Reitti satamaan on auki!

On mahdollista, että aamu-uninen Jaakko olisi halunnut jatkaa uniaan. En kuitenkaan mitenkään malttanut antaa tuhinan jatkua, vaan oli pakko raahata silmiään räpsyttelevä miekkonen tuijottelemaan ulos.

”Eikö tuolla olekkin railo, juuri sataman suuntaan? Tuu kattomaan! Ja entäs jos katsot tästä ikkunasta? Ihan varmasti on tosi pitkälle railo!”

Tempaisin Sorelit jalkaan ja jätin pöllämystyneen Jaakon seisomaan ikkunaan. Tätä piti päästä katsomaan lähempää. Kurkistelin rannalta jäälle ja manasin mielessäni, että miten meille ei ole kiikareita. Sehän on erittäin oleellista kun istuu rannassa kahvilla ja pitäisi kiikaroida jokaista ohiajavaa venettä. Niin isäni teki. Ensin huudettiin, että: ”Vene, siellä menee vene!” ja katsottiin kun isäni juoksi kiikarien kanssa mökkikallioille tarkistamaan kuka vesillä liikkuu. Okei, pakko myöntää, että mökkipaikan ohi meni vene ehkä kerran viikossa, joten se oli oikeastikin Suuri Tapahtuma.

Kiikaria tai ei, näytti siltä, että jäätä oli enää hyvin vähän meidän ympärillä. Niinpä päätimme vaihtaa paikkaa mantereen puolella ja siirtyä veneilemään satamaan. Heitin Jaakon meidän väliaikaiselle venepaikalle mantereelle, josta hän haki auton satamaan. Sillä aikaa puskin jään läpi muutaman sata metriä. Jää meni rikki aivan helposti, joten ei enää väliaikaista satamapaikkaa kahluupuuhineen! Ja tietenkin kun pääsi liikkumaan kunnolla, alkoi heti tavaran kuljettaminen.

WP_20140403_007

Saaresta pois lähtee mm. lumilautoja, laskettelusukset… Järkevän kuuloista tavaraa saaressa meren keskellä?

Kasvimaan palaset kulkeutuvat saareen

Koska olen nyt seonnut tuon kasvimaan kanssa, päätin maanantaina vielä kerran etsiä sopivia viljelylaatikoita. Ne ovat ihan turkasen kalliita, jos ostaa viljelylaatikoita. Sen sijaan huomasin aika nopeasti, että jos ostaa eurolavan lavankauluksia, niin hinta tippuu puoleen! Ja kyseessähän on aivan sama asia, eri nimellä. Löysin lavankauluksia hintaan 7€ + alv ja sovin jo samalle illalle, että haen 24 lavaa pois kuleksimasta. Osa niistä menee siskolle, en ole koko tonttia laittamassa laatikoiksi…

Seuraava rasti oli miettiä mistä saisi multaa kätevästi saareen. Tarvitsen sitä ehkä kaksi kuutiota. Halvinta itse multa on multa-asemilla, mutta kun siihen laskee avoperäkärryn vuokran ja jonkun proomukuljetuksen, totesin aika nopeasti, että ei irtomultaa. Nopea googlettelu tuotti tuloksen, että halvinta on ostaa 50 litran säkkejä jostain tarjouksesta.

Lavankaulukset koppiperäkärryssä kurvasimme samaisena maanantaina hakemaan Bauhausista jotakin pientä rakennustarviketta. Ikään kuin vahingossa kuljin puutarhaosastolle, jossa sattui olemaan lyömätön tarjous Kekkilän puutarhamullasta. Pieni maanittelu ja järkiperustelu siitä kuinka todella EDULLINEN tarjous oli ja kuinka JÄRKEVÄÄ olisi ottaa mullat nyt mukaan kun on kärrykin auton perässä ja hetken kuluttua veimme 1000 litraa multaa pois kaupasta. Okei, myönnetään että lahjoin lounaansa skipanneen Jaakon myös pizzalla.

Nyt kun satamaan pääsee helposti, oli aika roudata puutarhavärkkejä saareen. Jaakko on purjehduspalaverissa ja lupasin roudailla kärrystä kamaa pois sillä aikaa.

WP_20140403_19_15_26_ev2_Pro

Busteriin mahtuu vaikka mitä… Lavankauluksia oli 14 ja multaa 250 kiloa. En viitsinyt lastata ihan täyteen, koska jäätäkin piti vielä särkeä.

WP_20140403_026

Tässä särkyy kevään viimeiset jäät! Matkaa ei ole paljoa. Mutta mihin on hävinnyt vihreän poijun kaveri, punainen poiju? Pari päivää sitten se oli vielä paikallaan.

Iltahetket

Jää lähti aivan silmissä. Siinä mistä olin ajanut rännin Busterilla, oli jo tuntia myöhemmin leveä väylä. Roudailin lavankauluksia ja multasäkkejä toiselle puolelle tonttia piskien kanssa. Melko upeat oli vähän harmaan päivän iltavärit.

WP_20140403_20_09_39_Pro

Jää lähtee aivan silmissä. Tässä kohtaa oli aamulla vielä jäätä koko kuvan täydeltä.

WP_20140403_19_50_45_Pro

Meri tyyntyi iltaa kohden.

WP_20140403_20_14_36_Pro

Auringonlasku hehkui upean punaisena . Oli pakko ottaa tällainen puoliksi ja puoliksi kuva, koska tunnelma oli niin erilainen eri puoliskoissa.

 

Jääraportti

WP_20140401_07_17_25_Pro

Neljä ja puoli astetta pakkasta! Olin niin tuudittautunut kevään tuloon, että vaikka tiesin yöpakkasten tulevan, en oikeasti halunnut uskoa ennustuksia. Meillä yöllä hiipineen pakkasen tuntee siitä, että niin kutsuttu alta/ikkunoista tuulettuva asuntomme kylmenee yön aikana ja aamulla herätessä on suhteellisen viileää. Patterimme eivät siis todellakaan sisällä mitään kunnollisia termostaatteja, jotka ottaisivat huomioon sisäilman lämpötilan. Ne tohottivat kolmosella koko ajan, vähät välittäen siitä, että lämmintä oli 17 astetta kun hiippailin sängystä ylös.

Myös meri oli jäässä, kokonaan. Edellisen päivän avoimet kohdat olivat nyt puolen sentin jäässä, mikä menee veneellä rikki aivan heittämällä. Mutta henkisesti olisin valmis jo katsomaan avovesiä!

Ilta piristää jäätilanteen suhteen

Palaamme töistä kotiin ja meidän pikkulahdesta on kadonnut kaikki jäät. Heittelemme yläfemmoja innoissamme! Jaakko päätti lähteä sataman suuntaan katsomaan, jos jää olisi heikennyt sen verran, että voisimme käyttää oikeaa satamaa ja unohtaa kaikenlaiset kahluuhommat. No ei toivoakaan helposta etenemisestä. Satamaan kyllä pääsee, mutta tolkuttoman vaivan kanssa.

WP_20140401_17_46_28_Pro

Aurinko pilkahtaa pilvien takaa kun ajelemme kotiin!

WP_20140401_17_53_07_Pro

Jaakko kävi irrottamassa ison jäälautan Busterilla. Isäni sanoin: ”Juu, eihän tuossa jään särkemisessä mitän järkeä ole, mutta se on vaan niin KIVAA!”.

WP_20140401_18_03_47_Pro

Tässäkään kuvassa ei ole oikein mitään järkeä, mutta ei ole meidän koirissakaan. Kun rannan lähellä menee vene tai lintu taikka mikä vaan, alkaa hirveä huuto ja säntäily edes takaisin. Harmaaparta ei puolisskaaan tapauksista enää taida tietää mille huudetaan, mutta sen mielestä lieneekin parasta vain aiheuttaa kalabaliikkia. Se on tippunut kiihdyksissään mereen kaksi kertaa laiturilta, kerran veneestä ja muutamia kertoja lipsahtanut liukkaalta kalliolta veteen rantasekoiluissa.

WP_20140401_18_04_01_Pro

Homma rauhoittuu ja pikkukoira pääsee Jaakon kyydissä laiturille. Harmaaparta ei veneilystä isommin välitä.

Kevään ensimmäinen veneretki

Pullat on pakattu! Leivoin aamulla korvapuustit veneilykauden avajaisia varten. Minulla on ollut paha tapa unohtaa tarkistaa onko kaapissa kaikkia aineksia ja tälläkin kertaa jouduttiin soveltamaan. Kardemumma oli loppunut (tilalle siirappia ja kanelia), vehnäjauho loppui kesken (täysjyvävehnää tilalle) ja lopuksi vielä sokerikin loppui kesken (korvattiin kookossokerilla ja tomusokerilla). Hyvää tulee lähes aina kun vain muistaa laittaa voita reilusti enemmän kuin perusresepteissä!

WP_20140330_002
Kaksi asiaa lienee selviä. 1. Mikä on minun mielestäni olennaisin osa retkeilyä ja 2. Tämän päivän ruokavalioni.

Reissuun saimme kaveriksi ystävämme Makun, joka eilen soitteli ja ehdotti veneilyä. Eipä tainnut Maku arvata, että ensin ajetaan viiden minuutin matkaa puoli tuntia jäiden keskellä kapeaa ränniä pitkin. Mutta vihdoin päästiin avovesille! Hurauttelimme kahville Miessaaren eteläpuolelle luodolle, jossa oli kiinni sininen teräspaatti. Teräslaiva on jylhä kuin mikä ja Busteri näyttikin sen rinnalla aika lailla tender boatilta. Mielenkiintoinen projekti jollain siinä, liekö vähän kesken jäänyt?

WP_20140330_13_08_54_Pro
Storbror och lillebror

WP_20140330_13_11_26_Pro

Saariston korkeat kalliot ja avovesinäkymät eivät satuta silmiä.

WP_20140330_14_25_47_Pro

Oli nautinto katsella pitkästä aikaa Busterin peräaaltoa ja meren pärskettä, matka etenee!

WP_20140330_14_42_31_Pro

Kunnes tullaan kotilahdelle, joka on niin jäässä kuin voi olla.

Ruususavotta

Heitimme Makun jatkamaan omaa päiväänsä ja aloitimme ruususavotan. Pistimme nuotion palamaan viiden aikaan ja poltimme siinä kahdeksaan asti ruusuja ja viime syksyn myrskyissä kaatuneen kuusen oksia. Samalla riivimme, kaivoimme ja kiskoimme kurtturuusuja ylös rannasta. Lopputulos oli todella palkitseva. Tuntui kuin oltaisiin saatu huimasti neliöitä lisää tonttiin. Vaikka tuohon toisi kaikki aiotun kasvimaani laatikot, niin ne mahtuisivat tähän heittämällä! Laitan ennen ja jälkeen kuvan kun saadaan sen verran valoa, että jälkeen-kuvasta näkee mitään.

WP_20140330_15_50_54_Panorama

Jaakko otti panorama-kuvan meidän rannasta, etualalla myös kohta palava risukasa.

WP_20140330_16_22_42_Pro

Valoisaa oli pitkälle iltaan. Ehkä tykkään sittenkin kellojen siirtelystä kesäaikaan!

WP_20140330_026

Ja loppuun vielä vinkki vitonen Ailalta. Siemeniä kannattaa laittaa itämään kaupan kirsikkatomaatti-rasiaan. Siinä on pohjassa valmiiksi reiät ja kannessa ilmastointiaukot. Kansi tekee pienen kasvihuone-efektin. Oli pakko laittaa heti salaatteja itämään kun oli näin näppärä konsti!

 

Mustikkamehua ja pillijäätä

Whooa! Mikä päivä! Heräsin omituisen aikaisin lauantaiksi ja painelin pihalle koirien kanssa. Kiertelin tonttia aamuinen mustikkamehumuki kädessä ja suunnittelin mihin laitan kasvamaan mitäkin kasvia. Ja niitä paikkoja saakin miettiä, on nimittäin lähtenyt vähän lapasesta tämä puutarhahomma. Kävin hakemassa multasäkin ja siemenet aurinkoiselle etelärannalle, johon parkkeerasimme koirien kanssa puuhailemaan aamupäivän ajaksi.

WP_20140329_019

Näille pitäisi löytää koti. Yhtään ei liene liioittelua se, että minulla on esimerkiksi neljä eri tomaattia kasvamassa. Etenkin kun ottaa huomioon, että täällä ei ole vielä mitään kasvimaata, eikä varsinkaan kasvihuonetta!

WP_20140329_09_33_33_Pro

Olen askarrellut maitopurkeista ja teipistä (kyllä, höyrynsulkuteippi oli ainut löytämäni teippi) kasvatuslaatikoita. Niitä on helppo siirtää laatikossa paikasta toiseen pienessä asunnossa. Näiden lisäksi taimia kasvaa nyt jo melkoinen määrä erilaisissa löytämissäni ruukuissa ja tietenkin jäätelörasioissa. Kun pääsen koulimaan taimia, niin laitan taimet pahvisiin kahvikuppeihin. Idean sain Jovelan blogista.

WP_20140329_040

Kaislan korret toimivat hyvinä nimilappuina.

WP_20140329_061

Roses must go… Raivasemme muutaman tunnin ajan rannat valloittaneita kurtturuusuja pois. Homma edistyi hienosti, saimme jopa aukon merelle asti. Mutta arvaan kyllä, että kaikkia juuria emme saaneet ylös ja kevään ja kesän aikana käymme vielä monta revanssia ruusupuskien kanssa.

Koirien elämää

Koirilla on ollut tänään aika luksuspäivä. Harmaaparta tykkää hengailla menossa mukana ja nautiskelee kaislapedille kellahtaneena lämmöstä. Pikkukoiralla on aktiivisempi ote ympäristöön, se seurailee mitä muun muassa varikset, sen lemppariviholliset, tekevät.

WP_20140329_13_17_39_Pro

Kaikkien mielestä vesi ei ole vielä kylmää. Jäällä hyppelehtivät varikset saivat pikkukoiran veteen ja hiljalleen lähestymään jään reunaa.

WP_20140329_059

Koirilla on tällä hetkellä aivan erinomainen suojaväri. Niistä on todella vaikea saada järkevää kuvaa kuollutta heinikkoa vasten.

Reitti merelle on auki!!!

Kävin heittämässä Jaakon maihin, hänellä on venekerhon vahtivuoro. Minä jotenkin onnistuin väistämään velvollisuuden ja sysäämään sen Jaakolle… Takaisinpäin tullessa päätin käydä kurkkaamassa miltä jää näyttää siellä suunnalla, mistä me pääsisimme kotisatamaan. Sulan veden raja ei ollut liikkunut ollenkaan, mutta mitäs ihmettä, jää antoi periksi busterin alla. Päätin koittaa ajaa vielä vähän pidemmälle ja ehkä vielä tuosta kohtaa, noille poijuille asti…

WP_20140329_105

Murrrrr, sanoo Yamaha ja vie busteria eteenpäin.

WP_20140329_125

Lohkareista näkee, että jää on paksua. Mutta kyseessä on nyt ilmeisesti pillijää, joka menee helpommin rikki.

Lähellä satamaa jää muuttuu lohkareiseksi. Sitä on paljon hankalampi ajaa, koska jäälohkareet eivät murru kunnolla, ne katkeavat ainoastaan tuon jäämosaiikin ”saumakohdista”. Jäälohkareet melkein heittävät busteria uuteen suuntaan ja koko ajan saa olla tarkkana, ettei rikkoutumaton lohkare osu potkuriin asti. Ja pakko myöntää, että en kuuntele mielellää niitä ääniä kun jäälohkare raapaisee kunnolla veneen kylkeen. Pakostakin mieleen hiipii ajatus repeytyneestä alumiinista. Ja koska nyt ei ole pelastautumispuku päällä, niin asialla on muukin väli kuin se että vene saa hittiä.

WP_20140329_114

Jäämosaiikkia. Lokit ja tiirat ovat palanneet luodolleen konsertoimaan!

WP_20140329_115

Täällä ollaan, satamassa!

Satamasta pääsee merelle. Joku isompi alus on ajanut alkureitin avoimeksi ja loppu on sitten jo avovettä niin kauas kun silmä kantaa. Olin ajatellut, että käyn satamassa vilkuttamassa Jaakolle vartiokoppiin, mutta en millään malttanut olla käymättä merellä. Ohjailin Busteria lohkareita väistellen jään rajalle, josta pääsi kunnolla ajamaan. Viime kesä tuli niin elävästi mieleen kun löin Busterin liukuun ja se lähti kiitämään veden pintaa kohti merta. Pikkuveneellä tuntee tuulen, tuntee aallot ja suu vääntyy väkisin hymyyn… Love it!!

V__341F

Jaakko nappasi kuvan kiikarin läpi kun lähdin ajamaan jään reunalta. Aika osuva otos!

Rantautumisia

 

”Kumpi laittaa tänään haisusaappaat?”

Haisusaappaat on kumisaappaat, jotka ovat olleet käytössä erilaisissa rantautumisissa vähän korkeammassa vedessä. Haisusaappaat niistä tuli siinä vaiheessa kun kengät olivat hörpänneet hyvän annoksen vettä ja ne unohdettiin pariksi päiväksi ilman tyhjennystä.

Haisusaapasvuoro tarkoittaa taas sitä, että koska emme vieläkään pääse jäiden takia satamaan, niin jompikumpi joutuu hyppimään vastarannan laiturilta polvenkorkuiseen veteen ja ottamaan vettä kenkään. Tänään se olin minä. Fair enough, olinhan jo houkutellut Jaakon aamujumppailemaan kanssani aurinkoiselle kalliolle. Se oli hyvä idea, toteutus sitten heikompi. Jaakko teki alkuverryttelyn haarahyppelyitä niin asenteella, että ei ollenkaan katsonut mihin hyppi. Kalliohan ei ole mikään tasainen jumppasali ja lopputulos oli se, että Jaakko makasi maassa nilkka revähtäneenä. Niinpä haisusaapasvuoro on ainakin tänään ja huomenna minulla.

WP_20140328_005

”Reitti on niin tuttu, että ajan sen vaikka silmät ummessa!” Ja niin kuin näkyy, meri on umpijäässä. Sulat kohdat ovat saaneet yön aikana 1 cm:n jääpeitteen.

WP_20140328_008

Jaakko on heitetty rantaan veneellä ja vene kiinni laiturissa. Sitten vain rantaan! Onneksi tänään oli matala vesi.

WP_20140328_015

Kahluuhommia!

Jäihin vaan!

Jos ei ole koskaan testannut omaa pelastautumispukuaan kuin vyötärölle asti, niin kannattaa laittaa pikkusisko testiuinnille!

”Toimiiko tää varmasti? Ettei päästä vettä sisään?” ”Toimii, toimii, hyppäät sinne vaan!”

Okei, myönnetään… Näyttää niin hauskalta, pakko testata!
Muutenkin huippupäivä! Koko perhe koossa pitkästä aikaa, myös nuo maailmalla seikkailijat. Meillä oli useamman tyypin yhdistetyt syntsärit, kakkua, pullaa ja kaikkee!