettä. Oli pakko käydä kuvaamassa kevään ekat megalinnut, vaikka itse asiassa en ole mikään niin hurjan innokas joutsen-fani. Ne ovat aika ilkeitä lintuja. Mutta kauniita ja onhan siinä sellaista kansallisromantiikkaa, jota saaristossa ”kuuluu” kuvata…!

Kovin Lähelle ei voinut mennä kuvaamaan, kivien ympärillä on virtaa, joka avaa vedet.

Jäät vähenee

Illalla kotiintulo olikin asteen hankalampaa. Mantereen puolen rannasta oli jäät aika heikossa kunnossa ja tässä joutuu kyllä kohta miettimään, että miten täältä tullaan töihin ja kotiin. Tuo lautakasa kuvassa on siis helpottamassa menoa laiturille. Toimi jäällä, ei toimi enää.

Ja kulkua taitaa joutua miettimään heti, ei kohta. Mulla on loppuviikosta reissuhommia ja tulen vasta lauantaina takaisin. Mutta jotenkin pitäisi vielä kahtena päivänä päästä töihin. Täytyy pitää iltapohdinta ja miettiä pitäisikö mennä kelirikon ajaksi evakkoon maihin. Peliliikkeet pitää tosin päättää heti, koska koirien roudaaminen pitää tapahtua turvallisesti. Tuolla rannassa on kuitenkin niin matalaa, että jos jää ei kestä, niin koirat voi kuljettaa sylissä maihin. Sitten kun jää ei kestä siellä missä jalat ei ylety pohjaan, niin koirien liikuttelu ei enää onnistu. Tai sitten Jaakko jää saareen koirien kanssa ja liikkuu maihin miten liikkuu tai tekee etätöitä.

Hmm… Täytyy ottaa pienet neuvoa antavat lakritsijäätelöt!

Nopein ratkaisu turvalliseen ylitykseen löytyi takapihalta. Ruuvattiin pari finnfoamia yhteen ja kappas, meillä on ihmisen pitävä lautta! (Huom. ei koirien kuljetukseen, jos joku koiraystävä ehti huolestua!)

09.03.2014

Siemenien istuttamista ja joutsenia

Siemenet purkkiin – puutarhasekoilu alkaa!

Filosofiani puutarhanhoidon suhteen on sellainen, että kaikkea voi kokeilla, eikä se ole niin vakavaa jos aina ei onnistu.Tällä menetelmällä istutin viime kesänä takapihalle valtavalla innolla lempimarjojani punaherukkaa ja karviaismarjaa. Paikka oli mielestäni mitä mainioin, aurinkoa ja mehevää & hiekkaisaa multaa. Little did I know… Syysmyrskyt nostivat veden niin korkealle, että iso osa takapihasta muuttui vesilätäköksi ja pakkasten tullen luistinradaksi. Niinpä marjapuskani ovat talvehtineet niin sanotusti syväjäässä.

Kävin hakemassa siemeniä K-Raudasta ja nappasin mukaan vähän kaikenlaista. Koska olen näissä puutarhahommissa aika poropeukalo, niin luotan netin apuun. Istutusaikataulusta huomasin, että myöhässä ollaan esimerkiksi mansikoiden ja paprikan kanssa. No helmikuu oli vielä 9 päivää sitten, joten ehkä nämä tästä. En löytänyt ihan kaikkia haluamiani juttuja kaupasta ja kotiin tultuani törmäsin netin siemenkauppaan. Sieltä löytyy todella kaikkea!

Saaren edellinen asukas jätti tänne aika paljon erilaisia tavaroita, joten vajassa käyminen on aina vähän aarteenetsintäseikkailu. Tällä kertaa sieltä löytyi pino saviruukkuja, puutarhamultaa sekä juuri sopiva puutarhalapio. Tänään sain multiin amppelitomaatin. (Halusin pensastomaattia, mutta sitä ei ollut kaupassa. Ai miksi juuri pensastomaattia? No siksi, että puolituttu facessa laittoi sitä eilen itämään ja käsitykseni mukaan hän tietää kaiken puutarhasta.) Vääränlaisen tomaatin lisäksi paprika ja kuukausimansikka pääsivät ruukkuihin. Paprikan ja tomaatin elinkaaren kanssa olen vähän skeptinen, minulla ei ole kasvihuonetta. No, mansikan luulisi kuitenkin säilyvän hengissä.

Jäätilanne

Pari päivää on tuullut todella kovaa ja ilmeisesti se on saanut vedet liikkeelle. Rannoilla on ollut jo jonkin aikaa pieniä reikiä, mutta nyt niitä on tullut reippaasti lisää ja avovettäkin näkyy. Rei’istä näkee kuinka vesi pumppaa niiden läpi jään päälle ja takaisin, aaltojen tahdissa. Jännittää kun ei ole oikein kokemusta jäiden lähdöstä, miten nopeasti jää heikkenee?

Kävimme testaamassa vaihtoehtoista reittiä naapurin tontilta, jonka läpi olemme saaneet luvan kulkea. Siellä näytti rantajää huonommalta kuin meillä. Jaakko kävi testaamassa jään kestoa laiturin päästä ja se kesti vallan mainiosti. Jotenkin hurjaa, että vieressä on avovesi ja metrin päässä 5 cm paksu jää kannattaa.

Laiturin päässä jää kestää…

Joutsenet

Päivän luontobongaus on joutsen, joita lensi kolme kappaletta mökin edestä ennen pimeän tuloa. Yksi jäi vastarannan avoveteen hengailemaan. Aikamoista, en tajunnut, että ne palaavat jo näin aikaisin.

Iltavaloa