Saaressa

20.03.2014

Eroon tavarasta

Tavarasta löytyy!

Meillä on saaressa pikkuinen mökki ja mökissä pikkuisest kaapit… No ei meillä ole mitään kaappeja, ei keittiössä eikä makuuhuoneessa. Muutama elfan ritiläkorisysteemi pelastaa meidät kaaokselta. Muuton yhteydessä jätimme pääosan tavaroistamme väliaiaissäilytykseen varastoon mantereelle. Väliaikaisuus on kestänyt nyt kymmenisen kuukautta ja ajatuksiin on hiipinyt, että ehkä, eeehkä, emme tarvitse kaikkea tuota kamaa. Okei, joukossa on paljon kausitavaraaa ja harrastusvälineitä, joita on turha rontata saareen, mutta ne lattiasta kattoon ylettyvät pinot iksun muuttolaatikoita eivät ole niitä täynnä.

Olen varannut kirpparin jäähallille lauantaiksi ja eilen kävimme tyhjentämässä aarteitamme. Käytyämme läpi muutamia keskusteluita esimerkiksi siitä kuuluuko jokin pehmolelu säästää vai ei, saimme kasaan 9 suurta laatikkoa tavaraa poisvietäväksi. Saman verran meni jo syksyn kahdella kirpparilla. Kävimme tavaroista läpi noin kolmasosan, joten hommaa jäi vielä tehtäväksi…

Kauniit aamut

Nyt on ollut muutama niin kaunis aamu, että olisin voinut jäädä kotiin viettämään aurinkoista aamua…

E-jolla jäi laituriin odottamaan kesää.

Näyttävä maihintulo!

…mutta kuka tilasi tämän lumikelin!!

Pääsin tänään tapaamaan vanhan duunin työkaveria, erittäin erittäin pitkästä aikaa. Sillä aikaa kun nautiskelimme salaatista, jäätelöstä ja hyvistä jutuista, taivaalta satoi rättejä olan takaa. Jaakko tuli hakemaan mut autolla bussipysäkiltä ja vartissa oli Jaakon ylitysjäljet kadonneet lumikinosten sekaan. Potkurilla potkiessa lumi pisteli naamaan kuin pikkuisest neulat.

Onneksi on niitäkin, jotka nauttivat lumesta! Piskit kirmasivat innoissaan ulos kävelylle tuiskusta huolimatta.

Paikka! Odota, odota… Kohta saat mennä! Kovin on harmaata.

18.03.2014

Maisema muuttui

Eilen kävin kuvaamassa aivan superkaunista kuuta. Rannalla kuului aikamoinen ritinä ja ratina kun jää liikkui. Otin sitä jopa nauhalle, mutta en nyt lataa sitä tänne, koska ei se Lumiaan niiiin hyvin kuulunut. Olen toki itse kuunnellut videon pari kertaa ja pakottanut Jaakon ihastelemaan jään ääniä. Minulla on kuitenkin pieni aavistus, että laajemmin ei kiinnosta tuijotella mustaa videota ja korva tarkkana ihmetellä kuuluuko ritinää vai ei. Joten mielummin kuva-antia aamukävelyltä, ritinästä muodostui kivien ympärille jäätaideteoksia.

Aamujää

Olemme siirtyneet kulkemaan taas kelkalla. Jaakko kävi testaamassa kuinka paksua juuri jäätynyt jää on, mutta sinne ei parane vielä mennä.

Joutsenet nukkuivat kivien luona jään paukuttelusta huolimatta.

Valkoinen kotiintulo

Kotiin tullessa maisema olikin aivan toisenlainen! Ei näkynyt aurinkoa, mutta valkoista näkyi sitäkin enemmän. Onneksi vanhan ja uuden jään raja erottui joten kuten. Kauempaa jo näkyi pikkusaaren päässä jälkiä. Kuka ihmeen pölkkypää on kompastellut melkein suoraan sulaan veteen pikkusaaren eteen? Lähempänä selvisi kuka oli käynyt etsimässä avovettä.

Sehän on joutsen! Siskoni mukaan joutseno. Koittakaapa sanoa isoja valkoisia pari kertaa joutsenoiksi ja huomaatte, että muuta ette osaa enää sanoakaan. (Saman siskon vuoksi kutsun nykyään aivan sujuvasti kiinteistöporhoja
kiinteistöpörhöiksi.)

Kiitorata oli ollut laskua varten turhan liukas ja lintu oli mennyt pyrstöllään hyvän matkaa.

17.03.2014

Yllätyskyläilijä

Istuin saaressa keittiön pöydällä tekemässä töitä kun yhtäkkiä näkökenttääni osui mies. Lopetin puhelinpalaverin siihen ja päätin käydä katsomassa kuka ihme on juuri tulossa pihalle. Mies oli matkassa jalkaisin, mukanaan jääsauvat ja naskalit. Hän tuli melkein samasta suunnasta, missä Jaakko humpsahti lauantaina jäihin.

”Hej, får jag komma?” huudahtaa mies ja näyttää kädellä toivovansa ylityslupaa tonttimme poikki toiselle rannalle. No tokihan, mutta pakko oli käydä haastelemassa. Selvisi että hän oli tutkailemassa jäitä huomista retkiluistelua varten, heitä oli isompi joukko tulossa luistelemaan aamulla. Muutaman sanan vaihdettuamme mies jatkoi matkaansa jäälle. Ihan pakko myöntää, että vilkaisin pariin otteeseen ikkunasta ulos nähdäkseni punaisen takin ja varmasti jään päällä. Jää kuitenkin kesti ja mies poikkesi vielä kertomaan, mistä voisi luistella. Sitten hän lähti kahville saaristokauppaan. Jäin vähän kateellisena läppärin ääreen.

… ja tuonne se meni.

16.03.2014

Jännä jään ylitys!

Nyt minäkin pääsin ylittämään vettä ja jäätä samalla reissulla. Tultiin kotiin onneksi valoisan aikaan, todella väsyneinä edellisen päivän rieukkumisesta ja tämän päivän sukujuhlilta. Hetken jopa mietittiin, että tehtäisiin soittorinki kavereille ja anotaan yöpaikkaa, mutta auringonvalo sai meidät päättämään, että kotiin mennään!

E-jolla oli päässyt aivan uudenlaiseen käyttöön, ilman mastoa ja purjeita jään ylitykseen. Se on alumiinivenettä kevyempi ja luistaa loskassa paremmin. Se on myös kiikkerä kapine, joka jostain keräsi vettä sisälle istuinkaukaloon. Minä hain e-jollan mantereen puolella pieneltä luodolta, jossa vene oli säilytyksessä. Luoto oli turvallisempi paikka, kuin jättää se uimarannalle ja näin varmasti olikin. En usko että kovinkaan moni olisi hakenut sitä veden läpi omaan käyttöön!

Vettä kengässä veneen haun jälkeen.

Laiva (ööh.. ruuhi?) on lastattu pikkukoirilla!

Aukossa uiskennelleet kaksi joutsenta olivat todella kiinnostavia.

Meloimme jollan jään reunalle (vinkki vitonen: jos kaksi aikuista istuu e-jollan takaosassa, niin se saattaa hörpätä vettä takalaidasta, heh!). Hetkeä ennen jään reunaa pistimme kovan melontavauhdin päälle, minä airolla ja Jaakko lapiolla. Juuri ennen tömähtämistä jäähän nappasimme jääkoukut, iskimme ne jäähän ja vedimme jollan jään päälle. Okei, tuo on toki lähinnä elokuvaversio asiasta. Oikeasti jouduimme tekemään muutaman yrityksen, vähän kiukuttelemaan toisillemme ja se penteleen jääkin murtui alta.

Jää oli sen verran heikkoa, ettei siinä oikein voinut kävellä, joten eteneminen jäällä tapahtui ottamalla jääkoukulla (vähän kuin veneen keksi, mutta siinä on piikit) hyvä ote jäästä ja vetämällä (tai työntämällä) venettä eteenpäin. Homma on melko kevyttä niin kauan kun vene pysyy jään pinnalla ja siihen asti kunnes toinen jääkoukku hajosi. Lopputulos oli siis, että minä käytin pelkkää jääkoukun päätä veneen pohjalla istuen. Samalla totesin, että lasikuitu on ilmeisesti aika ohutta kun jään kuprut tuntuivat veneen pohjan läpi.

Toisella puolella on myös sula vesi rannassa ja onneksi pääsimme melko pienellä vaivalla takaisin veteen. Hankaluustekijänä voi siis olla se, että jolla vajoaa jäihin ennen sulaa vettä ja sitä on raskasta saada jäistä eteenpäin. Loppupätkä meni taas melomalla. Samantien kun vene osui rantaan, koirat totesivat, että morjens ja pyyhälsivät pelastusliivit vilkkuen vähemmän heiluvalle maaperälle.

Jaakko tyhjentää e-jollan ja taustalla näkyy missä kohdassa molskahdimme jäältä takaisin veteen.

15.03.2014

Synttäriyllätys ja ensimmäinen kylpy meressä

Istun junassa ja teen kouluhommia. Jaakko soittaa ja jutellaan niitä näitä kun juna tulee Kouvolaan. Jaakko ilmoittaa, että nyt kamat kasaan ja hyppäät Kouvolan asemalla pois, sillä nyt alkaa synttäriyllätys! Vedän hirveällä kiireellä läppärit ja muut laukkuun ja hyppään ulos Jaakon halaukseen. Tänään en pääsekään kotiin vaan matka jatkuu kohti tuntematonta!

Sen verran kuulin saariseikkailusta, että ylitys mantereelle oli kestänyt kaksi tuntia ja vaatinut muutaman yrityksen. Ekalla kerralla Jaakko oli vetänyt perässään alufishiä, johon oli pakattu koirat ja tavarat. Loskalunta oli tupruttanut sen verran, että jäätä ei oikein nähnyt ja Jaakko humahti veteen. Pelastautumispuku oli toiminut ihan loistavasti ja Jaakko pääsi merestä ilman suurempaa hämminkiä. Mutta alupaatin kanssa ei päässyt yli. Seurasi pientä pähkäilyä ja seuraava ylitysyritys tapahtui e-jollalla, joka liukui loskassa paremmin. Naapurin valvovien silmien alla Jaakko pääsi rantaan koirien kanssa.

Riihimäen välietapilla koirat pääsivät juoksemaan Riihimäen pelloille. Me saimme siskon parhaita keksejä. Matka jatkuu kaukaisen yllärivieraan kanssa!

edit 3:42

Pääsin treelle Anssi 8000:n ja Maria Stereon keikalle Tampereelle, niin loistokeikka! Ja kaverit mestoilla ja PARAS ilta!!!

15.03.2014

Winter again…

Jee! Tänään pääsen kotiin katsomaan mitä siellä tapahtuu. Eilen Jaakko oli päässyt käyttään venettä ekaa kertaa ihan perinteisesti, eli soutaen. Ensin vene työntämällä avoveden rajalle, siitä plumps veteen, pieni soutupätkä ja lopuksi kokka jään reunaan. Sitten astutaan veneen keulasta jäälle ja nostetaan vene ylös. Loppumatka taas työntämällä. Sitä en meinaa tajuta, että miten jää voi olla suoraan avoveden reunalla niin vahvaa, että veneestä voi vain astua jäälle ja vetää vielä veneen perässään ilman että tulee uintireissua.

Meanwhile in Lappeenranta

Kävin aamulla hölkkäilemässä ja maisemat oli kovin erilaiset kun torstain lenksulla. Onneksi matkan varrelta löytyi syitä pysähdellä, sillä juoksukunto on päässyt rapisemaan aika lailla, tai no, sitä ei ole. Jos sattuu tykkäämään hölkkäilystä, niin saaren huono puoli on se, että hehtaarin tontilla on aika vaikea saada aikaan lenkkiä. Olen toki koittanut. Säntäilin viime syksynä 15 minuuttia edestakaisin meidän tontilla ja koirat juoksivat edellä & perässä ihmetellen, että mikäs tilanne nyt on päällä. Naapurit taisivat ihmetellä vielä enemmän. Vartin jälkeen olin juossut tontin ristiin rastiin erittäin monta kertaa, Jaakko nauroi mökin ikkunassa ja minä lopetin lenkkeilyn.

Venekanta on erilaista Saimaalla ja merellä.